Eläkeläinen heittäytyy avuttomaksi saadakseen seuraa

Äitini asuu yksin isän muutettua palvelutaloon infarktin takia. Äiti kokee olevansa nyt yksinäinen, vaikka elää ihan normaalia yksin asuvan ihmisen elämää - kahvittelee naapureiden kanssa lähes päivittäin, käy harrastuksissa viikottain. Ikää alle 75v eli ihan ok vielä.

Mutta nyt hän on alkanut heittäytyä avuttomaksi joka ikisessä asiassa. Kattolamppu paloi, tulisiko joku auttamaan? Lumityöt on raskaat, kuka ne tekee? (Rivitalon taloyhtiön huoltofirma, mutta ei tee heti klo 5.30 kuten isä teki aikanaan). Pankista virallinen sähköinen allekirjoituspyyntö, eikö joku muu voi tätä tulla allekirjoittamaan? Kaikki nämä sujuvat häneltä itseltään, kun sanotaan ettei just nyt ei olla tulossa mutta kahden viikon kuluttua ehkä.

Eli keksii ns. tikusta asiaa, että joku tulisi joka päivä käymään. Soittaa meidän työssäkäyvien työaikana aivan turhia asioita. Pinna palaa itseltä, kun kesken työpalaverin soi puhelin ja ongelma on luokkaa "kengännauhat katkesi mistähän ostaisin uudet." Ei usko normipuhetta, on sanottu että työaikana ei saa soittaa kuin tärkeästä ihmishenkiä koskevasta asiasta. 

En halua laittaa välejä poikki, mutta jotakin on tehtävä.

Mitä sinä tekisit?