Statuksen romahtaminen, kun jää yh-äidiksi.
Perhe, mies, lapsi, farmarivolvo, koira ja omakotitalo. Mies löytää nuoremman ja yhtäkkiä nainen joutuu muuttamaan lapsen kanssa pieneen kaksioon, menettää auton ja monet mukavuudet. Koiran ja lapsen kanssa vaunuja työnnellen sateella ja tuiskulla sinnittelee. Tipahtaa köyhyysloukkuun. Surkeinta ja katkerinta statuksen romahdus, menestyvästä perheestä köyhäksi yh:ksi, jonka elämästä oikeasti tulee vaikeaa. Miesmarkkinoilla kukaan ei enää halua naista. Lähikaupassa törmää miehen uuteen tyttöystävään, joka karauttaa farmarilla pois pihasta täpötäysien kassien kanssa täynnä oliiveja, artisokkia, salaattia ja siideriä. Tämä tarina on oikeasta elämästä sellaisenaan. Ahdistaa.
Kommentit (40)
Se on valinnut huonon miehen. Onko ehkä mennyt naimisiin liian lyhyen tuntemisen jälkeen, ehkä tullut raskaaksi liian aikaisin (ei siis tuntenut miestä silloinkaan kunnolla)..onhan noita syitä, että tekee väärän valinnan, joka ei sitten kestäkään.
Olisi tutustunut kunnolla.
mulle kävisi niin, niin onneksi olen kouluttautunut jottei tarvitse olla riippuvainen miehen tuloista!!
vaikka yh olenkin.
Käyn työssä ja pystyn kyllä elättämään lapseni ihan hyvin, vaikka nettopalkka ei olekaan mikään kovin suuri (n. 1700€).
En ymmärrä, että nykypäivänä ihmisen status olisi jotenkin miehestä riippuvainen.
"epäonnistuneita"? Tai sairaat, köyhät jne. Pääasia, että kulissit on kunnossa ja vaikka minkälaista väkivaltaa, mutta silloinhan ei ole "epäonnistunut".
ns status on paljon omasta asenteesta kiinni. Ei kukaan muu niita artisokkia kaipaa. En kyllä ymmärrä miten omakotitalosta ja autosta sait osituksessa rahat vain kaksioon. Olisihan siitä kivaan rivariin pitänyt riittää.
Näytä ex miehelle ja sen uudelle kuinka olet vapaa, voimakas ja itsenäinen nainen. Korkea status voi olla heikkotuloisellakin, ei se ole euroista tai taloista kiinni.
mulle kävisi niin, niin onneksi olen kouluttautunut jottei tarvitse olla riippuvainen miehen tuloista!!
Minä olen korkeasti koulutettu ja vakityössä, mutta silti ilman muuta tuntuisi taloudellisesti, jos liittomme hajoaisi.
En silti pidä yksinhuoltajaa epäonnistuneena ihmisenä. Naapurissa asuu yksi sellainen, ja kyllä hän ihan elämää elää siinä missä me muutkin. Joku "leima" ei loppujen lopuksi merkitse jokapäiväisessä arjessa paljoa; ihmiseen suhtaudutaan sen mukaisesti millaiseksi hänet henkilönä koetaan eikä sen mukaisesti, onko hänellä ydinperhe. Esim. se naapurin yh on mukava ihminen, lapseni leikkikaverin äiti, ja sikäli ihan merkittävä henkilö elämässämme.
Äiti sanoi meille ettei pidä koskaa laskea kenenkään muuan varaan, itse pitää pystyä kaikesta huolehtimaan. Kaikki apu on sitten vaan plussaa :)
Hyvä neuvo. Äitisi oli viisas kun neuvoi olemaan sairastumatta, vammautumatta, joutumatta työttömäksi, joutumatta leskeksi ja saamatta vaikeavammaisia lapsia.
vaikka mieheni kuoli lasten ollesssa pieniä.
En silti pidä yksinhuoltajaa epäonnistuneena ihmisenä.
sekin eukko mene vaihtoon... ja lopuksi ex-mies jää yksinäiseksi katkeraksi ukoksi.
Tsemppiä ap, kyllä saat elämääsi kohennettua pikkuhiljaa , askel kerrallaan! Mieti sotä opiskeluvaihtoehtoa ja olisiko mahdollista muuttaa uusiin maisemiin ettei tarvis kattella sitä artisokan ostoprosessia volvolla ?
Kyllä miehiä maailmaan mahtuu, löydät vielä uuden rakkauden (jos ei kriteerinäsi ole se volvo vaan todellisemmat asiat kuten ihminen itse)
Eipä nekään sitä omaisuuttaan mukaansa saa kun kuolee....
Minä olen korkeasti koulutettu ja vakityössä, mutta silti ilman muuta tuntuisi taloudellisesti, jos liittomme hajoaisi.
Riippu tietty perheen talouden hoidosta. Meillä tilanne sellainen että voisimme maksaa elämisemme vain toisen palkalla ja säästöjäkin on. Kaikki kun jaettaisiin tasan niin ei me kumpikaan voitaisiin alkaa mökkejä ostaan, mutta pystyttäisiin molemmat asumaan suunilleen vastaavassa asunnossa kuin nyt. Monilla tutuilla on niin megalomaaniset lainat että eivät millään oisi pitää asuntoa jos toiselle kävisi jotain.
Äiti sanoi meille ettei pidä koskaa laskea kenenkään muuan varaan, itse pitää pystyä kaikesta huolehtimaan. Kaikki apu on sitten vaan plussaa :)
Hyvä neuvo. Äitisi oli viisas kun neuvoi olemaan sairastumatta, vammautumatta, joutumatta työttömäksi, joutumatta leskeksi ja saamatta vaikeavammaisia lapsia.
jos oikein fiksu on niin nuokaan ei haittaisi taloudellisesti jos on ehtinyt kerätä tarpeeksi rahaa. En väitä, että itse olisin, mutta joku varmaan on.
Se on valinnut huonon miehen. Onko ehkä mennyt naimisiin liian lyhyen tuntemisen jälkeen, ehkä tullut raskaaksi liian aikaisin (ei siis tuntenut miestä silloinkaan kunnolla)..onhan noita syitä, että tekee väärän valinnan, joka ei sitten kestäkään.
Olisi tutustunut kunnolla.
Kyllä se hyväkin mies voi olla se väärä. Tai ehkä sitä voi itsekin muuttua alkuajoista niin että yksinkertaisesti ei enää haluta mitään samoja asioita.
Eli ei ymmärrä logiikka että eronnut nainen on aina se epäonnistunut.
Puhumattakaan jos vielä mies pettää.. kuka silloin oikeasti on se epäonnistunut?
Muuten komppaan sitä fiksua äitiä joka opetti tyttärensä pitämään huolen siitä ettei ikinä ole muista (eikä varsinkaan miehistä) riippuvainen vaan tulee toimeen omillaan. Fiksu nainen eikä mikään epäonnistuja ollenkaan.
..luoda, jos sillä nyt sitten on merkitystä.
Oksettaa lukea näiden 'miestenkäyttäjien' juttuja. Hankkikaa koulutus, hyvä työ!!!!
Minä olen korkeasti koulutettu ja vakityössä, mutta silti ilman muuta tuntuisi taloudellisesti, jos liittomme hajoaisi.
Riippu tietty perheen talouden hoidosta. Meillä tilanne sellainen että voisimme maksaa elämisemme vain toisen palkalla ja säästöjäkin on. Kaikki kun jaettaisiin tasan niin ei me kumpikaan voitaisiin alkaa mökkejä ostaan, mutta pystyttäisiin molemmat asumaan suunilleen vastaavassa asunnossa kuin nyt. Monilla tutuilla on niin megalomaaniset lainat että eivät millään oisi pitää asuntoa jos toiselle kävisi jotain.
Meillä on kylläkin erittäin hyvin hoidettu talous ja nimenomaan harkitun kokoinen, jo pitkälti maksettu asuntolaina. Ja - ooh aah -säästöjä. Silti liiton hajoaminen _tuntuisi_ taloudellisesti. En sanonut, että talous romahtaisi. Minun kirjoitukseni motiivina oli rehellisyys ja myötätunto ap:ta kohtaan, sinun taas ihmeellinen pätemisentarve.
Eihän kukaan jää enää puille paljaille, ositusta tehdään myös avoliitossa.
Mun status nousi eron jälkeen. Muutin lähiöstä isoon asuntoon Helsingin keskustaan, nautin vapaasta ilmapiiristä, opettelin arvostamaan itseäni ja otin ihanan miehen, joka harrastaa seksiä aina kun haluan.
Siinä tapauksessa, aivan eri juttu...
Sen takia juuri olikin tärkeää, että elämänlaatu ja status sekä harmonia palasivat elämään.
"Se on valinnut huonon miehen. Onko ehkä mennyt naimisiin liian lyhyen tuntemisen jälkeen, ehkä tullut raskaaksi liian aikaisin (ei siis tuntenut miestä silloinkaan kunnolla)..onhan noita syitä, että tekee väärän valinnan, joka ei sitten kestäkään. Olisi tutustunut kunnolla."
kun halusin lapsen, mutten miestä? Halusin siis että mies siittää minut, mutta lapsen tahdon kasvattaa yksin.
Elämä on kaikin tavoin helpompaa sinkkuna, enkä usko että olisin löytänyt ajoissa sopivaa kumppania jonka kanssa asettua perhe-elämää viettämään, minä kun en ala enää kolmekymppisenä lapsia tekemään. Minulle sopiva aika lapsen saamiselle oli nyt, en ala odottelemaan sitä unelmien prinssiä, kun se ei ole niin sanottua että se suhde kestää silti vaikka olisikin 10 vuotta yhdessä eletty.
Sinänsä samantekeää pitääkö joku minua epäonnistuneena, jokainen tekee kuitenkin omat valintansa ja hoitaa asiansa niin kuin parhaaksi oman elämänsä kannalta näkee. En itsekään pidä kovin suuressa arvossa ihmistä joka väkisin pitää perheensä kasassa, roikkuu kumppanissaan vaikka liitto on mennyttä, mutten silti katso oikeudekseni mennä heidän valintojaan arvostelemaan.
että turha sieltä heittää, "etten katso oikeudekseni mennä heidän valintoja arvostelemaan". Älä lue, jos et kestä (itsesikin!?) arvostelua.
Ja kyllä se mieskin on yhtä epäonnistunut elämässään, en sitä tarkoittanut, että nainen vain! Molemmat. Mies toki enemmän, jos on vieraan mukaan haksahtanut.
voi välttää kouluttamalla itsensä hyvään ammattiin ja olla menestyvä ihan itsenään.
mieti sen perusteella onko tällä mies vai ei. Älä sinäkään jää sitä murehtimaan. Toteat että katkerinta on "statuksen romahdus", mutta eikö esim. tuo köyhyysloukku tai lapsen suhde isään ole isompia miettimisen aiheita.
kunnon av-mamma osaa pitää miehen itsellään..