Seurasin kaupassa lapsiperhearkea ja olen onnelinen että synnyin inceliksi
Hermo ei kestäisi sitä tenavien huutoa, rääkymistä ja itkupotkuraivareita.
M 32
Kommentit (18)
No ethän sinä sitten ole incel, jos olet tyytyväinen tilanteeseesi.
Kysy äidiltäsi ja isältäsi ovatko he onnellisia sinusta. Sinäkin olet ollut tenava ja rääkynyt, huutanut ja saanut itkupotkuraivareita.
Mun lapset ovat tehneet tuota hyvin vähän. Enimmäkseen ovat olleet mukavaa seuraa.
No jaa, oman rakkaan lapsen rääkymiset kestää ihan toisella tavalla kuin vieraiden. Lasten hankkimisessa on aika paljon muustakin kyse ja kaikkeen (yleensä) kasvaa.
Mää oisin halunnut lapsia mutta en saanut. Olisin ollut valmis kestämään vaikka mitkä raivokohtaukset yms. mutta ilman jäin.
Elämä on sitä että siinä tapahtuu asioita joiste ei etukäteen kuvittelisi selviävänsä.
Sama. Tosin muita tärkeämpiä syitä oli myös mm: en kestäisi raskautta ja ehkä sen mukana tuomia kipuja, pahaa oloa ym. Olen hyvin kivun arka enkä olisi ikinä kestänyt synnytystä. En jaksa yövalvomista, tasainen päibärytmi ja hyvä uni on tärkeämpää. En jaksaisi kuunnella sitä parkumista. En vaan pidä lasten asioista ylipäätään, en osaa leikkiä heidän kanssa, eikä minua kiinnosta tippaakaan viettää aikaani jossain lasten harrastuksissa, leikkipuistoissa, satujumppakerhossa. En kestäisi sitä että lapsi olisi jotenkin vakavasti sairas tai vammainen. En jaksaisi sitä huolta mitä ne aiheuttaa aina parikymppiseksi saakka.
On hetkiä jolloin ne lapset ei ole ns. parhaimmillaan,kaupassa usein näitä hetkiä näkyy. Ei lapsiperhearki ole 247 rääkymistä, vaan on siinä paljon kaikkea ihanaakin. Rankkaa on toki ajoittain, mutta vain hetken lapset ovat pikkuisia. Kouluikäiset osaa olla jo rauhallisempia, vaikka olisikin väsy, nälkä, tms..
Miksi tungit kauppaan silloin, kun siellä oli lastenpäivä?
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi ja isältäsi ovatko he onnellisia sinusta. Sinäkin olet ollut tenava ja rääkynyt, huutanut ja saanut itkupotkuraivareita.
En lapsena rääkynyt ollenkaan tai riehunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi ja isältäsi ovatko he onnellisia sinusta. Sinäkin olet ollut tenava ja rääkynyt, huutanut ja saanut itkupotkuraivareita.
En lapsena rääkynyt ollenkaan tai riehunut
Et tietenkään.
Vanhemmaksi kasvetaan ihan samalla tavalla kuin ammattiin opiskellaan. Ei kukaan ole ekana koulupäivänä valmis kokki.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tosin muita tärkeämpiä syitä oli myös mm: en kestäisi raskautta ja ehkä sen mukana tuomia kipuja, pahaa oloa ym. Olen hyvin kivun arka enkä olisi ikinä kestänyt synnytystä. En jaksa yövalvomista, tasainen päibärytmi ja hyvä uni on tärkeämpää. En jaksaisi kuunnella sitä parkumista. En vaan pidä lasten asioista ylipäätään, en osaa leikkiä heidän kanssa, eikä minua kiinnosta tippaakaan viettää aikaani jossain lasten harrastuksissa, leikkipuistoissa, satujumppakerhossa. En kestäisi sitä että lapsi olisi jotenkin vakavasti sairas tai vammainen. En jaksaisi sitä huolta mitä ne aiheuttaa aina parikymppiseksi saakka.
Ei se huolehtiminen lopu parikymppisenäkään, olet äiti ikuisesti, vähän eri tavalla, mutta ajatukset on usein lapsissa ja heidän pärjäämisessä/ elämässä.
Itselleen on helpompaa valehdella kuin meille muille. Voit tietysti vahvistaa ennakkokäsityksiäsi ja uskotella että olet oikeassa.
meitä ennen on noin 12000 ihmissukupolvea ja olet ketjun loppu. Onneksi olet vielä nuori ja voit saada lapsis jotka aikanaan ottavat suvun varallisuuden hoitoonsa.
ole avoin mahdollisuukdille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi ja isältäsi ovatko he onnellisia sinusta. Sinäkin olet ollut tenava ja rääkynyt, huutanut ja saanut itkupotkuraivareita.
En lapsena rääkynyt ollenkaan tai riehunut
Et varmasti rääkynyt etkä riehunut. Et pissannut etkä kakannut housuusi. Sinähän synnyit inceliksi. Mutta toisaalta kun olet vapaaehtoisessa selibaatissa, et ole incel.
Omat rakkaat lapseni ovat jo aikuisia. Mutta jos nyt olisin siinä ikävaiheessa, jolloin lasten hankkimista pitäisi pohtia, en hankkisi, koska maailma on nykyisin niin sekopäinen paikka.
Hyvin vähäinen on sun sietokyky jos satunnainen lapsen kaupassa rääkyminen on liikaa kestokyvylle. Olen tosi onnellinen siitä, että kestän stressiä enemmän, siitä on paljon hyötyä mm työelämässä ja elämässä ylipäätään. Omat lapset tällä hetkellä 11v, 15v, 18v ja 20v. Nautin heidän seurastaan aivan valtavasti ja olen onnellinen että saan tätä kokea. Mikään muu kokemus ei vastaisi omien lasten kanssa tehtäviä asioita ja heidän seuraansa.
Sama täällä. En ole oikeastaan koskaan nuorenakaan ollut mikään lapsi-ihminen mutta ajatus oli että kai lapsi tai 2 on hankittava kun avopuoliso oli kovinkin lapsirakas. "Kohtalo" päätti toisin ja erotti meidät, enkä sittemmin ole koskaan halunnut lapdia, siihen on hyvin monta eri syytä. Olen yhä enemmän ja enemmän vakuuttunut että oli hyvä etten hankkinut lapsia.
Arvostan teitä jotka lempeästi kestätte räjähyättä sen kirkumisen ja tyhjänpäiväiset raivonpuuskat ja erityisedti kun nykuään ei saa edes näkyvästi kieltää lasta tai lopettaa millään kurinpidollisilla toimilla vaan lasten pitää antaa näytyää tunteensa ihan missä vaan. Huoh....