En ole naisena liian vaativa, kun minulla oli "pitkä lista" unelmamiehestä

Olin sinkku alle kolmekymppisenä. Minulla oli asiat reilassa: takana opinnot yliopistossa, jonka jälkeen olin suunnannut työelämään. Elin säästäväisesti rauhallista ja kunnollista elämää. Olen aina ollut ahkera, aktiivinen ja työteliäs. Etsin ikäistäni miestä, jolla piti lähtökohtaisesti olla oma elämä kunnossa. Miehen piti olla työssäkäyvä (ja jos myöhemmin jäisi työttömäksi, niin kiinnostunut hakemaan uutta työtä) ja palkkataso mielellään samaa tasoa kuin omani. Miehellä tuli olla säästöjä, koska toiveissa oli perhe-elämä ja oman asunnon osto (myös minä olin kerryttänyt säästöjä). Miehen piti kyetä hoitamaan osansa kotitöistä ja yhteisten lasten asioista, koska kumpikin käy myös töissä ja tienaa elättääkseen perheen. Odotin, että mies kykenee keskustelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan sekä on sosiaalisilta käytöstavoiltaan normaali. Ehdoton ei oli runsas alkoholin käyttö, erilaiset päihdeongelmat, vaikeat mt-ongelmat, rahapeliriippuvuus yms. Uskottomuutta ja naisten perässä juoksemista tai sellaiseen viittaavaa luonnetta en katselisi. En kaivannut mitään ns. jännämiestä, vaan kunnollista puolisoa, joka kykenee elämään kanssani rauhaisaa perhe-elämää.

Minulle kommentoitiin sinkkuaikanani monesti, miten olen liian vaativa ja kyllä pitää rimaa laskea. En saisi kuulemma vaatia miehiltä noin paljon, vaikka itsekin nuo samat kriteerit täytin, joita mieheltä odotin. En suostunut kuuntelemaan noita puheita. Mieluummin eläisin yksin kuin joustaisin noista asioista. Vastaan tulikin juuri toiveideni mukainen mies. Mies ei pelannut mitään pelejä, vaan oli rehti alusta asti. Alusta asti mies halusi seurustella, myöhemmin muutettiin yhteen, mentiin naimisiin ja saatiin lapset. Ostettiin yhdessä asunto, johon rahat oli säästetty yhdessä. Kummallakin on sama tulotaso ja maksetaan kulut 50/50. Yhdessä on ollut hyvä elää ja usein sanonkin miehelleni, miten mukavaa on elää rauhaisaa perhearkea. Mies huolehtii asioistaan, minä huolehdin omistani ja yhdessä huolehditaan yhteiset asiat. Mies on hoitanut lasten asiat siinä missä minäkin. Mies ei juokse muiden perässä eikä tarvitse jännittää mitään erikoisia päähänpistoja. Kun on tullut vaikeita aikoja, niin on tuettu toisiamme. Elämässä tulee vastoinkäymisiä, mutta silloinkin on puhallettu yhteen hiileen ja oltu toistemme rinnalla. Kyllä kannatti odottaa sopivaa miestä sen sijaan, että olisin laskenut rimaa. Samaa suosittelen muillekin: parisuhde on elämän suurimpia sitoumuksia, eikä siinä kannata tyytyä johonkin sellaiseen, mikä ei tee onnelliseksi.