Ahdistus ja pelko perheenperustamisen esteenä, apuja?

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA 

Nosto

1. Voit synnyttää kotona ja niin kannattaakin. Lääketeollinen raskaudenseuranta ja synnytys on vahingollinen naiselle ja lapselle

2. Jos miehesi ei ole sitoutunut elättämään sinua ja teillä ei ole kunnollista avioehtoa, älä synnytä miehelle. Avioehto kuntoon ensin elatuksineen ja korvauksineen urahaitastasi. Jos tämä ei miehelle sovi niin älä missään olosuhteissa synnytä hänelle

3. Vauvan hormonit herättävät vauvakuumeen, jos et altistu vauvoille niin ei sitä tule. Mutta kun oma vauva syntyy, tulee

Keskusteluterapiaan mars. Omalla rahalla oma pää selväksi. Kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia mutta joku jumi sulla on kroppasi suhteen, onko raiskaus- tai hyväksikäyttö taustaa? Tai muuta vakavaa kehollista traumaa? Anoreksiaa/perfektinismiä? 

Vierailija kirjoitti:

1. Voit synnyttää kotona ja niin kannattaakin. Lääketeollinen raskaudenseuranta ja synnytys on vahingollinen naiselle ja lapselle

2. Jos miehesi ei ole sitoutunut elättämään sinua ja teillä ei ole kunnollista avioehtoa, älä synnytä miehelle. Avioehto kuntoon ensin elatuksineen ja korvauksineen urahaitastasi. Jos tämä ei miehelle sovi niin älä missään olosuhteissa synnytä hänelle

3. Vauvan hormonit herättävät vauvakuumeen, jos et altistu vauvoille niin ei sitä tule. Mutta kun oma vauva syntyy, tulee

Synnyttää miehelle? Mistä lokkien ohjekirjasta nämä neuvot on. Se lapsi on ihminen eikä mikään hyödyke mikä ulostetaan rahaa vastaan.

Osittain tuttuja ajatuksia. Itseäni ei synnytys ja raskaus olisi haitannut niinkään vaan pikkulapsiaika ja se jos lapsi onkin erityislapsi, jonka hoitaminen ei kasvun myötä helpotakaan. Itse järkeilin asian niin, ettei minun kannata lasta hankkia kun en olisi ollut siihen ajatuksen tasolla valmis myös hankalamman lapsen kohdalla. Jos olisin nähnyt kristallipallosta kaiken menevän hyvin lapsen kanssa niin tilanne olisi ollut toinen. 

Siis sinulla on kuitenkin vakituinen työpaikka jossa ilmeisesti kohtuullinen palkka? Silti olet huolissasi jostain mahdollisista ylennyksestä joskus tulevaisuudessa. Voi Jeesus. Ja synnytys on ihan luonnollinen tapahtuma sekä melko turvallinenkin jos sairaalassa synnytät. Lihominen pelottaa? Älä syö niin paljon.

Juttele jonkun työttömän yh:n kanssa niin saat hieman todellisuuskatsausta tuohon raha-asiaan. Jos painonnousu on sinulle lasta tärkeämpi asia, et ole valmis äidiksi. 

Raskauden aikana ei ole mikään pakko lihoa kymmeNIÄ kiloja. On jopa vaarallista, jos painoa kertyy niin paljon. Lisäkilot ovat toki väistämättömiä, koska lapsi, istukka ja lapsivesi painavat väkisinkin sen vajaan kymmenen kiloa yhteensä ja rintoihin tulee "maitovalmius", jonka vuoksi ne kasvavat. Mutta ei siihen kymmeNIÄ kiloja tarvita. Lisäksi kilot poistuvat käytännössä itsestään, kun lapsi, "roippeet" ja lapsivesi tulevat ulos. 

Ihminen ei ole valmis äidiksi, jos hänelle on olennaista ylennykset ja muutama lisäkilo romahduttaa maailman. Toki ne ylennykset eivät ole mitenkään mahdottomia äiti-ihmisillekään. Kysy vaikka Sanna Marinilta. 

Vauvalle tyypilliset vastaukset taas. Minä myös 30v ja samassa tilanteessa ja samoissa ajatuksissa, eli en osaa auttaa mutta tarjoan myötätuntoa. Juuri eilen sanoin kaverille että jos voisin ostaa vauvan bauhausista niin minulla olisi sellainen jo, mutta raskaus ja synnytys pelottaa itseänikin niin että lykkään asiaa varmaan hamaan tappiin asti. 

Olen synnyttänyt kolme lasta suunnitellulla sektiolla. Ahdistukseen käytin lieviä rauhoittavia raskauksien ajan. Myös äidit ovat yksilöitä ja persoonallisuus ei katoa minnekään raskauden ajaksi.

On ihan normaalia miettiä monenlaisia asioita kun perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Sinulla on puitteet kunnossa, mutta kannattaisi tuon kehoahdistuksen suhteen varmaan mennä terapiaan juttelemaan. Tulevaisuuden työkuvioita et voi etukäteen tietää etkä niihin etukäteen vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Voit synnyttää kotona ja niin kannattaakin. Lääketeollinen raskaudenseuranta ja synnytys on vahingollinen naiselle ja lapselle

2. Jos miehesi ei ole sitoutunut elättämään sinua ja teillä ei ole kunnollista avioehtoa, älä synnytä miehelle. Avioehto kuntoon ensin elatuksineen ja korvauksineen urahaitastasi. Jos tämä ei miehelle sovi niin älä missään olosuhteissa synnytä hänelle

3. Vauvan hormonit herättävät vauvakuumeen, jos et altistu vauvoille niin ei sitä tule. Mutta kun oma vauva syntyy, tulee

Synnyttää miehelle? Mistä lokkien ohjekirjasta nämä neuvot on. Se lapsi on ihminen eikä mikään hyödyke mikä ulostetaan rahaa vastaan.

Nimenomaan se lapsi on ihminen jolla on kaksi vanhempaa, jotka ovat molemmat lapsen pärjäämiselle tärkeitä. Jos mies ei aio kantaa omaa osuuttaan tulee naisen synnyttää jollekin toiselle miehelle, sillä naiset eivät ole hyödykkeitä.

Elämässä on kaksi vaihtoehtoa, elät peläten tai luottaen.

Kumman valitset?

Mieti kadutko kuolinvuoteellasi sitä ettet uskaltanut elää, eli tehdä niitä asioita joita halusit, mutta pelko esti.

Itse koin tosi vahvasti että haluan lapsen ja se on ollut mun pitkäaikainen haave, joka toteutui muutama kuukausi sitten. Mulla on myös aviomies, mutta mulle on ollut aina tärkeää ajatella että kävipä avioliitossa/parisuhteessa/töissä/elämässä yleensäkin mitä tahansa niin minä ja lapsi pärjätään aina vaikka kahdestaankin ja tarvittaessa apua on aina saatavilla jos tulee raskasta tai vaikka ero, työttömyys tms. Se halu saada lapsi oli vaan tosi iso ja nyt lapsen kanssa ollaan tosi hyvä tiimi ja luotan siihen edelleen että me kahdestaan ollaan niin vahvoja että mitä tahansa elämä tuokin vastaan, niin me pidetään lippu korkealla ja positiivinen meininki yllä. En siis toivo mitään eroa, rahahuolia ym mutta olen realisti ja tiedän että sellaisiakin voi tulla vastaan. Ehkä enemmän tällä nyt haluan ilmaista sitä että ehkä jonkun ammattilaisen kanssa saisit henkisen varmuuden siitä että haluat lapsen ja sitten se varmuus ohjaa sua lapsen kanssa ihan mihin vaan, toipa elämä sitten vaikka niitä vaikeuksiakin eteen. Ja synnytys, se oli omalla kohdalla älyttömän rankka, siis todella rankka ja hankala. Mutta selvittiin siitäkin, kiitos hoitohenkilökunnalle, verenluovuttajille ym. Mutta en itse pelännyt tai miettinyt hirveesti etukäteen synnytystä koska oli tosiaan niin vahva toive ja halu saada se lapsi. 

Veikkaan, että se vauvakuume tulee kun on tullakseen. Sitä ei voi pakottaa. Joku juttu sun elämässä on nyt niin, ettei ole oikea aika. Ehkä just toi taloudellinen turva on se este, ettei kuume nouse. Odotus ja synnytys jännittää varmasti kaikkia, mutta kun se kuume on niin kova, jää se jännitys toiselle sijalle.

Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Itse asiassa en edes nauttinut vauvavuosista (3kpl), vaan koin ne hyvinkin kuormittavina ja masentavina. Raskausajoista 2/3 oli oksentamista ja närästystä synnärille menoon saakka ja synnytykset eivät jääneet mieleen mitenkään mukavina kokemuksina. Viimeisin kesti 56 tuntia. Fakta on kuitenkin se, että äidiksi ei voi tulla perinteisin keinoin olematta raskaana, synnyttämättä ja käymättä läpi vauvavuotta. Halusin tulla äidiksi ja piti valita toteutanko sen toiveen vai jätänkö unelmani toteuttamatta ajallisesti varsin lyhyen pahoinvointi/masentavuuspätkän takia. Hetkeäkään en ole katunut valintaani, vaikka raskauksien ja etenkin tuon 56 tunnin aikana ehti mielessä käydä kaikenlaista. 

Kannattaa katso esim. Johanna Puhakan kuvia, jos kilot pelottavat. Johanna sai heinäkuun lopussa kaksoset ja pientä vatsakumpua lukuunottamatta sitä ei juurikaan hänestä huomannut edes elokuun aikana enää. 

Kuulostat minulta silloin nuorena. Silloin lapsia hankittiin, koska niitä kuului olla, joten minäkin olen äiti, aikuiselle jo. Mitään vauvakuumetta ei koskaan tullut. Tuskin omallakaan äidilläni oli, ylihuolehtiva ahdistuja hänkin.

Perheellistyminen ei suinkaan vähentänyt ahdistuneisuutta vaan lisäsi huolen määrän tuhatkertaiseksi, koska yksinkertaisesti on tuhat asiaa, joita on pakko miettiä, joita lapsettoman ei tarvitse koskaan ajatellakaan. Sain myös sen erityislapsen omine tarpeineen. Ahdistunut hänestäkin tuli. Rakas on, elämässään pärjäävä ja hyvät välit meillä, mutta kaikkien ei ehkä pitäisi saada lapsia. Mun äitini ja mun esimerkiksi. Silti, meni se näinkin.

Aikuinen tytär on jo vuosia puhunut haluavansa lapsia. Hänellä on kahdesti ollt pieni koira, ensimmäinen muutaman kuukauden ja toisen muutaman päivän. Molemmat kokeilut ovat päätyneet huonosti, jatkuvaan itkuun ja itsesyytöksiin, kun odotukset ja todellisuus ovat valtavassa ristiriidassa. Niin ne ovat perheessäkin. En odota lapsenlapsia enkä tiedä, toivonko edes niitä, ihan tyttären takia.