Katuuko ihminen joka on systemaattisesti pahoinpidellyt toista?

Ei myönnä asiaa. Saattaa hävettää.

Eikö näillä yleensä ole sellainen ajattelutapa, että provosoituna oli pakko vähän opettaa? Että ei olisi voinut toimia toisin?

Jos näin ajattelee, niin tuskin katuu.

Ei pysty myöntämään. Koska silloin pitäisi kohdata itsensä, tuomita omat teot ja ottaa vastuu omasta käyttäytymisestään.

Minkälaista systemaattista väkivaltaa? Henkistäkö - johon väkivaltakin liittyy?

Miten muka voi ottaa vastuun omasta käyttäytymisestään kun mitään tehtyä ei koskaan saa tekemättömäksi? Ainoa mitä voi tehdä on käyttäytyä ja toimia jatkossa toisin jos vielä on saman ihmisen kanssa tekemisissä edes.

 

Ei ne kadu. 

Jos katumusta tuntemattoman henkilön väkivalta määriteltäisiin monipersoonallisuudeksi (onhan siinäkin persoonan jakautumisen kaltainen ilmiö, 'splitting' tmv kuten vakavassa dissosisaatiohäiriössä - samoin toiminnan hallitsemattomuus ja kyvyttömyys yhdistää teko oman minän tekemäksi, jne... syntymekanismikin lienee sama eli traumatausta...) niin miesten mielenterveystilastot voisi vinksahtaa tosi jännään asentoon. 

Ei muuta, tulipahan mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos katumusta tuntemattoman henkilön väkivalta määriteltäisiin monipersoonallisuudeksi (onhan siinäkin persoonan jakautumisen kaltainen ilmiö, 'splitting' tmv kuten vakavassa dissosisaatiohäiriössä - samoin toiminnan hallitsemattomuus ja kyvyttömyys yhdistää teko oman minän tekemäksi, jne... syntymekanismikin lienee sama eli traumatausta...) niin miesten mielenterveystilastot voisi vinksahtaa tosi jännään asentoon. 

Ei muuta, tulipahan mieleen. 

Näinpä

Katuu kiinni jäämistä ja esittää että katuu tekojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katumusta tuntemattoman henkilön väkivalta määriteltäisiin monipersoonallisuudeksi (onhan siinäkin persoonan jakautumisen kaltainen ilmiö, 'splitting' tmv kuten vakavassa dissosisaatiohäiriössä - samoin toiminnan hallitsemattomuus ja kyvyttömyys yhdistää teko oman minän tekemäksi, jne... syntymekanismikin lienee sama eli traumatausta...) niin miesten mielenterveystilastot voisi vinksahtaa tosi jännään asentoon. 

Ei muuta, tulipahan mieleen. 

Näinpä

Hyvä pointti, mutta dissohäiriöiset tuntee kyllä teoistaan valtavaa häpeää, ei ne persoonan osat monella ole täysin eriytyneet, täysi identiteettihäiriö on aika harvinainen 

Vierailija kirjoitti:

Katuu kiinni jäämistä ja esittää että katuu tekojaan.

Ainoastaan kiinni jääminen on se juttu mitä yrittää välttää. Empatiaa ei ole.

Ei välttämättä kadu, syyn hän yleensä kokee olevan toisessa.

Itsellä tällainen ex. On käynyt käsiksi myös yhteen lapseemme. Siinäkin yritti syyttää lasta.

ei todellakaan, vankiloissa noita mielenvikaisia väkivaltarikoksiin syyllistyneitä ihan liikaa. Pahinta että iso on siellä puolisonsa hakkaamisesta, mikä mies hakkaa naista. Kunnon rottia, toivottavasti kituvat kunnolla.

Kaipa tuokin on täysin yksilöllistä, mutta jos pahoinpitely on toistuvaa, ei katuminen ole ainakaan riittävää kerta ei ole hakenut apua väkivaltaongelmaansa.

Oma isäni ei ainakaan katunut sitä, että pahoinpiteli minua kun olin lapsi. Enpä sitä kyllä häneltä odottanutkaan, kun jotenkin lapsenakin sen tajusi, että kyseessä on täysin kajahtanut henkilö.

Vierailija kirjoitti:

ei todellakaan, vankiloissa noita mielenvikaisia väkivaltarikoksiin syyllistyneitä ihan liikaa. Pahinta että iso on siellä puolisonsa hakkaamisesta, mikä mies hakkaa naista. Kunnon rottia, toivottavasti kituvat kunnolla.

JA jännä kun näitä kasaantunut tonne pohjois-pohjanmaalle oikein huolella, eikö serkun kanssa lisääntyminen olekkaan ihan fiksua.