Miksei kunnianhimoiset ja rikkaat ihmiset ymmärrä, että on olemassa ihmisiä joilla ei ole kunnianhimoa ?
Olen sellaisesta perheestä joka aina kysyy, että mitä aion nyt tehdä seuraavaksi kun työt loppuu ja aionko tästä edetä yms. Aionko hankkia auton ja isomman asunnon nyt. Eivät ymmärrä että mulle on ihan ok näin ja psykologin testien perusteella mulla ei ole tippaakaan kunnianhimoa. Ja viihdyn pienessä kerrostaloyksiössä.
Kommentit (4)
Vähän epäilen, onko sellaisia oikeasti. Luulen että lähes kaikki ihmiset ottaisivat hyvinkin mielellään esim Nobel-palkinnon vastaan, mutta jos ihminen tietää ettei mikään huomattava menestys ole hänen kohdallaan mahdollista, niin sitten sitä ehkä vain tyytyy kohtaloonsa ja elää tavallista harmaata arkea.
Sama. Inhoan suorittamista ja stressiä. Paljon mukavempi elää hitaasti ja nauttia vaikka luonnon kauneudesta ja vuodenajoista ja siitä että saa nukkua hyvät unet kuin juosta tukkaputkella hampaat irvessä ja stressissä saavutusten perässä.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Inhoan suorittamista ja stressiä. Paljon mukavempi elää hitaasti ja nauttia vaikka luonnon kauneudesta ja vuodenajoista ja siitä että saa nukkua hyvät unet kuin juosta tukkaputkella hampaat irvessä ja stressissä saavutusten perässä.
Entä jos elää kuten minä: teen työtä koska haluan tehdä sitä. Nautin sopivasta määrästä stressiä, se lisää tehokkuutta.
Teen usein pitkiä päiviä ja niiden vastapainoksi kuljen metsissä ja rannoilla. Valokuvaan ja bongaan lintuja ja metsän eläimiä, kasveja.
Rentoudun hyvän kirja ääresä hiljaisudessa omassa kodissani.
Saan työstäni varsin kohtuullista palkkaa. En kärsi mikään puutteesta, ruoka,lämpö, asuminen, vaatteet ja huvitukset jotka nyt kyllä on melko vaatimattomia saan hyvin katettua. Voin matkustaa jos haluan. On turvallista kun on hyvä puskurirahasto pahan päivän varalle.
Ja tämän kaiken mahdollistaa työ jota teen, ja josta se varsin mukavamkokoinen palkka tulee.
On mukava tietää että minä itse mahdollistin tämän kaiken. Minä kouluttauduin ja otin lisäopintoja, nyt asiani ovat hyvällä tolalla.
Niinpä. Yhteiskunta rakentuu jatkuvalle kasvulle ja oletetaan että kaikki jakavat samat arvot. Osalle ihmisistä riittää mukavuusvyöhyke, ei haluta enempää. Kun tämä taso on saavutettu se riittää.