Minusta on tullut kuin mies, omat jutut ja harrastukset menee parisuhteen edelle
Ihan hämmästyin kun tajusin tämän. Ennen olen ollut ehkä hieman takertuja parisuhteissa ja se aktiivinen osapuoli vähän kaikkeen ja olen ärsyyntynyt miesten omista menoista ja harrastuksista. No nyt olen seurustellut etäsuhteessa (17km päässä eli "etä") noin nelisen vuotta ja vähän pakon edessä hankkinut oman elämän (kuten aina käsketään), nyt vain onkin käynyt niin että siitä omasta elämästäni harrastuksineen ym on tullut paljon parempaa kuin parisuhde-elämästä. Vähän pelottavaa jopa.
Samalla tietysti mietin että onko suhde vain arkipäiväistynyt, onko mies sittenkään sopiva ja oikea minulle vai onko tämä jotain iän(30v) tuomaa itsenäisyyttä, joka on tullut jäädäkseen eikä minusta esimerkiksi enää olisi asumaan saman katon alle kenenkään kanssa, harmi jos näin.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään harmi ole, päinvastoin säästyt todella monelta harmilta kun asut yksin. Jos olet nainen, sinulle on parempikin elää yksin kuin väistämättä miehen palvelijaksi ajautuvana itsensä uhraavana naisena. Niin monille käy kun mies tulee vaatimuksineen samaan talouteen.
Mutta kun en oikeastaan haluaisi elää yksin, vaan perheenä omakotitalossa. Nyt alkaa vaan vaikuttaa siltä etten enää ehkä sopeudukaan sellaiseen jos tilaisuus tulisi.. Ap
Monet asiat huomaa vasta kun saa etäisyyttä, on mieskin sitten rajoittanut elämääsi.
Minä myös erotessani tajusin etten ole parisuhdeihminen kenenkään kanssa. Toiset havittelee sitä että tehdään kaikki yhdessä, asutaan yhdessä jne. Minä haluan asua yksin, olla itsekseni, tavata ystäviä, harrastaa, ja seurustelu kulkee siinä sivussa.
Ilmeisesti naisetkin siis pyörittävät tätä stereotypia, että takertuminen parisuhteessa on jotenkin naisellinen piirre.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti naisetkin siis pyörittävät tätä stereotypia, että takertuminen parisuhteessa on jotenkin naisellinen piirre.
En tiedä onko mutta oman kokemukseni ja parisuhdehistoriani perusteella se on ollut niin ja oli tässä nykyisessäkin suhteessa aluksi. Kunnes kyllästyin ja aloin keksiä omaa tekemistä eikä mies oikein meinaa enää mahtuakaan tähän nykyiseen elämääni.. Ap
No se riippuu miehestä. Itellä ulkkismies ja hän tekee meillä melkein kaikki kotityöt niin ei siitä ole harmia ole ollut. Suomalaiset miehet vaan tuppaa olee aika sovinisteja ja kaikki koti- ja metatyöt jää usein naiselle, silloin yhteiselo on raskasta. Mut jos sun mies on kykenevä kotihommiin, niin eiköhän se sitten suju.
Ei tuo mikään harmi ole, päinvastoin säästyt todella monelta harmilta kun asut yksin. Jos olet nainen, sinulle on parempikin elää yksin kuin väistämättä miehen palvelijaksi ajautuvana itsensä uhraavana naisena. Niin monille käy kun mies tulee vaatimuksineen samaan talouteen.