Miksi kukaan ei halua seurustella kanssani?

Mulla sama homma, oon miettinyt omalla kohdalla että olenko kans ns. Vajaa etten huomaa. Ihan ku mun kynästä! 

Mitä hittoa nyt? Sullahan on koko ajan jotain suhteita. Mulla ei oo ollu kuuteen vuoteen ketään.

Siis seurustelet, ja valitat ettei kukaan halua olla kanssasi? Et voi olla tosissasi.

Miksi kukaan ei halua seurustella kanssasi Ap ja sitten kerrot kaksi esimerkkiö, josta kaltaiseni yksinkertaisempi kuvittelee ja tai luulee, että ne olsivat ainakin lähellä sitä, että ainakin kaksi kertaa seurustellut kanssasi. Se on ainakin kaksi kertaa enemmän kuin minulla on seurustelukokemuksia takana yhteensä. - Ellen olisi saanut kavereita ja ystäviä niin naisista kuin miehistä, niin itseinhon tunteeni olivat varmasti vieläkin suuremmat. Mutta olisi se yksi ja erityinenkin joskus enemmän kuin kiva kohdata ja löytää....

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minulle on käynyt samoin. Luultavasti miehet eivät kuitenkaan olleet niin hullaantuneita että haluaisivat kaikkien tietävän. Itse olen peruskiva ilmeisesti, helppoa seuraa mutta en mitenkään erityinen... Turhauttaa, kun itse olet täysillä mukana mutta mies pitääkin vaihtoehtoja auki... Enpä taida enää olla minäkään kuin vain katsellaan meiningillä ennenkuin on varmaa, mitä toinen haluaa. Ja se mitä puhuu, myös on eri mitä tekee. Haluan vain sinut (kunnes jotain parempaa ilmaantuu).

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa nyt? Sullahan on koko ajan jotain suhteita. Mulla ei oo ollu kuuteen vuoteen ketään.

Tämä.

Mies kuin mies suhtautuu varauksella naiseen joka noin useasti vaihtaa kumppania.

M42

Miksi itsestäsi vikoja etsit? Välttämättä sinussa ei ole mitään vikaa, no ehkä kärsimättömyys🙂

Mikä kiire sinulla on? Kyllä se sopiva löytyy. Turhaa itselleen luoda paineita sillä että pitäisi seukata!

Onko syynä se, että en ole dipompi -insinööri kun laskin, että Ap olisi seurustellut ainakin kahdesti, kun taas oma itseinhoni ja syytökseni itsäni kohtaan juontaa siitä, ettei kukaan ole koskaan halunnut edes yrittää seurusetlla kanssani. - Syytä siis itseäni ja omaa vajavaisuuttani, koska ei kenelläkään tietenkään ole, eikä voi olla mikään pakko elää ja (yrittää) olla parisuhteessa juuri minun kanssani.

Erityisen pahalta tuntuu sikse, että olen tullut niin tunnottomaksi, että en oikein saa kiinni siitä, että miksi ei. Mutta hyvilläni olen siitä, että vuosien saatossa olen päässyt irti siitä, että itse olisin halukas tai valmis yrittämään parisuhdetta lähes kenen hyvänsä kassa.,,

Nykyään tiedostan että -yksinkertaisataen-  kumppanin kaipuuni kulkee ja etenee enempi aalloissa; tosinaan se voimakkaampaa välillä sitä ei tunne tai koe lainkaan. 

Olen jopa onnistunut tiedostamaan sen, että saatan olla onnellisempi ja voivani paremmin aidosti ja 100% sinkkuna kuin mahdollsiesti valjussa parisuhteessa.  

Vai tässäkö syy sinkkuuteeni onkin? - Viihdyn ja nautin sinkkuuedestani liian hyvin ja kumppani toisi ja mahdollsiatsi minulle korkeintaan lisäarvoa, eikä olisikaan kaikkeni, jota ilan en saattaisi selvitä tai ainakaan kokea elämääni kuin korkeintaan puolinaiseksi; koska kyllähän sitä usein olen törmännyt väitteeseen, että kyllä kaikki parhaat saavat aina halutessaan mahdollisuuden olla haluamassaan parisuhteessa.....

Hopeakettu kirjoitti:

Miksi itsestäsi vikoja etsit? Välttämättä sinussa ei ole mitään vikaa, no ehkä kärsimättömyys🙂

Mikä kiire sinulla on? Kyllä se sopiva löytyy. Turhaa itselleen luoda paineita sillä että pitäisi seukata!

Toiser kuten minä (mies) etsii vikoja ja puutteita enemmän itsestään kuin syyttää muita siitä, ettei ole saanut mahdollisuutta aloittaa seurustelusuhdetta.... Samaa mieltä olen siitä, ettei seurustelumuudesta kannata paineita ottaa mutta kyllä se välillä keljuttaa. Tai keljuttaa enemmän oma tiedottomuus ja tai hämmennys siitä, että miksi parisuhdekumppanin löytäminen on ja on ollut niin vaikeaa ja miksi monelta muulta se tuntuu onnistuvan niin paljon mukatomammin ja luontevammin. - Mutta ihan toivottomana ja ei toivottuna en osaa itseäni pitää kun olen kuitenkin onnistunut luomaan ja ylläpitämään vastavuoroisia ja paljon antavia ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Miksi itsestäsi vikoja etsit? Välttämättä sinussa ei ole mitään vikaa, no ehkä kärsimättömyys🙂

Mikä kiire sinulla on? Kyllä se sopiva löytyy. Turhaa itselleen luoda paineita sillä että pitäisi seukata!

Toiser kuten minä (mies) etsii vikoja ja puutteita enemmän itsestään kuin syyttää muita siitä, ettei ole saanut mahdollisuutta aloittaa seurustelusuhdetta.... Samaa mieltä olen siitä, ettei seurustelumuudesta kannata paineita ottaa mutta kyllä se välillä keljuttaa. Tai keljuttaa enemmän oma tiedottomuus ja tai hämmennys siitä, että miksi parisuhdekumppanin löytäminen on ja on ollut niin vaikeaa ja miksi monelta muulta se tuntuu onnistuvan niin paljon mukatomammin ja luontevammin. - Mutta ihan toivottomana ja ei toivottuna en osaa itseäni pitää kun olen kuitenkin onnistunut luomaan ja ylläpitämään vastavuoroisia ja paljon antavia ihmissuhteita niin naisten kuin miesten k

 

Tietty harmittaa, niin minuakin kun ei sopivaa mielitiettyä tahdo löytyä mistään. Toisaalta tullut sen verran elämänkokemusta etten ajaudu enää suhteeseen, tai ainakin pyrin välttämään epäterveitä suhteita. On paljon parempi olla sinkkuna kuin suhteessa jossa ollaan vaan vailla kaikkea sitä mitä terve suhde pitää sisällään.

Yksi iso ongelma ihmisten pariutumisessa on se että pyritään vain hyvät puolet itsestä julkituomaan. Sitten kun suhde on vakiintunut niin molemmilla lipsahtaa suojaus ja todellinen minä pääsee esiin. Sitten vaan todetaan että erotaan. Itse pyrin aika aikaisessa vaiheessa olemaan se mikä olen, toimii tosi hyvin, vastapuoli häipyy😀

Mutta en menetä toivoa, jossain tuolla on se mitä etsin, sielunkumppani🙂

Mulle käy monesti tuolla tavalla.. Eka ollaan niin ihastuneita muhun, ja tätä jatkuu hetken aikaan. Kunnes mulle kerrotaan ettei ole kipinää, ollaan erilaisia. Ja jokainen heistä löytää uuden naisen kenen kanssa kaikki soljuu. Eikä he näytä edes misseiltä, eli ihan tavallisten naisten kanssa ovat onnellisesti parisuhteissa. Jä mä vuosien jälkeen aina vaan koetan etsiä että tunteet ovat molemminpuoliset.

Itse olisin ollut heille hyvää vaimomatskua, ei mulla oo käytös ongelmia, kauniiksi kehuttu jne. Mutta mulle tuntematon syy ettei mun kanssa haluta mitään ja mut unohdetaan. 

Jankkaat tasoista ja tilasta

Mitä olen lukenut ylilautaa, niin jotkut tyypit vain "tyytyy" johonkin koska eivät halua olla yksin. Ehkä kohdallasi on sitten sattunut just näitä? Siksi eivät jaksa ehkä panostaa tai halua esitellä vanhemmilleen.