En ole naisena liian vaativa, kun minulla oli "pitkä lista" unelmamiehestä
Olin sinkku alle kolmekymppisenä. Minulla oli asiat reilassa: takana opinnot yliopistossa, jonka jälkeen olin suunnannut työelämään. Elin säästäväisesti rauhallista ja kunnollista elämää. Olen aina ollut ahkera, aktiivinen ja työteliäs. Etsin ikäistäni miestä, jolla piti lähtökohtaisesti olla oma elämä kunnossa. Miehen piti olla työssäkäyvä (ja jos myöhemmin jäisi työttömäksi, niin kiinnostunut hakemaan uutta työtä) ja palkkataso mielellään samaa tasoa kuin omani. Miehellä tuli olla säästöjä, koska toiveissa oli perhe-elämä ja oman asunnon osto (myös minä olin kerryttänyt säästöjä). Miehen piti kyetä hoitamaan osansa kotitöistä ja yhteisten lasten asioista, koska kumpikin käy myös töissä ja tienaa elättääkseen perheen. Odotin, että mies kykenee keskustelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan sekä on sosiaalisilta käytöstavoiltaan normaali. Ehdoton ei oli runsas alkoholin käyttö, erilaiset päihdeongelmat, vaikeat mt-ongelmat, rahapeliriippuvuus yms. Uskottomuutta ja naisten perässä juoksemista tai sellaiseen viittaavaa luonnetta en katselisi. En kaivannut mitään ns. jännämiestä, vaan kunnollista puolisoa, joka kykenee elämään kanssani rauhaisaa perhe-elämää.
Minulle kommentoitiin sinkkuaikanani monesti, miten olen liian vaativa ja kyllä pitää rimaa laskea. En saisi kuulemma vaatia miehiltä noin paljon, vaikka itsekin nuo samat kriteerit täytin, joita mieheltä odotin. En suostunut kuuntelemaan noita puheita. Mieluummin eläisin yksin kuin joustaisin noista asioista. Vastaan tulikin juuri toiveideni mukainen mies. Mies ei pelannut mitään pelejä, vaan oli rehti alusta asti. Alusta asti mies halusi seurustella, myöhemmin muutettiin yhteen, mentiin naimisiin ja saatiin lapset. Ostettiin yhdessä asunto, johon rahat oli säästetty yhdessä. Kummallakin on sama tulotaso ja maksetaan kulut 50/50. Yhdessä on ollut hyvä elää ja usein sanonkin miehelleni, miten mukavaa on elää rauhaisaa perhearkea. Mies huolehtii asioistaan, minä huolehdin omistani ja yhdessä huolehditaan yhteiset asiat. Mies on hoitanut lasten asiat siinä missä minäkin. Mies ei juokse muiden perässä eikä tarvitse jännittää mitään erikoisia päähänpistoja. Kun on tullut vaikeita aikoja, niin on tuettu toisiamme. Elämässä tulee vastoinkäymisiä, mutta silloinkin on puhallettu yhteen hiileen ja oltu toistemme rinnalla. Kyllä kannatti odottaa sopivaa miestä sen sijaan, että olisin laskenut rimaa. Samaa suosittelen muillekin: parisuhde on elämän suurimpia sitoumuksia, eikä siinä kannata tyytyä johonkin sellaiseen, mikä ei tee onnelliseksi.
Kommentit (27)
Niin. Saat hakea sitä mitä haluat. Joku muu hakee muuta. Ei se ole keneltäkään pois.
Kaikkien kannattaa pitää niin kovia vaatimuksia, ettei kukaan löydä ketään. Se ei ole keneltäkään pois, ettei synny yhtäkään paria.
Minusta vaatimuksesi eivät olleet kohtuuttomia, vaan ihan peruskauraa.
Korotan vähän. Itse haaveilin samalla alalla olevasta miehestä, jotta työ olisi yhdistävä tekijä. Löysinkin toiveideni mukaisen miehen ja kirsikkana kakun päälle ollaan samassa ammatissa. :D
Vierailija kirjoitti:
Aina saa vaatia.
Eri asia on, saako sitä mitä vaatii.
Tuntematon .................saa tulla vaatimaan mutta eri asia annetaanko voihan rähmä.
Ne jotka kommentoivat toisen vaativan liikaa ovat vaan kettuuntuneita siitä, että eivät itse kelpaa.
En minäkään ole vaativa vaikka haluan kauniin tyttöystävän. Kyllä se ulkonäkö on tärkeintä loppujen lopuksi.
Tabu, mutta miehiltä vaadittiin ennen aivan liian vähän. Hyvä mies oli sillä, jos ei hakannut tai ryypännyt perheen rahoja. Nykyisin naiset vaativat onneksi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaatimuksesi eivät olleet kohtuuttomia, vaan ihan peruskauraa.
Minä jäin miettimään samaa. Aloittaja halusi työssäkäyvän, kunnollisen ja perhekeskeisen miehen. Ei kovin pilviähipovaa.
Uuvuttavia nämä nykyajan akat kaikkine vaatimuksineen. Kyllä se oli ennen vanhaan paremmin kun äitikin piti turpansa ummessa ja teki kiltisti kotityöt että isä sai levätä ja keskittyä ryyppäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaatimuksesi eivät olleet kohtuuttomia, vaan ihan peruskauraa.
Minä jäin miettimään samaa. Aloittaja halusi työssäkäyvän, kunnollisen ja perhekeskeisen miehen. Ei kovin pilviähipovaa.
Eikä ollut vaatimuksia täydelliestä hiusrajasta, metsästäjänsilmistä, kulmikkaasta leuasta tai yli 180 cm:n pituudesta.
Kyllä minäkin vaadin että mies elättää itsensä, on raitis ja ei polta. Osaa keskustella ja kuuntelee myös kumppanin mielipidettä.Terveet elämäntavat kaikin puolin. Tapailenkin vaatimukset täyttävää . Täytän itse myös ne vaatimukset. Vielä on seksuaalinen sopivuus testaamatta ja joitakin arkielämän tapoja näkemättä.
Vierailija kirjoitti:
Tabu, mutta miehiltä vaadittiin ennen aivan liian vähän. Hyvä mies oli sillä, jos ei hakannut tai ryypännyt perheen rahoja. Nykyisin naiset vaativat onneksi enemmän.
Kyllä. Nyt pitää olla kaikkea mahdollista mutta miehet hakkaavat ja ryyppäävät/narkkaavat perheen rahat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin vaadin että mies elättää itsensä, on raitis ja ei polta. Osaa keskustella ja kuuntelee myös kumppanin mielipidettä.Terveet elämäntavat kaikin puolin. Tapailenkin vaatimukset täyttävää . Täytän itse myös ne vaatimukset. Vielä on seksuaalinen sopivuus testaamatta ja joitakin arkielämän tapoja näkemättä.
Mistä löysit? Mulla vaatimuksiin kuuluu valitettavasti myös normaali paino ja lapsettomuus...
Ap tässä:
Joku kun pohti miehen ulkonäköä. Minulla ei ole koskaan ollut ns. mieluista miestyyppiä eli olen ihastunut hyvin erilaisiin miehiin. Miehen pituuskin oli minulle yhdentekevä asia. Olen sen verran lyhyt, että lähes kaikki miehet ovat minua pidempiä. Moni muu nainen ei ehkä olisi miestäni kelpuuttanut (miehelläni on ylipainoa vähän enemmänkin), mutta minun silmääni mies näyttää mukavalta. Ulkonäkö ei mielestäni ole se olennaisin asia, kun se muuttuu kuitenkin iän myötä. :)
Ap
En jaksanut edes lukea. Sisältää todennäköisesti avautumista. Ps. ketään ei kiinnosta AP. Mene töihin.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka kommentoivat toisen vaativan liikaa ovat vaan kettuuntuneita siitä, että eivät itse kelpaa.
Tämä. Mä törmäsin myös useampaan vanhempaan rouvaan, jotka loukkaantuivat siitä kun heidän aikuiset poikansa eivät kelvanneet. Pojissa oli oikeasti "vikaa", sellaisia elämänhallintaongelmaisia tai hyvin rikkinäistä uusioperhekuviota olisi ollut tarjolla. Ei kiitos.
Kunnes nainen on 45-50v ja laittaa miehen pihalle, koska ei enää tarvitse miestä ja vaihdevuodet alkaa.
Aina saa vaatia.
Eri asia on, saako sitä mitä vaatii.