Minun tyttäreni on muutamssa 60km päähän ja minulla ei ole muita läheisiä

Olisin ylpeä, että tytär on saanut töitä.

Muuttaisin pois Porvoosta.

Tytärhän siinä muuttaa, ei sinun mitään tarvitse tehdä. Jatkat elämääsi. Ai niin, katkaise se napanuora tyttäreesi. Toimenpide on hyväksi teille molemmille.

Poistuisin kotoa.

Monien työmatka on tuo 60 km, oikeastiko ei ehtisi vai ei haluaisi käydä edes kerran viikossa?

Sun pitää varmaan poistua kotoa ihan itse vaikka kauppaan. Kyllä se siitä.

Valittaisin vauvapalstalla.

Olen 58 ja nuorin lapseni asuu 150km päässä.  Kerran kk nähdään.  Kauempana asuvia 3 - 6 kertaa vuodessa.

Tunnin matka... mutta tuo 3kk viittaa napanuoran katkaisuun, tytär on uupunut hyysäämään sua.

lol

Hankkisin oman elämän. Tytärkin niin tekee. 

Minä muutin 300km päähän aikoinaan.  On vaan hyvä kun tyttö itsenäistyy,ja siinä samalla sinäkin. Se on  elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Monien työmatka on tuo 60 km, oikeastiko ei ehtisi vai ei haluaisi käydä edes kerran viikossa?

Sun pitää varmaan poistua kotoa ihan itse vaikka kauppaan. Kyllä se siitä.

No ei oikeasti ole hänellä mitään velvollisuutta siihen.

Onko sinulla joku vamma joka estää kotoa poistumisen? Sittenhän luulisi sinun saavan apua kunnaltakin.

Olet kyllä varmasti hermoja raastava läheisriippuvainen äiti!

Älä jaksa.

Miksi et poistu kotoa? Ei tuollainen elämä ole elämisen arvoista. 

Kysy tyttäreltä, mitä hän ajattelee. Kaikki ei pyöri sinun ympärilläsi.

Anna lapsen mennä, ei saa ripustautua!

Puhelin on keksitty. Jopa videopuhelut, jos tytär haluaa sen. Osa ei halua. Viestitkin. Ja sähköpostit, valokuvat. Ehkä voit myös olla kontaktissa vanhoihin sukulaisiin, serkut ja tädit jne. Jos on. Entä uudet tutut, jos on asiallinen harrastuspaikka tai some, ei vääriä kontakteja tosin. Ehkä tytär pääsee autolla sinne tai sulle matkailuvaunu palo- ja häkähälyttimellä. Entä lemmikki. Harrastuksia kotona. Ehkä keksit ja keksitte ideoita. Ja entä hätätilanteet.

Aloittaisin jonkin harrastuksen kodin ulkopuolella.