Lue keskustelun säännöt.
Ärtynyt suoli pilaa mielenterveyden
21.11.2024 |
Vähän random mutta pakko avautua:D Mulla on ollu pidemmän aikaa vatsan kanssa ongelmia, mitkä paheni huomattavasti. Kävin vuoden alussa lääkärillä joka sitten totesi, että näyttäs olevan ibs kyseessä. Noh, sen jälkeen oon käyttänyt päivittäin visibliniä, maitohappoa sekä seurannut fodmap-ruokavaliota mitkä ovat jonkin verran auttaneet. Vatsa ei missään nimessä 100% kunnossa ole, mutta nykyään ongelmia on harvemmin ja kun niitä ilmenee, ei yleensä oo ihan yhtä pahoja.
Mun ongelma onkin tällä hetkellä enemmän psyykkinen kuin fyysinen. Oon aina ollu semmonen *mitä jos*, jännittäjä tyyppi, mutta sitä jännitystä ei niin usein oo ollut. Nykyään oon niin usein jännittynyt/ahdistunut, että hirvittää. Oon tällä hetkellä välivuodella eli ei tuu niin usein lähdettyä mihinkään, mutta JOKA kerta kun pitää lähteä jonnekin iskee kauhee jännitys/ahistus siitä, että mitä jos nyt yhtäkkiä ibs oireet iskevät kun oon poissa kotoa. Ihan sama onko kyse 20min kauppareissusta vai monesta tunnista. Myös ihan vaan kotona makoillessa saatan monestikin yhtäkkiä ruveta stressaamaan että mitä jos yhtäkkiä iskeekin vatsaongelmia. Ajatuksena olis ens vuonna pyrkiä opiskelemaan, ja nyt jo stressaa se koulunkäynti ja miten tuun selviimään mun surkeen vatsan kanssa.. Jopa kouluvalinta menee sen mukaan mikä on lähimpänä kotia, vatsan takii. Mitä sitten jos on pahempia ongelmia, että pitää jäädä kotiin tai vielä pahempi ja kesken koulupäivän iskee hätä niin sanotusti:D
Välillä ihan itkettä kuinka paljon tää ibs vaikuttaa mun mielenterveyteen. Se on lähes kokoajan mielen päällä. Pelottaa myös ajatus tulevasta ja siitä, tuunko mä olemaan se tyyppi joka usein on poissa töistä/koulusta tai skippaa suunnitelmat kavereitten kaa ihan vaan siitä järkyttävästä pelosta, että mitä JOS käy jotain. Mitä jos ihmissuhteet tulee kärsii tän takii (tällä hetkellä kaverit muuttanu pois opiskelemaan, eli harvoin nähdään joten ei oo vielä ollut ongelma). Entäs esimerkiksi mahollinen parisuhde, haluisko kukaan olla yhessä sellasen henkilön kanssa, ketä ei ikinä haluu lähteä esim. ulos syömään tai muutenkaan haluu hirveesti lähteä minnekkään.. Eihän tää nyt normaalii oo, mut en yhtään tiiä mitä voisin tehä et tää ahistuksen ja jännityksen määrä vähenis. Enpä ois pari vuotta sitten uskonut että tämmönen asia kuin vatsavaivat vaikuttas näin paljon mun elämään. Jos joku tän luki niin anteeks kauheen pitkä stoori mut stressaa niin paljon eikä lähipiiris oo ketään, ketä vois samaistuu tähän:D
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, on viheliäinen vaiva, mutta selviät. Hae matalalla kynnyksellä apua psyykkiseen puoleen, ole avoin ongelmasta töissä esimiehelle ja koulussa opettajille, opettele ns. varma ruokavalio, sellaiset turvaruoat, jotka varmasti sopii. Älä piilottele ongelmaa, vaan suhtaudu avoimesti ja huumorilla, muuten stressi ja jännitys vaan kasvaa potenssiin sata. Ei ole mitään hävettävää. Halaus!
Ai että lisää lääkkeitä mahaa sekoittamaan? Kyllä kannattaisi vain miettiä syömiset, nuo turvaruoat on ihan ok ja tietysti avoimuus asiassa on aina hyvä. Se myös lievittänee ylimääräistä stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni auttoi gluteeniton ruokavalio. Oman pään kanssa ja jännityksen on ollut iso työ. Nyt olen jo 55 v ja päässyt siihen vaiheeseen että jos tulee housuun niin so what. Vaikka vahinko tulisi julkisella paikalla niin tuskin ihmiset joita siellä on muistais koko asiaa seuraavana päivänä. Kertaakaan ei ole toki tullut. Ja imodiumia otan aina edellisenä päivänä jos tiedän että on meno jota jännittää.
Kuulostaa tutulta, mutta itselläni on se ongelma etten välttämättä ehdi edes vessaan (synnytyksessä tullut trauma jonka johdosta huonompi pidätyskyky). Todella invalidisoiva vaiva ja tuottaa paljon harmia ja häpeää. Aina pitää miettiä että missä on lähin vessa ja mahdanko ehtiä sinne asti. Välillä syön imodiumia, joka kyllä auttaa mutta tuottaa taas muita onglemia. Visiblin on kylläkin itselläni auttanut aika paljon.
Tsemppiä ap:lle ja meille muille kärsiville.
Tuttua. Ko. vaiva pilasi elämäni. Nykyään elän erakkona ja opiskelen etänä, tavoitteena etätyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, on viheliäinen vaiva, mutta selviät. Hae matalalla kynnyksellä apua psyykkiseen puoleen, ole avoin ongelmasta töissä esimiehelle ja koulussa opettajille, opettele ns. varma ruokavalio, sellaiset turvaruoat, jotka varmasti sopii. Älä piilottele ongelmaa, vaan suhtaudu avoimesti ja huumorilla, muuten stressi ja jännitys vaan kasvaa potenssiin sata. Ei ole mitään hävettävää. Halaus!
Ai että lisää lääkkeitä mahaa sekoittamaan? Kyllä kannattaisi vain miettiä syömiset, nuo turvaruoat on ihan ok ja tietysti avoimuus asiassa on aina hyvä. Se myös lievittänee ylimääräistä stressiä.
Missä mainittiin "lisää lääkkeitä"??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, mutta itselläni on se ongelma etten välttämättä ehdi edes vessaan (synnytyksessä tullut trauma jonka johdosta huonompi pidätyskyky). Todella invalidisoiva vaiva ja tuottaa paljon harmia ja häpeää. Aina pitää miettiä että missä on lähin vessa ja mahdanko ehtiä sinne asti. Välillä syön imodiumia, joka kyllä auttaa mutta tuottaa taas muita onglemia. Visiblin on kylläkin itselläni auttanut aika paljon.
Tsemppiä ap:lle ja meille muille kärsiville.
Täällä samanlainen, jo nuorena todettu ibs mutta enemmän ummetuspainotteinen. Pari vuotta sitten jouduttiin operoimaan suolta ja sen jälkeen ollut pysyvä "äkki" ripuli päällä. Joudun joka kerta ottamaan imodiumia jos lähden jonnekkin eikä sekään aina auta, ripuli on niin voimakas. Nämä pahat suolistovaivat ovat todella invalidisoivia ja moni ei pysty poistumaan kotoaan mutta silti näitä ei pidetä mitenkään pahana eikä näistä puhuta mielestäni tarpeeksi. Se ei ole mitään vitsiä jos et pysty kontrolloimaan suolesi toimintaa ja mitkään vaipat eivät ole ratkaisu! Suomessa ei myöskään ole tarpeeksi julkisia vessoja. On ollut tuota Visibliniä mutta laukaisi aika pahat vatsakrampit..täytyypä silti kokeilla sitä taas jos nyt sopisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kamala vaiva ja oli vuosia niin että kaikki tuli samantien pihalle mitä söi ripulina. Kaikkea on tullut kokeiltua vuosien varrella kun lääkärit levittelee vain käsiään. Ainoa joka rupesi mulla auttamaan oli Gefilus maitohappobakteeri ja Ternimax ternimaitokapseli.
https://www.sinunapteekki.fi/products/gefilus-basic-maitohappobakteeri-…
https://www.sinunapteekki.fi/products/ternimax-ternimaitokapseli-120-ka…
Stressi laukasee, ruokavalio ei auta. Työssä käyn koko ajan, menee ohi,kuukauden sisään ja elämä jatkuu. Selviät kyllä, niinkuin sanoit, psyyke taustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään kaksisempi vaiva ei ole jatkuva ummetus. Siitä olen kärsinyt jo kymmeniä vuosia. Niinä päivinä, kun haluan suoleni tyhjentyvän, niin pysyttelen neljän seinän sisällä. Hirveä turvotus koko ajan ja se vessassa käynti on kauheaa pungertamista ja mitään ei tule ulos. Pakko tyhjentää suoli pari kertaa viikkoon lääkkeillä ( Toilax, Costella). Se pienoisperäruiske ei auta minulle yhtään mitään. Myös minulla synnytyksessä suoli repeytynyt pahoin. Tämä ummetus hallitsee elämääni aika tehokkaasti. Ruokavaliot, lääkärit, Vidiblinet ym ym kokeiltu.
Itellä auttanut vähän se että oon alusta asti ollu avoin tän vaivan suhteen mm. kavereitten kanssa. Kun he tietävät siitä, on heidän myös helpompi ymmärtää jos välillä pitää jäädä kotiin tai lähteä kesken kaiken eikä tarvii keksiä mitään tekosyitä. Tsemppiä sulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme kakkahousuja täällä tänään.
Parempi kakkahousu kuin ääliö
On inhottava vaiva. Maitohappobakteeri voi pahentaa. Se on yksilöllistä. Voi kokeilla myös FODMAP ilman maitohappobateeria.
Tsemppiä, on viheliäinen vaiva, mutta selviät. Hae matalalla kynnyksellä apua psyykkiseen puoleen, ole avoin ongelmasta töissä esimiehelle ja koulussa opettajille, opettele ns. varma ruokavalio, sellaiset turvaruoat, jotka varmasti sopii. Älä piilottele ongelmaa, vaan suhtaudu avoimesti ja huumorilla, muuten stressi ja jännitys vaan kasvaa potenssiin sata. Ei ole mitään hävettävää. Halaus!