Lue keskustelun säännöt.
Te kaikki jotka olitte " rakastuneet" nuorena johonkin eikä jutusta tullutkaan mitään, vieläkö tällaiset henkilöt kiinnostavat?
23.11.2024 |
Nyt puhun siis sellaisista tapauksista, että katsotte olleenne rakastuneita, ei pelkästään ihastuneita.
Ja tapauksista, että aikaa asiasta on jo kulunut todella paljon.
Kommentit (62)
Minä en ole enää kiinnostunut.
En ikinä enää haluaisi edes törmätä näihin.
Jälkeen päin sitä vaan ihmettelee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät. Yksipuolinen rakkaus ei oikein edennyt.
Ei kyllä kiinnosta enää yhtään. Herranen aika kun naurattaa yksikin ihastus nuoruudesta. Toinen ihastus oli kyllä iso isku aikoinaan, olin muka niin rakastunut. Ei siitä mitään tullut. Joskus olen tsekkaillut mitä hänelle kuuluu. Jos nyt kävelisi vastaan ja haluais tavata, niin tuskin haluaisin edes. Olisi vain kiusallista ja noloa.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Siihen on aina ollut joku syy miksi jutusta ei tullutkaan mittään.
Tämä. Eivät ne erot ole koskaan turhia.
Onko tämä vain naisten juttu, että jälkikäteen vain hämmästelee mitä siinä ikinä näki? Miehillä tuntuu olevan enemmän näitä "the one who got away?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksettaa ajatuskin. Mitä sitä oikein ajatteli?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Siihen on aina ollut joku syy miksi jutusta ei tullutkaan mittä
////
Juuri näin. Tai sitten kyseessä oli ikävä sattumus.
Oli jostain syystä jossain paikassa väärään aikaan.
Paikkakunta, olosuhteet kun olisi jo alun perin valita jokin muu paikkakunta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sydän rupes tykyttämään kun tunnistin yläasteaikaisen rakkauden kohteen ajavan liikenneympyrässä, olin kotipaikkakunnalla poikkeemassa. Sydän hakkas niinku silloin yli 10 vuotta sitten. Ei meistä koskaan tullut mitään ja ehkä ihan hyvä vaan. Olen nykyään naimisissa ja perheellinen, mulla on oikein hyvä kumppani.
Rakastuin tullivirkailijaan kun hän työnsi nyrkkinsä hanuriini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vain naisten juttu, että jälkikäteen vain hämmästelee mitä siinä ikinä näki? Miehillä tuntuu olevan enemmän näitä "the one who got aw
////
Mielestäni ei ihan niinkään.
Mutta ehkä naiset pääsevät nopeammin yli määrätyistä asioista.
Kun jokin juttu on lopullisesti ohi, se on.
En tiedä, koska en ole ammatiltani perehtynyt psykologiaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vain naisten juttu, että jälkikäteen vain hämmästelee mitä siinä ikinä näki? Miehillä tuntuu olevan enemmän näitä "the one who got away?"
Naisissa on ehkä enemmän asiallisia tapauksia, joissa ei ollut mitään oikeaa isoa vikaa ja jotka voivat aidosti surettaa jälkikäteen, tai sitten ne miehet eivät vain ole niin tarkkoja ja voivat olla yksinäisiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin tullivirkailijaan kun hän työnsi nyrkkinsä hanuriini.
Kun on tullut ikää, on tajunnut, että aika paljon niistä jutuista oli ihan vain oman pään sisällä, eikä ne olleet todellisuutta.
Turha haikailla sellaista, mikä ei olisi koskaan tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vain naisten juttu, että jälkikäteen vain hämmästelee mitä siinä ikinä näki? Miehillä tuntuu olevan enemmän näitä "the one who got away?"
Tämä. Miehet haikailevat vuositolkulla, mutta naisia ei jaksa enää kiinnostaa. Naiset löytävät uusia miehiä helposti tuosta vaan, mutta miehet jäävät vanhoihin rakkauksiin ja ihastuksiin kiinni. Ne ovat niitä harvoja tilaisuuksia miehelle, kun joku nainen on vähän osoittanut kiinnostusta.
Kaipaan edelleen häntä jota rakastin nuorena. Olimme siis oikeasti yhdessä n 2.5v, asuttiinkin saman katon alla jo. Hän oli se jonka olin aina halunnut, ihastuin häneen heti kun aloin pojista mitään ymmärtämään ja hänkin 3 v vanhempana kyllä kiinnitti silmänsä aika tiukasti minuun heti yläasteiässä. Se ruokki varmasti ihastustani entistä enemmän kun huomasin että hän on kiinnostunut minusta.
No, oltiin ihan liian nuoria yhteen mennessämme, hän särki sydämeni pahanpäiväisesti. Vielä reilu 1/2 vuosikymmentä eromme jälkeen hän tunnusti kuinka kaipaa minua yhä ja olisi halunnut vain minut, mut päätyi kuitenkin naimisiin silloisen laastarisuhteensa kanssa kai vähän puolipakotettuna tai jopa huijattuna, hän ei ollut koskaan kosinut sitä daamia koska odotti yhä minua.
Sinne meni, elämäni rakkaus. Sydämeni hajosi kai jollain tapaa lopullisesti. Olen ollut pitkässäkin suhteessa, en kuitenkaan ole rakastanut ketään muuta ja kaipaan sitä pitkää hymypoikaa yhä.
Kukaan ei tule minua katsomaan enää koskaan niin kuin hän katsoi.
Harvoin ne ensirakkaudet menee jatkoon mutta ne muistaa kyllä kauan ja vaikka uutta suurta tapausta ei sitten tulekaan niin ..... "onhan kukittu kerta".
Ei. Ei hänen tyyppinen olisi sopinut minulle. Ei minusta olisi ollut kenenkään äidiksi.
En todellakaan haluaisi tavata vaikka kyseessä oli ns. saavuttamaton tapaus. Aivan järjetön kemikaalivaurio aivoissa ei voi kuin jälkikäteen ihmetellä mitä tapahtui ja miksi kyseinen ihminen jäi aivoihin kummittelemaan. Kerran törmäsin vuosikymmenten jälkeen puolivahingossa samannimiseen eräässä uutisessa ja piti oikein katsoa netistä kuvaa tarkemmin oliko sama ihminen kyseessä ja tosiaan oli. Aivan kuin olisi vierasta ihmistä katsonut.En todellakaan halua nähdä ja joku kirjoitti täällä että nolotti. Sama juttu, nolottaisi ihan perkeleesti.
Ei. Siihen on aina ollut joku syy miksi jutusta ei tullutkaan mittään.