Alkoholista raitistuneet. Haluan kuulla, onko minulla oikeat ajatukset raittiin elämän puolesta ja pääsen vihdoin vapaaksi? Vertaistukea
Älkää hermostuko te, jotka ehkä tunnistatte, että olen yhden ketjun tässä taannoin tehnyt. Se oli kuitenkin eri näkökulmasta katsottuna ja nyt haluan vahvistusta nimenomaan raitistuneilta.
Minä olen siis täysin loppu alkoholiriippuvuuteen. En halua juoda enää tippaakaan sitä paskaa koska en pysty enää elämään sen ehdoilla. Jos tietäisitte kuinka paljon olen menettänyt alkoholille läheisiäni sekä itseni, että elämäni niin ehkä saattaisitte tuntea myötätuntoa mutta sitä en tässä hae. Haluan vahvistuksen siitä, että minä olen aivan hollilla päästä vapaaksi.
En saa enää mielihyvää alkoholista. Se on tylsää, puuduttavaa mutta olen juonut koska olen ollut riippuvainen. Olen luullut, että tarvitsen sitä. En ole juopotellut päivittäin mutta viikottain ja tarpeeksi näiden 15 vuoden aikana.
Minusta alkoholi on tämän kansakunnan suurin kusetus. Siitä ei ole mitään hyvää minulle koitunut. No, joo joskus kyllä "hauskaa" ollut mutta tottakai sitä olisi voinut olla aikoinaan paljon hauskempaa ilmankin. Minulla ei ole enää yhtäkään syytä, ei tekosyytä eikä jäljellä asiaa miksi joisin.
Krapula, masennus, ahdistus, ylipaino, alisuoriutuminen, traumat, vaille jäänyt elämä ja yksinäisyys johtuvat kaikki alkoholista.
Olen valmis kertomaan jokaiselle joka minulta elämässä kysyy tulevaisuudessa että miksi en enää juo. Olen valmis kertomaan syyn ja että olen alkoholisti ja kertoa suoraan mitä se on minulta ottanut.
En juo enää koskaan pisaraakaan. Haluan olla vain vapaa ja elää parempaa elämää.
Silti koska itseluottamus on hukassa, pelkään.
Kommentit (24)
Ei sun pidä muille mitään selittää. Itsesi takia raitistut. Olet vapaa ja tee siis mitä tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun pidä muille mitään selittää. Itsesi takia raitistut. Olet vapaa ja tee siis mitä tahdot.
Nimenomaan itseni ja oman elämäni takia raitistun. Muusta ei ole kysymys mutta en minä tämän asian kanssa yksin kamppaile ja pidän tärkeänä asiana sitä että tästä saa puhua, saa antaa tulla ja tiedä vaikka joku muukin raitistuisi kanssani elämässäni.
-ap
Minulla oli, aikanaan, samansuuntaisia ajatuksia. Olen ollut nyt muutaman vuoden kuivilla. Muistan vielä oikein hyvin, kuinka loppu olin juomiseen, mutta meni kauan ennenkuin sain kierteen katkaistua. Hyvänä apuna oli alkoholisairauteen kuollut ystäväni, jonka viimeisiä hetkiä seurasin raitistumiseni alussa ja se vahvisti omaa haluani raitistua. En halunnut sitä samaa kärsimystä itselleni enkä läheisilleni, mitä hän ja hänen läheisensä kokivat.
Koita saada unirytmi, ruokailurytmi ja liikuntarytmi järkeväksi. Liikunnan ei tarvitse olla sen kummempaa, kuin esim. säännöllinen kävely. Itse harrastan muutaman kilometrin kävelylenkkejä päivittäin. Osta vahvoja maitohappobakteereja ja syö niitä kuuriluontoisesti alkuun ja sen jälkeen miedompia säännöllisesti. Hyvin toimiva vatsa auttaa myös henkisellä puolella. Ota myös b-vitamiinilisää.
Toivottavasti pysyt raittiina ja paljon voimia.
Itsellekin alkoholi ei ole ollut koskaan ongelma, mutta tuli sitä säännöllisesti, vaikkakin kohtuudella, otettua 1-3 kertaa kuussa aina n. 16-vuotiaasta viime vuoteen asti (olen nyt 50). Tänä vuonna en sattumalta juonut lainkaan alkuvuodesta, siis pisaraakaan ja huomasin eron olossa! On virkeämpi ja positiivisempi. Ja en siis känniin asti juonut aiemminkaan (paitsi ihan satunnaisesti kerran pari vuodessa). Muutamankin annoksen jälkeen tuli ahdistusta ja mieliala laski, joten nyt tässä raittiudessa ei niitäkään tule ja se parasta. En absolutisti kuitenkaan ole, muutaman viinilasillisen olen vuoden mittaan ottanut ja kerran siiderin. Juon yhden tai kaksi , jos siltä tuntuu mutta mikään ongelma ei ole olla ilman. Kaikille ei toki kohtuukäyttö onnistu ja parempi silloin olla täysin ilman.
Tuntuu kuin koko tietoisuuteni olisi laajentunut aivan valtavasti kun "heräsin" tähän ongelmaan. No kyllä minä olen sen aiemminkin tiedostanut mutta nyt silmät avautui kunnolla ja ymmärsin kaiken.
Tiedän, että olen ollut aivan pihalla oikeasta elämästä. Koko käsitys alkoholista on muuttunut minulla tässä. Tämä tuntuu todella hyvältä nyt kun tiedän ettei minun tarvitse juoda.
Harmittaa, että olen niin paljon elämää tuhlannut sen vuoksi. Mutta toivoin että minulla on vähintäänkin yhtä paljon elämää vielä edessä täysin selvänä.
Halusin kertoa tuntemuksia tähän väliin. Kiitän kommenteista.
-ap
#5 vielä täällä:
Tuota "suurta kusetusta" -aspektia kun vielä mietin, niin sitähän se tosiaan on. Aika iso osa ihmisistä "painaa niska limassa" töitä viikon, että voi viikonloppuna/vapaalla viettää viinapäivää. Meille vielä työnnetään kyseistä ajatusta niin kulttuurin, median ja jopa valtaapitävien taholta. Alkoholi ei lopulta ole oikeasti mitään. Meille on vain uskoteltu sen olevan jotain tavoittelemisen ja haluamisen arvoista. Alkoholiin on sisäänrakennettuna alkoholismi, koska se vaikuttaa suoraan mielihyväkeskukseen. Toisilla se vaikuttaa enemmän ja toisilla vähemmän. Minä itse, kuten sinäkin AP, sattumme kuulumaan siihen porukkaan, johon se vaikuttaa enemmän.
Ainakin omalla kohdalla alkoholi on muuttunut vuosien varrella "läpinäkyväksi" ja enää en tunne minkäänlaista tarvetta käyttää sitä. Pysy vahvana ja raittiina, päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli, aikanaan, samansuuntaisia ajatuksia. Olen ollut nyt muutaman vuoden kuivilla. Muistan vielä oikein hyvin, kuinka loppu olin juomiseen, mutta meni kauan ennenkuin sain kierteen katkaistua. Hyvänä apuna oli alkoholisairauteen kuollut ystäväni, jonka viimeisiä hetkiä seurasin raitistumiseni alussa ja se vahvisti omaa haluani raitistua. En halunnut sitä samaa kärsimystä itselleni enkä läheisilleni, mitä hän ja hänen läheisensä kokivat.
Koita saada unirytmi, ruokailurytmi ja liikuntarytmi järkeväksi. Liikunnan ei tarvitse olla sen kummempaa, kuin esim. säännöllinen kävely. Itse harrastan muutaman kilometrin kävelylenkkejä päivittäin. Osta vahvoja maitohappobakteereja ja syö niitä kuuriluontoisesti alkuun ja sen jälkeen miedompia säännöllisesti. Hyvin toimiva vatsa auttaa myös henkisellä puolella. Ota myös b-vitamiinilisää.
Toivottavasti pysyt raittiina ja paljon voimia.
Maitohappobakteereja täytyy käydä hakemassa. Tuo on totta, että myös suoliston bakteeritasapaino on tärkeää hyvinvoinnille. Olen laiminlyönyt terveyttäni paljon siltäkin osin, että ravinto on ollut huonoa mitä syön ja alkoholi nyt muutenkin rikkoo vatsan normaalia toimintaa. Käyn hakemassa kuurin vahvoja maitohappobakteereja.
Onneksi olkoon raitistumisestasi. Minulla kävi vähän samanlailla, että läheinen menehtyi alkoholin aiheuttamaan sairauteen mutta vielä siinä kohtaa en ollut halukas itse lopettamaan vaikka tiesin, että juon liikaa. Siihen päälle kasaantui vielä muita asioita ja viimeisin tapahtuma todella herätti.
Kulttuurimme valitettavasti kannustaa juomaan ja ennen vanhaan etenkin juominen on ollut tapa käsitellä ja nollata stressiä. Se on kuitenkin väärä ajatus. Eihän juominen mitään stressiä vie, päinvastoin. Kaikki tuo on suurta valetta mitä alkoholinkäytön ihannointiin liittyy.
Minä haluan elämäni peruspalikat nyt kuntoon ja vahvasti uskon, että se etten juo on tärkeintä mitä nyt voin tehdä ja tulen vielä elämään hyvää elämää tämän päätöksen myötä.
-ap
Toivottavasti et katkeroidu.
Oot nyt sellaisessa raittius huumassa, että haluat jakaa ja auttaa. Kyllä sekin normalisoituu.
Se ei vielä auta, että olet päättänyt lopettaa juomisen. Tärkeintä on tiedostaa mihin tarpeeseen juo. Kun tarve loppuu, ei alkoholista ole enää ongelmaa. Esim. joku tarvitsee alkoholia pystyäkseen rentoutumaan, toinen taas pystyäkseen lähestymään ihmisiä. Joku tarvitsee purkaa sisällään olevia aggressioita, joku surujaan. Tiedätte "rähinäviinan," "itkuviinan".. Tässä vain osa syistä, joiden purkamiseen on lukuisia muitakin tapoja. Alkoholisti vain on yleensä näköalaton, ja turvautuu ainoaan tapaan jonka tietää auttavan. Tässä astuu vertaistuki framille, sillä esim. AA- kerholaisilla on tarina jos toinenkin kerrottavana ja he ovat olleet samassa jamassa.
Itsekin olen lopettanut alkoholin käytön kokonaan, kun tajusin etten tarvitse sitä mihinkään. Osaan ja uskallan olla jo oma seurallinen ja hauska itseni. Surujen purkamiseen tarvitsisin varmaankin terapiaa, ettei tarvitsisi niin moneen asiaan itkeskellä, mutta kun aiemmin itkeskelin murheitani humalapäissäni, niin nyt annan kyynelien tulla silloin kun ne tulevat. Sen jälkeen on helpompi olla.
Hyvin on mennyt nyt. En ole juonut kolmeen viikkoon!
Olen vasta alussa mutta silti olen ylpeä itsestäni. Vaikka olen ollut todella stressaantunut ja elän vaikeita aikoja, olen hyvin uupunut yms. niin siitä huolimatta olen päättänyt pysyä selvänä ja pysyn.
On muutaman kerran tullut voimakas himo mutta olen pysynyt vahvana. Olen vain päättänyt etten juo. Jos himo tulee ajattelen mitä tapahtuu ja millainen olo olisi seuraavana päivänä. Se saa minut pysymään alkoholista kaukana.
Mitään muutoksia nyt ei niinkään ole kai muuten ollut paitsi että ei ole ollut krapulaa ja sen tuomaa mielialan laskua. Sekin on jo tottakai erittäin hyvä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli, aikanaan, samansuuntaisia ajatuksia. Olen ollut nyt muutaman vuoden kuivilla. Muistan vielä oikein hyvin, kuinka loppu olin juomiseen, mutta meni kauan ennenkuin sain kierteen katkaistua. Hyvänä apuna oli alkoholisairauteen kuollut ystäväni, jonka viimeisiä hetkiä seurasin raitistumiseni alussa ja se vahvisti omaa haluani raitistua. En halunnut sitä samaa kärsimystä itselleni enkä läheisilleni, mitä hän ja hänen läheisensä kokivat.
Koita saada unirytmi, ruokailurytmi ja liikuntarytmi järkeväksi. Liikunnan ei tarvitse olla sen kummempaa, kuin esim. säännöllinen kävely. Itse harrastan muutaman kilometrin kävelylenkkejä päivittäin. Osta vahvoja maitohappobakteereja ja syö niitä kuuriluontoisesti alkuun ja sen jälkeen miedompia säännöllisesti. Hyvin toimiva vatsa auttaa myös henkisellä puolella. Ota myös b-vitamiinilisää.
Toivottavasti pysyt raittiina ja paljon voimia.
Jos olet nainen, niin tarkista ferritiini. Itselläni oli anemia vuosien juomisen seurauksena.
Minä olen vähentänyt juomistani valtavasti. Tänä vuonna olen juonut kaksi kertaa viimeksi vappuna. Ainoa hyvä puoli on ettei ole krapuloita. Muuten ei ole kehumista. Jatkuvasti ottaa päähän ja pahempaa on loputon tylsyys. En kaipaa juomista mutta jollakin pitäisi rentoutua. Ulkoilusta ei ole ollut mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vähentänyt juomistani valtavasti. Tänä vuonna olen juonut kaksi kertaa viimeksi vappuna. Ainoa hyvä puoli on ettei ole krapuloita. Muuten ei ole kehumista. Jatkuvasti ottaa päähän ja pahempaa on loputon tylsyys. En kaipaa juomista mutta jollakin pitäisi rentoutua. Ulkoilusta ei ole ollut mitään apua.
No kyllähän siinä säästyy myös rahaa. Erittäin iso plussa mun mielestä.
Puolitoista vuotta juomatta. Viimeiset 5 vuotta oli tosi ongelmaista ja viikossa oli aina useampia juomapäiviä kuin raittiita.
Itse tajusin vuosia kaikki järkisyyt, että täytyy lopettaa tai menee lopulta kaikki. Lopettaminen minulla onnistui vasta kun sydämessäni olin valmis luopumaan rakkaasta ystävästäni, alkoholista. Kun oikeasti lopetin, tiesin että nyt lopetin ja raja oli tullut vastaan. Aina aikaisemmin olin pidättäynyt juomasta, en lopettanut sisimmässäni.
Nykyään suhde alkoholiin normaali / neutraali. Minua ei haittaa pätkääkään muiden juominen. En karta mitään tilanteita ja tilaisuuksia. Itse en vain juo. Se mikä hämmästyttää, miten normaalilta tämä tuntuu ja miten "helposti" tämä lopulta kävi pitkän kivikkoisen tien jälkeen.
Olen ollut noin 4 vuotta juomatta
En yhtään kaipaa alkoholia. Eihän se edes maistu hyvälle. Kokeilin puoli vuotta sitten juoda lonkeron, mutta siitä tuli vatsa kipeäksi ja juoksin vessaan.
No jos et halua enää juoda niin lopeta sitten, ei tuon pitäisi olla monimutkainen juttu. Itse vetelen kunnon kännit noin 6-8 kertaa kuussa koska se on niin hauskaa. Lopetan kai sitten jos se ei enää ole hauskaa.
Asutko niin pienellä paikkakunnalla ettet pääse YPAA - ryhmään?
Köyhyys vielä puuttui tuolta listaukselta. Senkin on alkoholi minulle aiheuttanut mutta nuo kaikki onneksi voivat muuttua ja pystyn kaiken vielä korjaamaan.
-ap