Eräs somejulkaisu aiheutti minussa ajatuksen

Olen saanut valitettavasti hyvin suorituskeskeisen kasvatuksen. En ole koskaan oppinut kuuntelemaan kehoani, vaan olen yrittänyt painaa ja painaa väkisin mitä nyt milloinkin on ollut pakko painaa. Eihän se ole onnistunut, kun mitään ongelmia taustalla ei ole hoidettu. Joten olen tuntenut itseni täysin luuseriksi, kun en ole kyennyt "mihinkään." En ole ymmärtänyt mikä minulla on. Miksi en vain pysty. Nyt olen tajunnut, että minut on opetettu suorittamaan. Viis siitä mikä kunto on henkisesti tai fyysisesti, aina täytyy suorittaa. Täytyy hypätä reippaasti ylös sängystä aamulla kellon soidessa, oli unta takana yksi minuutti, kaksi tuntia tai ei silmänräpäystäkään. Vaivoihin pitää vetää lääkkeitä ja lähteä sitten suorittamaan. Jos oli fyysisesti epämukava olo syystä tai toisesta, piti vain "asennoitua oikein, lopettaa valittaminen" ja jatkaa suorittamista. Tunteita ei periaatteessa saanut olla. Aika karua tajuta aikuisiällä, että minut on jo lapsena tuomittu uupumaan. Vasta NYT alan vihdoin ja viimein ymmärtämään, etten voi painaa äärirajoilla. Eikä minun TARVITSE. Olen tajunnut jo aiemmin, etten vain kykene. En vain ole tiennyt enkä ymmärtänyt että miksi. Huh... jostain syystä jotkut somejulkaisut triggeröivät minua ja niiden takia tajuan yhtäkkiä, että tuo voisin olla minä, jos minua ei olisi kasvatettu niin jyrkästi. Tällainen aamun havahtuminen. Kiitos ja hei.