hankala uusperhetilanne

Miehesi on avainasemassa. Hänen hommansa on koittaa saada tilanne haltuun ja ilmoittaa, että hän kyllä huolehtii tasapuolisesti kaikista lapsistaan. Jos exä ei rauhoitu, niin sopikaa yhteinen perheneuvottelu ja puhukaa asiat pöydän ääressä halki kasvotusten. Exä luulee ehkä olevansa turvassa, kun huutelee kotoaan puhelimitse exälleen vaatimuksia, mutta kyllä siitä on loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä.

jos miehesi lapset asuvat miehesi eksän luona. Ja jos elatus on sovittu, niin se on sitten sovittu. Jos eksä haluaa hakea muutosta, hän voi niin tehdä, ja sitten elatusmaksu käsitellään uudelleen. Mutta siihen eivät liity teidän yhteisen perheen tulot millään tavalla, vaan ainoastaan sun miehen tulot ja myös eksän tulot sekä lasten menot, joiden perusteella voidaan määritellä sitten mahdollinen uusi summa.



Eksän toiveita pitää minusta kunnioittaa. Varmasti vaatisit itsellesi samaa kunnioitusta vastaavassa tilanteessa.



Muutenkin antaisin sen neuvon, että kohtele miehesi eksää kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Siis ei tietenkään tarvitse ostaa miehen vanhemmille lapsille uutta tuollaisesta syystä. Tuohan on nyt aivan järjetön logiikka, että vanhempien lasten pitäisi saada saman rahan edestä uutta tavaraa, kuin vauvan tavaroihin menee. Vauvalle täytyy hankkia ne tarvikkeet ja vaatteet joita vauva tarvitsee, eikä se liity millään tavalla vanhempien lasten hankintoihin.

Jos isä kustantaa lasten menoja, ja osallistuu ylipätään elämään, niin asiahan on sillä kunnossa.



Tietysti sinulla ja miehelläsi on täysi oikeus hankkia vauvalle mitä haluatte, niin kauan kuin miehesi huolehtii myös aiemmista lapsistaan, ei exällä ole mitään sanomista teidän yhteisen lapsenne hankitoihin.



Anteeksi, en tarkoita tätä millään pahalla, mutta kyllä tästäkin viestistä taas tulee mieleen se, että miten hankalia tilanteita uusperheissä usein syntyy, kun on näitä minun, sinun ja meidän lapsia. Tai vaikka vain sinun ja meidän :( Ihmeellistä, miten löytyykin niin paljon hankalia ex puolisoita. Ja kuinka jotkut kehtaa tehdä joka asiasta noin vaikeita :(

Eihän saman perheen lapsetkaan (siis samojen vanhempien lapset), ole aina samassa asemassa. Esim. nuorille vanhemmille syntynyt esikoinen on voinut elää hyvinkin eri tasoisen lapsuuden kuin samaan perheeseen 10 vuotta myöhemmin syntynyt kuopus. Ihan kohtuuttomia joskus nuo exien vaatimukset.

emme ehkä ole uusperhe, varsinkaan vielä. Mutta lapset ovat meillä yleensä vkonloppuisin, joten kyllähän se näkyy. Ja viimeeksi oli hieman erikoinen tilanne, kun lapset rupesivat kyselemään, että milloin mennään ostamaan pleikkaa, kun äiti oli luvannut että isi ostaa, kun vauvallekin on tavaroita ostettu.



Kun asiasta soitettiin exälle hän rupesi sanomaan, että onpas kummaa, että on varaa ostaa vauvalle kalliit vaunut, mutta ei muille lapsille sitten mitään. Olisihan meillä varaa ostaa vaikka mitä, mutta tuntuu hassulta ostaa vain ostamisen vuoksi. Lisäksi tuollaiset isommat hankinnat minusta sopivat merkkipäivään ja ehkä jopa vanhempien yhteismaksettavaksi. Exällä ei kuitenkaan ole rahaa mihinkään "ylimääräiseen".



Ei kai kuitenkaan minun tehtäväni ole hankkia puolisoni lapsille kaikkea mitä he keksivät pyytää? Tai puolisonkaan?

Mielenkiintoinen exä. Tapa se on tuokin osoittaa kateuttaan ja harmistustaan siitä, että exällä eli sinun miehelläsi elämä jatkuu.. ja tottakai siihen valjastetaan lapset mukaan!



Biologiset vanhemmat ovat kasvatus- ja elatusvastuussa omista lapsistaan. Sinä et ole velvollinen huolehtimaan etkä maksamaan mitään miehesi edell. liiton lapsille, ellet itse halua. Sinun tulosi eivät kuulu siihen, miten paljon miehesi maksaa elareita. Mies maksaa elarit, äiti saa lapsilisän ja mahdolliset muut yh-tuet. Miehen ei tarvitse osaa yhtään mitään ylimääräistä ellei hän itse niin halua.



Se, että yksi lapsi saa jotain, ei edes ydinperheessä ole automaatti että kaikki muutkin saa samalla rahalla jotain.



Se, että sinä ostat omalle lapsellesi jotain on sinun (ja miehesi) asia eikä se kuulu sen enempää exille kuin lapsillekaan. Ette ole tilivelvollisia omasta elämästänne edellisille kumppaneille, ei edes siinä tapauksessa kun siitä liitosta on lapsia.



MIehen etälapset ovat aikoinaan saaneet kaikkea sitä, mitä vauvana ovat tarvinneet.



Miehesi on tosiaan tässä avainasemassa. Meneekö hän exänsä pmpotettavaksi ja miten hän asian selittää lapsille.



Odotas, kun vauva syntyy.

Kun isän on annettava oma aikansa pienelle vauvalle, tai kun sinun aikasi ja voimavarasi menevät vauvan hoitoon. Ja mies pitää isyyslomansa ja te sitten kesälomanne.. ja siellä sitten taas lapset äitinsä suulla vaatii itselleenkin samaa:

ai isi oli viikon kotona vauvan takia, isin on oltava myös meidän takia kotona viikko / lapsi. Aha, kävitte sitten lomalla paikassa XX, meidänkin on päästävä, tai meidät on otettava mukaan..



Muuten, perhekäsityksestä. Mielenkiintoista, että tuolla joku huutelee ettette ole uusperhe, koska lapset asuu kokoaikaisesti äidin luona ja isän luona teillä käyvät vain tapaamisilla.. kun toisinaan täällä huudetaan, että tällaisissaKIN tapauksissa isän koti ja perhe on myös etälasten KOTI ja PERHE. Eli viikonloppulapsilla olisi kaksi kotia ja kaksi perhettä? Ja kun itse olen kritisoinut ja todennut, ettei koti ole mikään paikka, jonne tullaan ja josta lähdetään - oikeaan kotiin lähihuoltajan luo, vaan koti on paikka, jossa eleteään se arki kokoaikaisesti, ja mihin se virallinen osoite on, mistä käsin käydään koulussa ja päiväkodissa. Eikä perhe ole sellainen, minne yksi tai kaksi ihmistä tulee ja lähtee taas pois eikä ole edes asunnon henkilölukumäärässä - jos ymmärsit mitä tarkoitan.

Perhe ja koti eivät ole paikkoja, jossa oikeasti ollaan kuukaudessa yht. 4 päivää tai yötä, vaan siellä ollaan kokoaikaisesti, sieltä käsin käydään koulut ja päiväkodit... mutta isän koti ja perhe voivat olla tärkeitä ja rakkaita paikkoja näille etälapsille. Harmillista on, että nämä lähiäidit onnistuvat sotkemaan lastensa mielen kaatamalla oman kateutensa ja katkeruutensa lastensa kannettavaksi.

niin, en osannut tällaista odottaa. Tapasimme, kun miehen erosta oli jo useita vuosia, kaikki tapaamiskuviot ja elatusmaksut oli sovittu. Lapset suhtautuivat minuun uteliaan neutraalisti, ex oli etäinen, emme juuri olleet keskenään tekemisissä.



Olemme tehneet lasten kanssa kaikenlaista "perhetekemistä", kuten käyneet lintsillä, lomalla, leffassa, leiponeet, käyneet ostoksilla, harrastuksiin liittyvissä menoissa tms. eikä ikinä mistään ole ex valitellut.



Nyt on alkanut tämä valitus rahasta, eli että pitäisi jotenkin sama summa käyttää aina tai en oikein ymmärrä täysin tätä rahakysymystä. Lisäksi olen ruvennut pohtimaan juuri tuota ajankäyttöä, että tuleeko siitäkin sitten jotain.. että jos vauva saa jotain (tavaroita, aikaa, huomiota.. ihan mitä vaan) niin se pitäisi jotenkin "hyvittää" näille toisille lapsille.



Luulen, että lapset tulevat olemaan jossain määrin mustasukkaisia tästä vauvasta, koska isän huomiota saa sitten vähemmän. Nämä äidin jutut eivät kyllä taida auttaa asiaa. Nyt hän pitää meitä epäreiluina ja sanoo että kun vauva syntyy, niin sitten "vanhat" lapset unohdetaan. Ja väittää, että minä "leikin" kotia hänen lapsillaan ja nyt sitten hylkään heidät kun saan "oikean" lapsen. Näitä sanoja siis käytti.



Tietenkin oma lapsi on varmasti erityisessä asemassa, en sitä voi kieltäää. Puolisoni lapsilla on kuitenkin oma äiti, minä olen (yrittänyt) olla yksi "luotettava" aikuinen heidän elämässään. voivoi..mitäköhän kaikkea tässä vielä tulee eteen? Ainakin ehkä kannattaisi luoda jonkinlainen oma suhde exään, tällä hetkellä mieheni on hoitanut kaikki asiat häneen päin.



Niin, ja mieheni on tietenkin onneton, koska hänelle kaikki lapset ovat varmasti yhtä tärkeitä, ja hän haluaa kaikkia huomioida tasapuolisesti. Tuntee syyllisyyttä siitä, että exällä ei ole niin paljon rahaa käytettävissä kuin meillä. Siksi juuri maksaa kaikki lasten harrastukset (elareiden lisäksi siis).

Jos maksaa harrastukset extrana, kannattaa ottaa kuitit näistä talteen mahdollisia exän vaatimuksia varten. Voi ajastaan tulla hyvinkin vaateliaaksi, kun jo nyt menee sopimaan lasten kanssa siitä, mitä isä hankkii.

Onko miehesi lepsu ja exän ohjattavissa? Ei kuulu exälle lainkaan, mitä te ostatte ja millä summalla. Mistä se edes tietää teidän hankintanne?

Ex kääntää lapsia teitä vastaan noilla puheillaan.

Nyt on miehen tehtävä laittaa rajat ja ex kuriin. Miehen on sanottava napakasti, ettei ex saa puuttua teidän elämäänne ja ostoksiinne.

Nyt on vauvan hankinnat etusijalla.

Jos ex alkaa nyt saada myöten vaatimuksissaan, on satavarmaa, että vaateet lisääntyvät ajastaan.

Ota mies puhutteluun ja mies puhuu sitten lapsilleen soitettuaan ex-vaimolleen.



Inhottava tilanne. Mies on avainasemassa ja nyt odottaisi ryhtiä laittamaan asiat kuntoon. Ex käyttää valtaa, edelleen.

Totta kai ex on kateellinen tilanteessa, jossa huomio hänen lapsistaan on "luisumassa" tulevaan vauvaan. Tavaraa ostamalla ei saa poistettua huonoa omaatuntoa muuttuvasta tilanteesta - huono omatunto kuuluu vanhemmuuteen, samoin kuin riittämättömyyden tunne.



Lasten kasvatuksesta päättävät molemmat vanhemmat - käytännössä samat säännöt eivät kuitenkaan päde molemmissa kodeissa. Tärkeää on pitää kiinni teillä sovituista säännöistä; sääntöjen on syytä olla kaikille lapsille samat. Tasapuolisuus on muutenkin tärkeää - varsinkin lasten kasvaessa.



Seuraavan kerran, kun ex ottaa vauvan hankinnat puheeksi, niin muistuta että hänen lapsensa ovat jo useiden vuosien ajan saaneet kaikenlaista - vauvalle ollaan vasta nyt tekemässä ensimmäisiä ja välttämättömiä/tarpeellisia hankintoja. Väittelemään hankintojen tarpeellisuudesta ei kannata ryhtyä vaan toteatte, että te toimitte niin kuin parhaaksi näette. Isommat lapset tuskin tarvitsevat kaikenlaista tavaraa juuri nyt - hankinnat on todellakin viisasta ajoittaa merkkipäiviin ja juhliin. Isommillekin lapsille varmasti hankitaan tarpeen mukaan uutta eli kyse ei kuitenkaan ole siitä, että he eivät saisi enää koskaan mitään.



Tiedän, että tilanne ei ole kovin helppo mutta pikku hiljaa osapuolet sopeutuvat tilanteeseen. Yrittäkää alkuvaiheessa panostaa isompiin lapsiin - vauva ei ole mustasukkainen eikä kateellinen aikuisen huomiosta. Kun vauva kasvaa, ovat isommat lapset jo hyväksyneet tilanteen eikä ex:n mielipiteet välttämättä vaikuta lapsiin jos he teillä edelleenkin hyvin viihtyvät ja kokevat olevansa tervetulleita. Monesti uudesta sisaruksesta tulee myös isoille tärkeä eli lasten väliseen suhteeseen kannattaa alusta asti lasten ehdoilla panostaa (ottaa mukaan hoitamaan jne.).

Luulen, että näiden etäisien yksi suuri virhe on krooninen huono omatunto etälasten suhteen. Heillä on koko ajan kova ikävä. Huono omatunto kalvaa, kun haluaisi viettää aikaa enemmän, kun ei ole lasten elämässä läsnä.



Takana on myös eletty elämä ja historia näiden lasten äidin kanssa. Lapset yhdistää, vaikka miten olisi erottu ja tunteet lakastuneet.



Ja ehkä suomalainen mies haluaa olla kiltti ja tasapuolinen kaikille ja kuvittelee että sitä on se, että antaa periksi exälle. Kuvitellaan, että kun minä olen kiltti ja joustava, se nainen jossain vaiheessa tajuaa sen arvon ja on tyytyväinen ja lakkaa vaatimasta ja valittamasta ja se olisi lapsille parhaaksi..



Mutta omasta pitkästä hankalasta uusperhekokemuksesta voin sanoa, että ei se mene niin.

V-mäinen ex on v-mäinen ja P**ka loppuun asti. Näin ainakin meillä.



Meillä miehen exä hermostui jo siitä, kun minä tulin miehen elämään mukaan.

Lapsilleen hän aloitti opastuksen, etten minä ole heidän äitinsä jne.



Miehellä oli exäänsä varsin huonot välit, ja ne huononi minun tultua kuvioon, kun nainen tajusi, että mies ei todellakaan ala hänen pomputeltavaksi.

Olisi pitänyt kyyditä, tulla lastenkutsuille vahdiksi, vaihtaa autoon talvirengasta, korjata lapsen fillaria. Mies ilmoitti, että ei käy; esim. kehoitti viemään sen fillarin tien toisella puolella olevaan pyöräliikkeeseen, jossa myös huollettiin pyöriä. Lapset sitten valitti, kun pyörät oli rikki ja ruuvit tippuu ajaessa..



Toisaalta harrastemaksut tai vaatteet eivät kelvanneet, mutta rahaa, silkkaa rahaa, halusi. Mies sanoi, ettei maksa eikä osta ylimääräistä, koska ei ole varma meneekö se raha lapsiin.



Eikä nainen itse toisaalta ollut lainkaan joustava; ylimääräisiä tapaamisiin ei suostunut ollenkaan.



Kun yhteinen ensimmäinen lapsi syntyi, kun menimme naimisiin - niistä se nainen vasta hermostuikin!



Alkoi lasten systemaattinen manipuolointi isäänsä mutta ennenkaikkea minua vastaan.

Nyt vuosia myöhemmin voimme vain todeta, että jos sen nainsen tarkoitus oli, että minun ja hänen lastensa välit ovat tulehtuneet, hän onnistui siinä erinomaisen hyvin. Valitettavasti. Lasten käytös oli mitä oli, minä yritin monta vuotta kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista, mutta äiti oli perusteellinen ja tehokas.



Jossain vaiheessa se nainen keksi, että aikoo vaikka oikeusteitse vaatia isompia elatusmaksuja, koska hänen mielestään miehellä oli rahaa koska oli kunnollinen asunto ja hieno auto !! Koska meille oli tuossa vaiheessa tulossa jo toinen yhteinen lapsi, nainen luopui aikeistaan, mutta lapsilleen asti oli tämän kaiken jo kertonut.



"Isänne valehtelee tulonsa ja maksaa liian vähän elareita, isänne on rikkaampi koska sillä on.. sitä ja tätä.. "



En tiedä, millaiset välit haluat miehen exään. Tai mitä toivot, tai kuvittelet, että keskustelusta exän kanssa olisi hyötyä. Ehkä siitä onkin hyötyä, jos myös toinen osapuoli on valmis keskusteluun ja on edes kohtuudella täysijärkinen ihminen.



Ilmeisesti myös me äidit olemme mustasukkaisia lapsistamme toisille naisille ja kuvittelemme, että oma äitiys tai vanhemmuus on vaarassa tai se "viedään pois" jonkun äitipuolen kaltaisen toimesta.. Ehkä taustalla on omaa huonoa omaatuntoa ja heikkoa itsetuntoa, epävarmuutta omasta vanhemmuudesta, omasta riittämättämyydestä jne.



Pelätään, että sillä toisella naisella on enemmän annettavaa ja lapset rakastaa, kiintyy enemmän ja näkevät oman eli äitinsä toiminnan ns. huonona. Sen sijaan että osattiaisi nähdä, että lapselle on rikkaus, että hänen ympärillään on välittäviä aikuisia. Ja että se että joku toinen antaa lapsille jotain mitä itse ei pysty tai osaa, ei ole itseltä pois, vaan se on nimenomaan lapselle..



Kuvitellaan ja pelätään, että äitipuoli on ottamassa äidin paikkaa, vaikka todellisuudessa haluaisi olla vain yksi ihminen lapsen elämässä ja kantaa sen vastuun, mitä jokaisen aikuisen on kenen tahansa lapsesta otettava silloin kun ne oman kotimökin katon alla ovat.



Juuri tämän tyyppiseen ajatteluun perustuu nuo jutut, että "leikit kotileikkiä minun lapsillani".



Sillä tosiasia on, että biologiaa ei voita mikään. Vaikka omat vanhemmat olisi mitä tahansa, lapset rakastavat aina omia bioloigisia vanhempiaan ja asettavat heidät elämänsä ihmisten tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Joku isän uusi puoliso , äitipuoli, ei ikinä voi viedä äidin paikkaa, vaikka miten ÄP miten kiva olisi!



Sinun ja miehesi pitäisi keskustella todella avoimesti ja perusteellisesti ja sopia reilut, selkeät pelisäännöt, jottei tilanteet mene pahemmaksi ja lopulta klikkiydy peräti siihen, ettei tapaamisia voi toteuttaa teidän kotona.



Esim. meidän tapauksessa miehen exä valjasti lapsensa paitsi minua, myös meidän yhteistä lasta vastaan - äiti siis kehoitti lapsiaan olemaan ilkeitä paitsi minulle, myös kiusaamaan meidän yhteistä lasta, joka oli tietenkin alkuun pelkkä vauva!

Lapset olivat taitavia, eikä mies uskonut kun minä kerroin asioita ja tapahtumia.



Miehen tehtävä olisi ollut laittaa peli poikki ja tehdä lapsilleen selväksi, ettei hyväksy heiltä sellaista käytöstä ja sellaista suhtautumista; että se loukkaa häntä ja että lapset toiminnallaan pahoittavat nimenomaan hänen (isän) mielen - lapsille oli nimittäin aivan yhdentekevää se, että minä pahoitin mieleni tai suutuin. Kuten sekin, kun vauva itki, ja he vain tuijottivat vieressä.. tai kun tönivät pari vuotiaan kumoon ja tuijottivat vieressä itkevää ja kun aikuinen tuli paikalle, olivat silmät suurina ja ihmeissään; ei me tiedetä, me vaan oltiin tässä..



Miehen tehtävä olisi ollut uskoa, että myös hänen herttaiset, ihastuttavat ja rakkaat lapset osaavat olla - ilkeitä. Ja puuttua siihen, napakasti ja heti!



Tilanne on vuosien myötä kärjistynyt siihen, etteivät miehen lapset tule meille tapaamisille.



Jos miehen exän tavoite on ollut, että minun ja hänen lastensa välit ovat huonot, siinä on toden totta on onnistunut.

Sen pelin olisi voinut mies laittaa poikki, mutta hän oli liian kiltti ja liian hyväuskoinen siihen.

tuhota liiton? Ei voi hyväksyä, että elämä olisi onnellista kenenkään muun kuin hänen kanssaan.

Huono omatunto miehellä estää ottamasta puheeksi asioita suoraan. Kun lapsia tapaa vain harvoin, haluaa hyvitellä ja pitää heidät tyytyväisinä.

Kun mollataan exää, tuhotaan lapsilta aivan liikaa..

he ovat syyttömiä vanhempien välirikkoon.

Onkohan ainoatakaan onnistunutta uusperhettä - sellaista, jossa joku ex ei katkerana myrkyttäisi toisten elämää.

Kiitos kaikille, olen saanut hyviä neuvoja. Mieheni on hieman "nössykkä", mitä tulee lapsiin. Haluaa kaikille vaan hyvää ja tasapuolisesti kohdella kaikkia. Miehelläni on myös nyt parempi taloudellinen tilanne, kun ensimmäisten lasten ollessa vauvaikäisiä, joten sekin saattaa ehkä tässä vaikuttaa.



Lapset olivat mukana ostamassa vaunuja, halusimme heitä mukaan tähän vauvan tulon valmistautumiseen. Olivat tärkeinä valitsemassa sopivaa väriä tms. ja meillä oli mukava reissu. Olivat sitten tietenkin kertoneet äidilleen, joka kai katsoi että olisi hyvä sauma saada isi ostamaan kaikille lapsilleen tavaroita (!?!?!? tms. en tiedä mitä exän päässä liikkuu)



Ehkä tämä tästä helpottuu, jos mies saa puhuttua exänsä kanssa pelisäännöt selviksi ja saadaan arkielämä taas sujumaan vauvan tulon jälkeen. Lapset ovat 6- ja 9-vuotiaita, joten uskon että on hieman helpompaa, kun lasten kanssa voi jo jutella mustasukkaisuudesta tms. asioista. Ja nuorempi on oikein tohkeissaan tulevasta isonsiskon roolistaan.



Ehkä se on joku luonnonlaki että exät (ja anopit?) ovat hankalia?

Olette kaksi eri perhettä, eri tulot, eri menot ja raha-asiat ei kuulu toiselle perheelle.



Miksi ihmeessä edes keskustelette asiasta? Jos isä hoitaa määrätyt maksut ja maksaa harrastukset ja vielä lahjoja niin stop tykkänään ajoissa.



Teillä myös kaksi kotia ja kodeissa eri mentaliteetti. Mitä ihmettä X on mukana kuvioissa näin paljon.



Älkää ottako mitään kantaa x puheisiin niin loppuu aikanaan. Sitäpaitsi se on ukkos asia hoitaa tämä juttu x kanssa eikä sinun!

Teillä on kaksi taloutta ja ette tekään mestaroi eksän rahankäyttöä. Isä maksaa sovitut jutut ja that's it. Sen jälkeen saatte vetää loput rahat vaikka vessanpöntöstä ja se ei eksälle kuulu. Jos eksä kokee elareiden olevan liian pienet, niin hän voi pyytää lastenvalvojan laskemaan ne uudelleen.



Fakta on vaan, että uusperheissä elintaso ei kaikilla lapsilla ole aina sama. Me emme voi vahtia, mitä lapsen äiti ostaa hänelle ja vaatia elareihin alennusta, jos ei pystytäkään samaan. Yhteisillehän voisi tulla mielipahaa, jos vanhempi sisko saakin jotain sellaista, johon meillä ei ole varaa. Tottakai mies pyrkii olemaan tasapuolinen, mutta mä en koe olevani tilivelvollinen niistä vaatteista, joita yhteisille ostan. Jos eksä ei tykkää ostaa yhtä hyviä, se on hänen valintansa äitinä. Mies joka tapauksessa osallistuu elatukseen ihan niin kuin pitääkin ja tulot riittää.



Täytyy sanoa, että pahimmillaan se on vaikeaa. Kaveri on erikoislääkäri ja tienaa tosi hyvin. Miehensä opiskelee tällä hetkellä ja tekee vain osa-aikatöitä. Voiko kaveriani velvoittaa maksamaan etälapsen ulkomaanamatkoja? Tottakai kaveri maksaa ruuat etäviikonloppuina, kustantaa koko sakin kylpylään jne., mutta pitäisikö kaikki sama kustantaa etälapselle, jotka tämä kaveri ostaa yhteiselle? Kaveri on vetänyt sen linjan, että tukee miestä isyydessä myös taloudellisesti, mutta esimerkiksi kalliimmille ulkomaanmatkoille lähtee vain yhteinen, koska kaveri maksaa matkat yksin.

eli teillä vauva on parempi lapsi kuin miehen lapset edellisestä liitosta.

tulihan se tämäkin kommentti..



No, ei kai tuleva vauva ole mitenkään parempi. Isälleen kaikki kolme ovat varmasti yhtä tärkeitä, itselleni tietenkin asia on hieman eri. En ole edes yrittänyt olla äiti heille, koska heillä on jo äiti. eivät he toista tarvitse.

Onhan tuo ihan hyvä pointti että miehellä on nyt paremmat tulot kuin lasten ollessa pieniä ja haluaa sitä hyvitellä. Muutenkin mietin että tuskinpa elatusapuun lasketaan mitään tuollaista "luksusta", mitä esimerkiksi nuo pelikoneet ovat? Jos toisella puolisolla on varaa sellaisiin ja toisilla ei, niin jossain vaiheessa miehesi voisi hyvinkin hommata sellaisen teille kotiin, vaikkapa vauvan syntymälahjaksi isommille sisaruksilleen. Muuten kyllä sanoisin että pitää laskea, niin ydin- kuin uusperheessäkin, että kaikkia lapsia kohdellaan tasapuolisesti.



Eräästä aiemmasta vastauksesta pisti kyllä silmään ettei isä suostunut menemään korjaamaan lapsensa pyörää. Ymmärrän jos matkaa on satoja kilometrejä, mutta muutoin en! Tai onnistuishan sekin tapaamishakureissulla. Joillekin se vanhemmuus näköjään vaan loppuu eroon ja sillä elatusmaksulla ei montaa kertaa pyörää liikkeessä huollateta! Oman lapseni pyörän nimittäin juuri käytin ja melkein olisi ennemmin kannattanut ostaa uusi Eikö lapsen arki ja lapsen tavarat enää siis mitenkään kuulu tälle lapsistakin itsensä ulkoistaneelle isukille? Toivottavasti sitten maksaa todella reiluja elareita, joilla jotenkin korjaa lastensa äidille HÄNENKIN lapsistaan huolehtimisen!!

Meillä menee selvästi paremmin taloudellisesti kuin exällä. Silti se ei minusta tarkoita sitä, että miehen pitäisi elatusmaksujen lisäksi ostaa kaikki muutkin lasten tarvitsemat tavarat. Ex ei ole mitenkään köyhä, mutta tietenkin yhden ihmisen tulot ovat kahta pienemmät. ex käyttää myös itseensä paljon rahaa (tupakoi, muodikkaat vaatteet, kampaus ja meikki aina tiptop, kalliit harrastukset, käy usein teatterissa..jne)



Tarkoitan vain sitä, että kyllä hänellä olisi halutessaan mahdollisuus maksaa lapsilleen pleikkarit ja harrastukset.



Meillä on wii (tykkään itse myös pelata :D), mutta heidän kotiinsa siis pitäisi pelikone saada myös (lasten isän ostamana). Asumme samassa kaupungissa ja lapset ovat meillä lähes joka vkonloppu, kesälomalla useamminkin. Tästä ei ole tullut riitaa (ihme kyllä), mies siis saa nähdä lapsiaan suht paljon (verrattuna moneen muuhun etäisään). En olisi muuten ikinä ryhtynyt edes perhettä perustamaan miehen kanssa, joka haluaisi nähdä lapsiaan mahdollisimman vähän. outoa kyllä.

Siinä on kansantajuisesti selitetty tosi hyvin asioita ja näkökulmia. LÖytyy kirjastostakin. Lueta myös miehellä. Ette nimittäin ole ainoita!