Mikä polyamoriassa on pahaa?

Niin.

Päästään normaali mies ei arvosta sitä että kylän miehet käyvät vaimoaan polkemassa.

NIiin.

Ei muuta kuin se, jos polyamorisissa suhteissa on mukana traumasuhteen (esim narsistin uhri tai muu läheisriippuvainen) takia olevia henkilöitä vastoin tosiasiallista haluaan.

Muut eläkööt kuten elävät.

Feliz cumpleanos

Eikai siinä juuri pahaa ole, enemmän se että se ei sovi kaikille eikä sitä tule tyrkyttää tai loukkaantua jos ei kiinnosta. 

Jossain viiraa, ei sen tarvitse olla kuin pieni vika korvien välissä.

Vastaa sinä puolestasi, että miksi yksi ei riitä? 

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin se, jos polyamorisissa suhteissa on mukana traumasuhteen (esim narsistin uhri tai muu läheisriippuvainen) takia olevia henkilöitä vastoin tosiasiallista haluaan.

Muut eläkööt kuten elävät.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vastaa sinä puolestasi, että miksi yksi ei riitä? 

Eri. Koska seksi ja rakkaus ovat minulle eri asioista. Rakkauttani osoitan puolisolleni. Seksi on kuitenkin minulle tärkeä osa elämää jota haluan eri ihmisten kanssa erilaisissa ympäristöissä. Tätä ei yksi ihminen pysty minulle suomaan. Puolisoni on samanhenkinen joten olemme molemmat löytäneet itsellemme ihannekumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Päästään normaali mies ei arvosta sitä että kylän miehet käyvät vaimoaan polkemassa.

Enkä halua miestä, joka on polkenut kylän/naapurin naiset ja kokemusta on. ;) 

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä itsessään olekaan mitään pahaa. Huono maine tulee siitä, että sitä tuputetaan sellaisillekin jotka eivät ole siitä kiinnostuneet.

Kuka tuputtaa? Tämä on jostain syystä se sama argumentti niilläkin, jotka eivät hyväksy esim. homoutta. En ole itse ikinä kokenut, että minulle olisi tuputettu jotain suhdemuotoa tai seksuaalisuutta. Jokaisen omia asioita ne ovat.

Ei siinä mitään pahaa ole, jos se perustuu kaikkien osapuolten vapaaseen tahtoon (ketään ei painosteta/pakoteta). Itselle se ei vaan tunnu omalta jutulta, olen koko ikäni tuntenut kiinnostusta vain yhteen ihmiseen kerrallaan eikä tunnu oikealta jakaa yhtä toisen kanssa.

No, mun mielestä kysymys on väärä. Eivät ne negatiiviset puolet siinä nyt varsinaisesti minun katsantokannasstani ole pahoja. Jonkun toisen mielestä toki voisivat olla. En kuitenkaan usko, että polyamoria on yhteiskunnallisesti tarkasteltuna mitenkään rakentava trendi.

Mielestäni se on osa sitä kulttuuria, jossa ihmiset keskittyvät mielihalujensa toteuttamiseen sen sijaan, että he keskittyisivät johonkin rakentavampaan toimintaan. Lisäksi ajattelen, että parisuhteet ovat ihan riittävän hankalia ilman sitä, että yhtäkkiä suhteessa onkin monta ihmistä. Joo, toki polyamorikot mainostavat sitä, että kun suhde avataan, se tarkoittaa sitä, että kaikesta keskustellaan avoimesti. En vain usko siihen. Seuraan joitakin polyamorisia influenssereita, ja aika hankalaa se heidän seuraelämänsä vaikuttaa olevan. Kun on kaikenlaisia kuvioita, ulkopuolisuuden tunne vaikuttaa olevan väistämätöntä. Toki voi olla, että polyamoria houkuttaa juuri sellaisia ihmisiä, joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö, ja heillähän tuo tunne on vakio.

En myöskään usko siihen väitteeseen, että perheellisillä polyamorikoilla on niille lapsille enemmän sylejä ja välittäviä aikuisia. Teoriassa taas niin voi olla, käytäntö on toinen. Ylipäätään uusperhekuviot ovat vaikeita ja monesti isä-/äitipuoli haluton sitoutumaan puolison lapsiin edellisestä suhteesta. (Toki tunnen ihan onnistuneitakin uusperhekuvioita.) Lisäksi kannattaa muistaa se, että isä-/äitipuoli perheessä lisää lapseen kohdistuvan väkivallan todennäköisyyttä. Mitäs sitten, kun niitä kumppaneita onkin jopa monta?

Minusta polyamoria on vain yksi nuorille markkinoitu ratkaisu, joka tekee harvan onnelliseksi. Toki jonkun saattaa tehdäkin, en mene sitä sanomaan.

Ei mitään pahaa. Aki, Markku ja Heli ovat mainio esimerkki. 

Ei mitään. Silloin kun siihen päädytään alunalkaen omasta kiinnostuksesta. Ei niin, että on pakko ottaa joko avoin suhde tai ero, koska puoliso niin haluaa. Tämä ultimatum-tyyli on polyamorian irvikuva. Ja valitettavasti sitä näkee jonkun verran myös. 

 

Nykyää nuorilla on toisinaan myös paineita siitä, että pitäisi olla poly, ettei ole ankea ja liian konservatiivinen yksiavioinen. Tämä on yhtä hölmö paine siirtyä polyksi, kuin tuo ultimatum-tyyli. 

 

Eli vapaus kaikessa. Valinnan vapaus.

Mitä hyvää siinä on?

Väkivaltainen suhdemuoto usein.

No ei nyt pahaa. Minusta tuntuu, että polyamorisilla ihmisillä on vain erilainen ajattelutapa siitä mitä rakkaus ja parisuhde ylipäätään on. He määrittelevät parisuhteeksi sellaisen, mikä useimmille ihmisille olisi jotain aivan muuta kuin parisuhde. Ei voi sanoa, että he olisivat väärässä ja muut oikeassa.

Avoin suhde ei ole sama kuin polyamoria, ihmiset.