Watch This Christian Professor SHUT DOWN Evolution Theory in 5 Minutes!

Mielenkiintoista. Uusia geenejä ei enää tule.

Kasvigeneetikko: Darvinistinen evoluutio mahdotonta

Kasvigeneetikko Dr John Sanford aloitti uransa tutkijana Cornellin yliopistossa vuonna 1980. Hän oli mukana keksimässä geenipyssy-menetelmää, jota käytetään kasvien geenimanipulaatioon. Tällä teknologialla on ollut merkittävä vaikutus maanviljelyyn eri puolilla maailmaa.

Dr Sanford (yllä) on yksi geenipyssyn kehitelleistä tiedemiehistä. Geenipyssy ampuu geenejä kasvien soluihin ja se on mullistanut geenimanipulaation sekä kasvinjalostuksen.

Dr Sanford: Uutena apulaisprofessorina olin vastuussa viljelykasvien parantamisesta. Työskentelin tavallisen hedelmien jalostamisen parissa ja perehdyin hyvin geneettiseen valinnan voimaan sekä valikoivan jalostamisen muutosmahdollisuuksien suppeisiin rajoihin. Pian osallistuin kasvien geenimanipulaatio-tutkimukseen. Siihen aikaan oli tiedossa useita geenejä jotka näyttivät varteenotettavan käyttökelpoisilta viljelyskasveille, mutta ei ollut mitään menetelmää näiden geenien siirtämiseen kasvien perimään. Ei ollut vielä olemassa muuntelutekniikkaa.

Kokeilin monia geeninsiirtovaihtoehtoja ennen kuin saimme kollegani Ed Wolfin (Cornellista hänkin) kanssa idean DNA:n ampumisesta soluun, lävistäen siten sen soluseinät ja -kalvot. Tämä sysäsi liikkeelle jännittävän tieteellisen tutkimuksen, jossa teimme yhteistyötä monien muiden tiedemiesten kanssa Cornellista ja muista yliopistoista. Seitsemässä vuodessa geenipyssy- käsite muuttui naurettavasta ja hullusta ideasta erittäin tehokkaaksi geeninsiirtomenetelmäksi. Lähes kaikki aiemmista siirtogeenisistä viljelykasveista muunnettiin geenipyssyllä, etenkin maissi ja soijapavut. Suuri osa nykypäivän siirtogeenisistä viljelykasveista on geenimanipuloitu meidän geenipyssytekniikallamme.

Geenipyssy on ollut vain yksi useista tutkimusalueistani. Mutta juuri tämä tutkimus avasi minulle ovia tuoden tunnustusta ja rahoitusta. Ajattelen geenipyssyn menestystarinaa erityisenä siunauksena joka tasoitti tietä nykyiselle työlleni jota pidän paljon merkittävämpänä.

Mielenmuutos

Dr Sanford oli evoluutioon uskova, mutta muutti mielensä:

Olin todella innostunut evoluutiosta. Se oli uskontoni; se määritteli miten näin kaiken, se oli arvojärjestelmäni ja syy olemassaolooni. Myöhemmin aloin uskoa Jumalaan, mutta tämä ei silti muuttanut merkittävästi älyllistä ajattelutapaani alkuperämme suhteen. Mutta vieläkin myöhemmin, alkaessani henkilökohtaisesti tuntea Jeesusta ja sitoutua Häneen, aloin muuttua perusteellisesti kaikin tavoin. Tähän sisältyi mieleni muuttuminen ja se miten näin tieteen ja historian. En sanoisi tieteen johtaneen minua Herran luo (kuten on joidenkin ihmisten kohdalla). Sanoisin ennemminkin että Jeesus avasi silmäni luomistyölleen olin sokea ja vähitellen aloin nähdä. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se oli hidas ja kivulias prosessi. Näen edelleen vain kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin [1.Kor. 13:12]. Mutta näen niin paljon enemmän kuin ennen!

Henkilökohtaisella tasolla tämä oli hengellisen herätyksen aikaa, mutta ammatillisesti pysyin visusti kaapissa. En kokenut voivani puolustaa uskoani akateemisissa piireissä. Niinpä koin tarpeelliseksi pitää vapaata yliopistomaailmasta ja institutionaalisesta tieteestä sen jännitteen vuoksi jota siellä koin tässä suhteessa, ja siitä valtavasta piilevästä vihamielisyydestä jota aistin yliopistokollegoideni taholta.

Ajattelen, että yliopistoympäristö on hyvin vihamielinen ajatukselle elävästä ja aktiivisesta Jumalasta, mikä tekee lähes mahdottomaksi aidon kristityn kokea olonsa avoimeksi tai tervetulleeksi. Tarvitsin etäisyyttä yliopistoon saadakseni paremman otteen uskostani ja syistä miksi pitäydyin siinä. Tunnen, että olen nyt kasvanut siihen pisteeseen, jossa voin palata yliopistomaailmaan (siihen pisteeseen saakka, missä en tule karkotetuksi yliopistosta), tekemättä kompromisseja kristillisen uskoni perusasioiden kanssa.

Darvinistinen evoluutio mahdotonta

John selittää miten mutaatiot, jotka oletetusti aikaansaavat evoluution vaatimaa uutta geneettistä informaatiota, eivät pysty tähän urakkaan:

Mutaatiot ovat tekstinkäsittelyvirheitä solun käyttöohjeissa. Mutaatiot tuhoavat systemaattisesti geneettistä informaatiota aivan kuten tekstinkäsittelyvirheet tuhoavat kirjoitettua informaatiota. Vaikka on olemassa joitain harvoja hyödyllisiä mutaatioita (aivan kuten on harvoja hyödyllisiä kirjoitusvirheitäkin),1 vahingolliset mutaatiot ovat lukuisampia mahdollisesti miljoonan suhde yhteen. Siten hyödyllisten mutaatioiden huomioimisesta huolimatta mutaatioiden kokonaisvaikutus on musertavan vahingollinen. Mitä enemmän mutaatioita sitä vähemmän informaatiota. Tämä on mutaatioprosessin perusperiaate.

Auttaako luonnonvalinta?

Dr Sanford: Valinta auttaa kyllä. Se poistaa joukosta pahimmat mutaatiot. Tämä hidastaa mutaatioiden aiheuttamaa rappeutumista.

Lisäksi, hyvin harvoin syntyy hyödyllinen mutaatio, jolla on tarpeeksi iso vaikutus tullakseen valituksi josta seuraisi jokin sopeutunut muunnos tai jonkin asteista hienosäätöä. Tämä auttaa myös rappeutumisen hidastamisessa. Valinta kuitenkin karsii huonoista mutaatioista vain hyvin pienen murto-osan. Ylivoimainen enemmistö huonoista mutaatioista on sellaisia, joita kertyy jatkuvasti, ne ovat aivan liian hiuksenhienoja niiden vaikutus on aivan liian pieni jotta valinnalla olisi vaikutusta niihin. Kääntöpuolella taas lähes kaikki hyödylliset mutaatiot (siinä määrin, kuin niitä ilmaantuu) ovat riippumattomia valintaprosessista, koska ne poikkeuksetta aiheuttavat biologiseen toiminnallisuuteen vain pikkuriikkisiä lisäyksiä.

Siitä syystä useimmat hyödylliset mutaatiot ajautuvat [suom. huom. geneettinen ajautuminen tarkoittaa perintötekijöiden muuttumista satunnaisuudesta johtuen sukupolvien aikana] pois populaatiosta ja ne kadotetaan, jopa kiivaan valinnan aikana. Tämä herättää kysymyksen (koska suurimman osan informaatiota kantavien nukleotidien [DNA-kirjainten] panos koko perimää ajatellen on äärimmäisen pieni): miten ne pääsivät perimään, ja miten ne säilyvät siellä pitkien ajanjaksojen läpi?

Valinta hidastaa mutaatioista johtuvaa rappeutumista, mutta se ei itse asiassa kykene edes aloittamaan rappeutumisen pysäyttämistä. Joten jopa kiivaassa valinnassa, evoluutio kulkee väärään suuntaan kohti sukupuuttoa!

16. vuosisadan filosofi Sir Francis Bacon jota pidetään tieteellisen metodin perustajana, esitti melko suoran määritelmän tieteelle:

havainto aiheuttaja  hypoteesi  testaa hypoteesi kokein  todistus oikeaksi/vääräksi  tieto

Tämä näkemys tieteestä on kuitenkin riippuvainen kahdesta merkittävästä filosofisesta olettamuksesta: syy-seuraussuhteesta sekä aiheuttajasta. Kumpikin olettamus täytyy hyväksyä uskon varassa. Useiden nykyisten tiedemiesten perusfilosofian ymmärtäminen on niin heikolla pohjalla, etteivät he edes huomaa tehneensä olettamuksia, vaikka useat filosofit kuten David Hume ja Bertnand Russell olisivat sen heille osoittaneetkin.1

Scientific Americanin toimittajat ja muut johtavat evolutionistit määrittelevät tieteen itseään palvelevalla tavalla, joka sulkee ulkopuolelleen Jumalan ja Hänen sanansa. He asettavat avoimesti tieteen ja filosofisen metodologisen naturalismin yhtäläisyysmerkin alle, kuten aikaisemmin jo osoitimme: selittää universumi puhtaasti havaittujen tai testattavien naturalististen mekanismien kautta. [SA 85]

Kuuluisa evoluutiobiologi Richard Lewontin on puhunut suoraan tästä Jumalan vastaisesta materialistisesta ennakkoasenteesta:

Me asetumme tieteen puolelle huolimatta joidenkin sen ideoiden avoimista älyttömyyksistä, huolimatta sen kykenemättömyydestä täyttää monet sen liioitelluista terveyden ja elämän lupauksista ja huolimatta tieteellisen yhteisön toleranssista hyväksyä perustelemattomia just-niin-tarinoita. Näin siksi, että meillä on aikaisempi sitoumus, sitoumus materialismiin. Ei ole kyse siitä, että tieteen metodit ja instituutiot jotenkin painostaisivat meitä hyväksymään materialistinen selitys ihmeelliselle maailmallemme; päinvastoin, me olemme materialistisen a priori uskollisuutemme velvoittamia. Meidän tulee luoda tutkimuksen ja konseptien koneisto, joka tuottaa materialistisia tuloksia huolimatta siitä, kuinka järjenvastaisia tai kuinka arvoituksellisia ne ovat asiaan perehtymättömälle. Lisäksi kyseinen materialismi on ehdoton, sillä me emme voi sallia Jumalaista jalkaa oven väliin.2

Mun emäntä oli kyllä rautatieasemalla kuullu ihan muuta, en usko

Luin jostain että jos kivikauden ihmisen geenit siirtäisi nykypäivään syntyvään lapseen niin mitään eroa ei pitäisi olla.

Aivojen koko on ollut jo kauan mahdollisimman suuri nykyisen kaltaiselle ihmiselle. Naisen lantio ei salli suurempaa päänkokoa synnytyksissä ja suurempien aivojen lämmönsäätelykään ei ilmeisesti ongelmatonta.

Aivojen koko tietenkin vain yksi määre, ei aikakausiemme suurten nerojen aivot poikkea normitallaajasta kokonsa puolesta mutta käsittääkseni evoluutiosta puhuttaessa tarkoitetaan periytyvää muutosta fyysisessä olemuksessa..

Muutoksen moottorina on muutos elinympäristössä. Eläinlajit kuolevat  sukupuuttoon ennenkuin kehittyvät, on todistettu moneen kertaan.

Onko evoluutiota enää olenassa.

Milloin on viimeksi todettu evoluutiota.

Vierailija kirjoitti:

Mun emäntä oli kyllä rautatieasemalla kuullu ihan muuta, en usko

Ei sulla o emäntää. Se on sun sisko.

Selvä, evoluutioteoria on sitten kumottu.

Onko esittää todisteita jostain muusta mallista?