Lue keskustelun säännöt.
Te kaikki jotka olitte " rakastuneet" nuorena johonkin eikä jutusta tullutkaan mitään, vieläkö tällaiset henkilöt kiinnostavat?
23.11.2024 |
Nyt puhun siis sellaisista tapauksista, että katsotte olleenne rakastuneita, ei pelkästään ihastuneita.
Ja tapauksista, että aikaa asiasta on jo kulunut todella paljon.
Kommentit (62)
Olemme vanhoja tuttuja, ystäviä ja koulukavereita rakastetun kanssa.
Elämäntilanteeni oli mahdoton, ja myöhemmin jutusta ei tullut mitään. Sain häneltä myös turhaa kuraa päälleni, kun hänellä meni huonosti. Olin siitä vuosikausia vihainen. Ja hyvästä syystä.
Nykyään olen käsitellyt asiat, ja ymmärtänyt hänen erityispiirteensä. Mitäpä niistä. Hänellä jopa vanha suola janottaa. Minulla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kyllä, vaikka kävikin hyvin siinä, ettei perustettu perhettä. Mietin mikä oli perimmäinen syy, ettei halunnut pidemmälle. Mietin, mitä hänelle oikeasti kuuluu nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä vähän vaikea erottaa ihastumista tai rakastumista nuorena. Enemmänkin se oli sellaista että oli "hulluna johonkin". En nykyään edes ajattele että se oli raukkautta. Mutta en kaipaile näitä. Suurin osa tyypeistä mihin olin lääpällään oli rokkareita ja söpöjä renttuja ja varmaan kaikki arvaa, että näin kakskytvuotta myöhemmin lähinnä säälittää kyseiset henkilöt jos joskus sattuu kuvan näkemään vaikka facebookissa.
Kyllä mä erotin, kun sitä kesti vuosien ajan. Kävin läpi kaikki klassiset vaiheet. Ja lopulta ymmärsin, että rakastan häntä. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin tullivirkailijaan kun hän työnsi nyrkkinsä hanuriini.
Joo mulla on sama! Ollaan nykyään naimisissa. Rakkaani toki löysi hanuristani nyssäkän. Liekkö tarinalla niin onnellista loppua, jos suoli olisi ollut tyhjänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vain naisten juttu, että jälkikäteen vain hämmästelee mitä siinä ikinä näki? Miehillä tuntuu olevan enemmän näitä "the one who got away?"
Tämä. Miehet haikailevat vuositolkulla, mutta naisia ei jaksa enää kiinnostaa. Naiset löytävät uusia miehiä helposti tuosta vaan, mutta miehet jäävät vanhoihin rakkauksiin ja ihastuksiin kiinni. Ne ovat niitä harvoja tilaisuuksia miehelle, kun joku nainen on vähän osoittanut kiinnostusta.
Kyllä mä olen haikaillut vuositolkulla ja jäänyt vanhoihin ihastuksiin kiinni. Ei niitä uusia miehiä tuosta vaan löydy todellakaan enää tietyn iän jälkeen. Ja se ikä ei ole edes kovin korkea.
Mitenköhän sellaiseen tilanteeseen päätyy? Ovatko menneet jutut olleet erityisen hyviä ja ongelmattomia vai eikö juuri mitään ollutkaan ja mielikuvitus täyttää aukot? Mikä on se semmoinen ikä, jossa aletaan elää menneessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi törmättiin sattumalta joku vähän yli viitisen vuotta sitten. Tunsin, että joku tuijottaa, käänsin päätäni ja pasmat meni hetkeksi aivan täydellisesti sekaisin.
Kyllä mua kiinnostaa ainakin yksi henkilö ihmisenä edelleen. Olisi mukavaa tavata ja jutella ihan kaveripohjalta. Saada tietää mitä hänelle kuuluu ja ehkä selittää outoa käytöstäni vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua kiinnosta enää yhtään kukaan, ei oo kiinnostanut ainakaan vuosikymmeneen. Joten ei myöskään kiinnosta sen tyyppinen henkilö, jota rakastin nuorena muutaman vuoden ajan ja jonka kanssa seukkasin silloin.
Kyllä kiinnostaa, ihmisinä, että mitä heille kuuluu ja onko asiat hyvin. Ymmärrän edelleen mitä heissä näin, jokaista kohtaan oli aidot tunteet joten ihmisinä hiukan välitän heistä yhä ja toivon että heillä menee hyvin. Se vain ei ole ihastusta tai rakkautta lähelläkään se tunne, se on etäistä lämpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entiset seurustelukumppanit eivät kiinnosta ollenkaan, ei sen jälkeen, kun on jakanut yhteistä arkea ja nähnyt kaikki heidän huonot puolensa.
Sen sijaan saavuttamattoman ihastuksen voisin haluta nähdä ihan mielenkiinnosta, että vieläkö tulisi tunteita, vai ihmettelisikö siinäkin tapauksessa mitä ikinä on tyypissä nähnyt.
No ei. Rakkauteen ja tunteisiin pätee se sama kuin oikeisiin suhteisiin, ihmiset kasvavat ja muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 40+ kun tulee vanhoja romanttisen kiinnostuksen kohteita sattumalta joskus vastaan, niin eipä ne enää laita sukkia pyörimään jaloissa. Aika on tehnyt tehtävänsä, niistä söpöistä veijarimaisista runopojista on tullut happamia ja loppuunajettuja, kireitä ukkoja. En toki itsekään ole enää mikään ruusu.
Sanoisin tähän aiheeseen, että ne asiat, joihin on jossain ihmisessä ihastunut tai rakastunut joskus 15-20-vuotiaana, ovat valtaosin vain muistoissa pari-kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Omat käsitykset siitä, mitä piirteitä kumppanissa arvostaa, ovat muuttuneet. Ja toki ihmiset ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Nyt 40+ kun tulee vanhoja romanttisen kiinnostuksen kohteita sattumalta joskus vastaan, niin eipä ne enää laita sukkia pyörimään jaloissa. Aika on tehnyt tehtävänsä, niistä söpöistä veijarimaisista runopojista on tullut happamia ja loppuunajettuja, kireitä ukkoja. En toki itsekään ole enää mikään ruusu.
Sanoisin tähän aiheeseen, että ne asiat, joihin on jossain ihmisessä ihastunut tai rakastunut joskus 15-20-vuotiaana, ovat valtaosin vain muistoissa pari-kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Omat käsitykset siitä, mitä piirteitä kumppanissa arvostaa, ovat muuttuneet. Ja toki ihmiset ovat muuttuneet.
Minne niin monelta katoaa se pilke silmäkulmassa? Itse en olisi jaksanut elää läpi kaikkea vastaantullutta hirveyttä, ellen olisi säilyttänyt huumoria matkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänestä on tullut alkkis ja muutenkin ikävä tyyppi. Muuten ehkä kyllä.
Hehän ovat nyt kaikki vanhoja ihmisiä, kaiken iän tuoman painolastin kera.
Ei nuoruuteen pääse takaisin, en minä, eivätkä he. Eli ei mitään lämmittelyä missään tapauksessa.
Lämmöllä kyllä muistan yhteisiä hetkiämme ja onhan se mukava tietää että ovat olemassa tällä samalla pallolla vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 40+ kun tulee vanhoja romanttisen kiinnostuksen kohteita sattumalta joskus vastaan, niin eipä ne enää laita sukkia pyörimään jaloissa. Aika on tehnyt tehtävänsä, niistä söpöistä veijarimaisista runopojista on tullut happamia ja loppuunajettuja, kireitä ukkoja. En toki itsekään ole enää mikään ruusu.
Sanoisin tähän aiheeseen, että ne asiat, joihin on jossain ihmisessä ihastunut tai rakastunut joskus 15-20-vuotiaana, ovat valtaosin vain muistoissa pari-kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Omat käsitykset siitä, mitä piirteitä kumppanissa arvostaa, ovat muuttuneet. Ja toki ihmiset ovat muuttuneet.
Minne niin monelta katoaa se pilke silmäkulmassa? Itse en olisi jaksanut elää läpi kaikkea vastaantullutta hirveyttä, ellen olisi säilyttänyt huumoria matkassa.
Elämä ei kulu, se kuluttaa.
Edelleen käy ensirakkauteni mielessä, kuin kevyenä kesätuulena.
Vaikka itse olen jo siirtynyt elämässä eteenpäin ja nykyään olen perustanut perheen, silti edelleen muistelen hyvällä tätä miestä. Hän ei tiedä kuinka paljon auttoi lyhyen tapailun aikana minut käymään läpi elämäni rankimman ajan. (joka on varmasti syy, miksei meistä koskaan tullut mitään)
Välillä oon miettinyt millaista elämämme olisi, jos asiat olisi menneet toisin. Jossittelu on kuitenkin turhaa, mutta unelmointi sopivassa määrin on auttanut arjen haasteiden keskellä eteenpäin. Hän tulee aina olemaan sydämessäni se mies, jota muistelen aina hyvällä.
jos me tavattaisiin nyt sattumalta, niin en usko, että heittäisin perhe-elämääni sivuun. Mutta toivoisin pääseväni sanomaan hänelle, kuinka kiitollinen olen hänelle kaikesta.
Kiinnostaa todellakin. Parhailla ystävillä sama juttu. Osalla on nuoruuden rakkauksiensa kopiot :D
Toiset tietää jo nuorena, mitä haluaa ja mikä vetää puoleensa. Jutut ei aina osu kohdalleen, mutta se on pelkkää hienosäätöä. Vaihtamalla paranee 😉 kiertoon on laitettu kaikki juopot ja väkivaltaiset luuserit.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa todellakin. Parhailla ystävillä sama juttu. Osalla on nuoruuden rakkauksiensa kopiot :D
Toiset tietää jo nuorena, mitä haluaa ja mikä vetää puoleensa. Jutut ei aina osu kohdalleen, mutta se on pelkkää hienosäätöä. Vaihtamalla paranee 😉 kiertoon on laitettu kaikki juopot ja väkivaltaiset luuserit.
Tarkennus vielä, että exiä en nuzzisi mistään maailman rahasummasta. Mennyt on mennyttä.
Kyllä mä olen haikaillut vuositolkulla ja jäänyt vanhoihin ihastuksiin kiinni. Ei niitä uusia miehiä tuosta vaan löydy todellakaan enää tietyn iän jälkeen. Ja se ikä ei ole edes kovin korkea.