Laittakaa lapsi päiväkotiin ajoissa

Olkaa lapsennekanssa mahdollisimman pitkään kotona, tätä laatuaikaa ei voi korvata mikään. 

Lapsi tarvitsee...etenkin äitiä. Kyllä ne kerkiää olla pk.ssa. Ilmoitus eteenpäin

Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät täyty jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 3v täyttäneen tunnetaitojen ja hienomotoristen taitojen tulisi olla tietyllä tasolla, tai muuten hän jää ikäisistään jälkeen. Mitä enemmän lapsi jää jälkeen, niin sitä vaikeammaksi varhaiskasvatuksen aloitus jatkossa muodostuu.

Kannattaa tehdä liuta lapsia, niin löytyy leikkikavereita omasta takaa.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät täyty jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 3v täyttäneen tunnetaitojen ja hienomotoristen taitojen tulisi olla tietyllä tasolla, tai muuten hän jää ikäisistään jälkeen. Mitä enemmän lapsi jää jälkeen, niin sitä vaikeammaksi varhaiskasvatuksen aloitus jatkossa muodostuu.

Niin että mitä aikaisemmin laitostuu muiden seassa, sen parempi?

Väittäisin, että tässä maassa lapset olivat paremmassa jamassa henkisesti, fyysisesti ja varsinkin käytöstavoiltaan, kun heidät hoidettiin joko kotona, mummolassa tai vaikkapa perhepäivähoidossa kouluikään saakka.

 Muutes ,jokainen  perhe päättää mikä on heidän mielestä sopivaa juuri heille . Jos on pakko olla töissä niin lapsi hoitoon .Jos äidin on varaa olla kotona niin päättää mikä hänen mielestään on lapselle hyvä ratkaisu ..

No joo, tuossa tapauksessa, mutta normaalissa kotihoidossa lapsi kyllä saa virikkeitä, seuraa, oppii enemmän kuin päiväkodissa ja myös ne tunnetaidot on hallussa. 

Vierailija kirjoitti:

No joo, tuossa tapauksessa, mutta normaalissa kotihoidossa lapsi kyllä saa virikkeitä, seuraa, oppii enemmän kuin päiväkodissa ja myös ne tunnetaidot on hallussa. 

Keskiverto mummo ei kylläkään edes tiedä mitä tunnetaidot ovat.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tehdä liuta lapsia, niin löytyy leikkikavereita omasta takaa.

Minä ja sisarukseni olimme kotona kotiäidin kanssa kouluunmenoon saakka. Meillä oli kivaa leikkiä keskenämme, mutta koulun alkaessa jokainen meistä pelkäsi muita (vieraita) lapsia eikä osannut toimia ryhmässä, joten jokainen meistä sisaruksista oli koulukiusattu. Asia olisi ollut eri jos olisimme kotonaoloaikana käyneet esim kerhossa tai olisimme muuten olleet tekemisissä vieraitten lasten kanssa, mutta emme olleet. Me sisarukset leikimme vain keskenämme kotona ja omalla pihalle. Muita lapsia näimme vain silloin harvoin kun pääsimme kauppaan.

Lapset oppivat hienomotorisia taitoja kyllä kotonakin, mikäli lapsille annetaan kunnon virikkeitä. Samoin monipuolista liikuntaa. Lisäksi harrastuksissa, kuten muskarissa ja kerhoissa lapset oppivat toimimaan muiden lasten kanssa. Ei kotihoito ole mitään ainaista kotona istumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät täyty jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 3v täyttäneen tunnetaitojen ja hienomotoristen taitojen tulisi olla tietyllä tasolla, tai muuten hän jää ikäisistään jälkeen. Mitä enemmän lapsi jää jälkeen, niin sitä vaikeammaksi varhaiskasvatuksen aloitus jatkossa muodostuu.

Niin että mitä aikaisemmin laitostuu muiden seassa, sen parempi?

Väittäisin, että tässä maassa lapset olivat paremmassa jamassa henkisesti, fyysisesti ja varsinkin käytöstavoiltaan, kun heidät hoidettiin joko kotona, mummolassa tai vaikkapa perhepäivähoidossa kouluikään saakka.

Olin lapsi 1970-luvulla jolloin lasten hoito kotona oli tavallisempaa; asuinympäristössämme suuri osa lapsista kuitenkin oli tarhassa. Itse olin kotona kouluun menoon asti, koska äitini oli kotiäiti. Jossain kerhoissa kävin joskus mutta en kovin hyvin viihtynyt.

Koulun alku oli hirveä kokemus. En ollut tottunut toisiin lapsiin ja heidän kanssaan toimimiseen ryhmässä; tuntui että toiset tunsivat toisensa ja vuosien ajalta ennestään. Olin muiden mielestä outo, erikoinen ja pikkuvanha. No tottakai olin kun en ollut koskaan saanut niitä muille normaaleja ryhmäkokemuksia! Minusta tuli nopeasti koulukiusattu ja sellaisena pysyin vuosikausia. Voi kuinka monta kertaa toivoin että olisin itsekin ollut tarhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät täyty jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 3v täyttäneen tunnetaitojen ja hienomotoristen taitojen tulisi olla tietyllä tasolla, tai muuten hän jää ikäisistään jälkeen. Mitä enemmän lapsi jää jälkeen, niin sitä vaikeammaksi varhaiskasvatuksen aloitus jatkossa muodostuu.

Katsoo nyt vähän näitä nykyisiä lapsia ja nuoria ja heidän tunnetaitojaan. Huh. Heistä on kyllä suurin osa saanut tätä 'varhaiskasvatusta'. 

Päiväkodissa ei hoitajat jouda vahtimaan kaikkia pikkuisia koko ajan, sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Parivuotiaalla ei vielä ole kovin paljon ymmärrystä sosiaalisesta kanssakäymisestä, voi odottaa vuoden ainakin.

Kaikilla ei oo mahdollista olla kotona koska täytyy maksaa asuntolainaa, sitten jos on käynyt pitkälle kouluja niin ei kannata olla kotona. 

Ihan samaa mieltä ketjun aloittajan kanssa. Samoin kuin ovat kaikki uudet tutkimukset aiheesta. Lapsi hyötyy mitä varhaisemmin menee päivähoitoon. Ajatus pitää lapsi kotona mahdollisimman pitkään on peruja ajalta, jolloin a) ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta b) ihmiset ja yhteiskunnan vaatimukset olivat erilaisia.

Moderni tutkimus mm osoittaa, että lapsi joutuu lähes 60%:n todennäköisyydellä kiusatuksi, jos menee päiväkotiin vasta 3+ -vuotiaana. Suositus on 15 kk viimeistään. Samoin sama lapsi joutuu seuraavissakin kouluasteissa kiusatuksi noin 40%:n todennäköisyydellä. Ja noin 19% näistä henkilöistä ovat kiusaamisen kohteena myös työelämässä. Joku tässä ketjussa jo toikin omalta osaltaan esiin tämän asian.

Joku äiti sanoi, että mikään ei voita kotona lapsen kanssa vietettyä aikaa. Ehkäpä ei. Mutta kysymyksen pitäisi olla ensisijaisesti lapsen parhaasta eikä siitä, mikä on äidin mielestä ihanaa. 

Me elämme tällä hetkellä kovassa maailmassa , joka vain kovenee. Se heijastuu myös lapsiin, pieniinkin lapsiin, ja heidän käytökseensä. On parempi oppia ajoissa olemaan osa "susilaumaa" ja kehittää taitoja pärjätä muiden joukossa. Tutkimuksen mukaan se taito on kullan kallis loppuelämä kannalta. 

Aikuiset tietenkin haluavat, toivottavasti ainakin, ensisijassa sitä mikä on lapselle parasta. Voi tietenkin tunnetasolla tuntua siltä, että pikkuinen on turvassa ja hyvässä tai paremmassa hoidossa mummon kanssa. Mutta tosiasia on että tietyt taidot ja luonteenpiirteet eivät kehity sillä tavalla. Nyt tässä hetkessä lapsi saattaa voida paremmin, kun on koko ajan kotona ja pumpulissa, mutta kysymys kuitenkin loppukädessä on lapsen tulevaisuudesta ja miten hän pärjää. Aivan erityisen tärkeää on varsinkin ainoan lapsen kohdalla, että hän pääsee niin varhain kuin vain suinkin muiden ikäistensä lasten joukkoon.

Ketjun aloittaja ilmeisesti puhuu juuri tällaisesta ainoasta lapsesta, jolla on yli 40-v äiti ja joka on mummon kanssa kotona päivisin. Käytöksen kuvaus on tyypillistä pienelle lapselle, joka ilmaisee tylsyyttä ja turhautuneisuutta. Hän kaipaa ja aivan ehdottomasti tarvitsee ikäistään seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset oppivat hienomotorisia taitoja kyllä kotonakin, mikäli lapsille annetaan kunnon virikkeitä. Samoin monipuolista liikuntaa. Lisäksi harrastuksissa, kuten muskarissa ja kerhoissa lapset oppivat toimimaan muiden lasten kanssa. Ei kotihoito ole mitään ainaista kotona istumista.

Minä olin äidin ja sisarusten kanssa kotona esikouluun asti ja äiti opetti minut lukemaan jo 4-vuotiaana. Hyppäsin yhden luokan yli ja on ihan hyvät sosiaaliset taidot ja paljon ystäviä siitä huolimatta, että aikuisena vielä diagnosoitiin autismi. Äiti jatkoi perhepäivähoitajana sitten, kun me omat lapset oltiin isompia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet eivät täyty jos lapsi ei ole varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 3v täyttäneen tunnetaitojen ja hienomotoristen taitojen tulisi olla tietyllä tasolla, tai muuten hän jää ikäisistään jälkeen. Mitä enemmän lapsi jää jälkeen, niin sitä vaikeammaksi varhaiskasvatuksen aloitus jatkossa muodostuu.

Niin että mitä aikaisemmin laitostuu muiden seassa, sen parempi?

Väittäisin, että tässä maassa lapset olivat paremmassa jamassa henkisesti, fyysisesti ja varsinkin käytöstavoiltaan, kun heidät hoidettiin joko kotona, mummolassa tai vaikkapa perhepäivähoidossa kouluikään saakka.

Väitteellesi ei löydy tukea empiriasta. Ne, jotka ovat kouluikään saakka kotona, voivat useimmiten huonoimmin johtuen ihan siitä, että heidän perheillään on elämänhallinta muita todennäköisemmin hukassa. Korkeasti koulutettujen äitien lapset menevät aikaisin.

hoitoon ja perivät korkean koulutuksen edellytykset. Ja perhepäivähoitajia taas ei enää ole. Me perjepäivähoitajien hoidokit voimme kyllä kertoa, että hoidon laatu oli täysin tuurista kiinni. 

Itse sain kuopuksen päälle 40-vuotiaana korkeasti koulutettuna. Onneksi oli samanikäinen ja taustaltaan samanlainen kaveri, jonka lapsen kanssa lapseni ystävystyi. Yhdessä käytiin tyhjyyttään kumisevissa puistoissa ja oltiin työpaikoillamme täysin friikkejä, kun oltiin hoitovapaalla kunnes lapset täyttivät kolme. Kahdestaan oli kivaa, yksin olisin kuollut tylsyyteen.

Eikös nykyään ole mitään kerhoja missä käydä lapsen kanssa? Olin molempien lasten kanssa kotona noin 2, 5 v. Käytiin ilmaisissa kerhoissa/puistossa/ puistoruokailuissa ja muskarissa. Lapset pääsivät leikkimään muiden lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

 Muutes ,jokainen  perhe päättää mikä on heidän mielestä sopivaa juuri heille . Jos on pakko olla töissä niin lapsi hoitoon .Jos äidin on varaa olla kotona niin päättää mikä hänen mielestään on lapselle hyvä ratkaisu ..

Kai isäkin voi päättää jäädä kotiin, jos se on hänen mielestään perheelle hyvä ratkaisu, jos perheellä on siihen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös nykyään ole mitään kerhoja missä käydä lapsen kanssa? Olin molempien lasten kanssa kotona noin 2, 5 v. Käytiin ilmaisissa kerhoissa/puistossa/ puistoruokailuissa ja muskarissa. Lapset pääsivät leikkimään muiden lasten kanssa.

Juuri näistähän on säästetty.