Mitä on läheisriippuvuus?

Up. Kaikille teille, jotka tuota termiä viljelette.

Voin tunnustaa, että luulen kai olevani pelastuspartio, jonka on, kun kutsu käy, rynnättävä paikalle selvittämään tilanne tms. Voin myös kertoa, että olen tuntenut vihaa jälleen kerran pelastettavana olevaa kohtaan. Vaikka sen vihan olen salannut.

Sinä olet läheisriippuvuuteni

Eräs kaveri oli läheisriippuvainen, johon laitoin poikki. Eli ei lähes päivääkään, ettei soittanut sitä ja tätä, halunnut käymään ja jos itse poikkesi omin päin jossakin, kuten aikuiset ihmiset, niin helwetinmoinen parku siitä, kun hänelle ei kerrottu mitään. Menit tuon luona vessaan, niin heti perään mihin sä ny meet. Läheisriippuvainen takertuu toiseen, eikä pärjää päivääkään yksin ja kun on erossa, niin pyrki kontrolloimaan toisen kulkemisia. Henkisesti lapsen tasolle jäänyt. Sanomattakin selvää, ettei ole ikinä ollut suhteessa. 

Muistan lukeneeni, että alunperin läheisriippuvuudella viitattiin ilmiöön, jossa alkoholistin (tai muusta riippuvuudesta kärsivän) lähipiirille kehittyi omia jäykkiä toimintamalleja, joista nämä eivät kyenneet luopumaan siinäkään vaiheessa, jos alkoholisti raitistui. Heistä tuli "sijaisriippuvaisia", se varsinainen riippuvuus sairastutti koko perheen. Esim. sen perusteella, mitä olen vanhempani juttuja kuunnellut, kaikkien elämä pyöri sen riippuvuuden ympärillä. Pelättiin, koska alkoholisti tulee kotiin, koska oli humalassa väkivaltainen. Käveltiin munankuorilla, ettei alkoholisti suutu ja ala ryypätä (ja hakata). Hävettiin ja peiteltiin alkoholistin tekemisiä ja perheen todellisuutta. Jne. jne.

Nykyään läheisriippuvuuden käsite on ilmeisesti laajentunut kattamaan kaikenlaisia toimimattomia suhdekuvioita. Ytimessä näyttäisi olevan se, että oma itse hylätään ja aletaan ottaa vastuu jostakin toisesta ihmisestä ja tämän asioista.

Läheisriippuvaisuuden lähtökohta ei ole vain sen autettavan tarve, vaan myös sen auttajan tarve - ja ennen kaikkea se. Olkoon autettava vaikka alkoholisoitunut mies, se klassinen esimerkki ja tarina, ja häntä hyysäävä läheisriippuvainen vaimo. Vaikk suhde on ulkopuolisen silmin vinksahtanut, ruokkii se molempien hyväksytyksitulemisen tarvetta. Alkoholisti saa ympärivuorokautista huolenpitoa (vaikkakin mäkätysten siivittämää) ja mahdollisuuden jatkaa ryypiskelyä - josta ties monet kerrat on mukamas yrittänyt päästä irti. Vaimo, joka siis mäkättää ja motkottaa ja uhkailee välillä erolla, on kanaemo, joka on äiti paitsi lapsilleen, myös alkoholistimiehelleen. Ja mäkätyksestään huolimatta ylläpitää kuviota, koska läheisriippuvaisena saa ruokittua heikkoa itsetuntoaan hyysäämällä miestä. Hän tuntee olevansa tarpeellinen! Se hivelee.

Onhan tapauksia, joissa alkoholistin raitistuttua puoliso jää ikään kuin tyhjän päälle. Mitäs nyt? Enkö olekaan enää tarpeellinen? Kuka MINÄ sitten olen - vastedes. Samat kysymykset ja identiteettikriisi seuraa kuin kaiken, koko elämänsä vain lapsilleen uhrannut äiti näiden lennettyä pesästä. Tuntea tarpeellisuutta vain hoivaajana. Sitä aika oleellisesti on läheisriippuvaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Eräs kaveri oli läheisriippuvainen, johon laitoin poikki. Eli ei lähes päivääkään, ettei soittanut sitä ja tätä, halunnut käymään ja jos itse poikkesi omin päin jossakin, kuten aikuiset ihmiset, niin helwetinmoinen parku siitä, kun hänelle ei kerrottu mitään. Menit tuon luona vessaan, niin heti perään mihin sä ny meet. Läheisriippuvainen takertuu toiseen, eikä pärjää päivääkään yksin ja kun on erossa, niin pyrki kontrolloimaan toisen kulkemisia. Henkisesti lapsen tasolle jäänyt. Sanomattakin selvää, ettei ole ikinä ollut suhteessa. 

Läheisriippuvainen ei takerru toiseen. Läheisriippuvainen luulee, että hänen on selvitettävä ulisijan ongelma.

Takertuminen on takertumista ja aivan eri asia.

Käsitteen hankaluus tulikin jo ilmi. Se  kuulostaa eriltä kuin mitä se virallisesti  tarkoittaa. Siten moni mieltääkin sen olevan sama asia kuin jonkinlainen takertuminen.

TÄMÄ: Onhan tapauksia, joissa alkoholistin raitistuttua puoliso jää ikään kuin tyhjän päälle. Mitäs nyt? Enkö olekaan enää tarpeellinen? Kuka MINÄ sitten olen - vastedes. Samat kysymykset ja identiteettikriisi seuraa kuin kaiken, koko elämänsä vain lapsilleen uhrannut äiti näiden lennettyä pesästä. Tuntea tarpeellisuutta vain hoivaajana. Sitä aika oleellisesti on läheisriippuvaisuus.

***

JA nykypäivää ETTÄ NAISET HANKKII LAPSIA VAIN SAADAKSEEN JOTAKIN HOIVATTAVIA JA KOHTEITA OMIEN TARPEIDENSA TYYDYTTÄMISELLE ja jopa yksin ilman lasten isää. Tämä on osittain sairasta, mutta johtuu luultavasti siitä että perheet ja suvut ovat hajonneet. Niissä huolehditiin yhdessä heikommista toisin kuin nyt kun tämä kaatuu yhden yksilön harteille, usein naisen... esim omaishoitajat yms

Lasten ei kuulu edes syrjäyttää miestä ja isovanhemmat kuuluvat oleellisesti kuviohin toisin kuin nykypäivänä kun on VALTAVA KUILU ERI SYISTÄ SUKUPOLVIENKIN VÄLILLÄ.

LÄHEISRIIPPUVAISUUS ON TODELLA LAAJA KÄSITE JA OSITTAIN VOI SANOA, ETTÄ IHMISELÄMÄÄN KUULUU HOIVATA TOISTA, VARSINKIN SAIRASTA JA HEIKOMPAA eli sanan 'läheisriippuvuus' liikakäyttöä pitäisi karsia.

Narsistiset ihmiset leimaavat ja solvaavat normaaleja läheisriippuvaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Eräs kaveri oli läheisriippuvainen, johon laitoin poikki. Eli ei lähes päivääkään, ettei soittanut sitä ja tätä, halunnut käymään ja jos itse poikkesi omin päin jossakin, kuten aikuiset ihmiset, niin helwetinmoinen parku siitä, kun hänelle ei kerrottu mitään. Menit tuon luona vessaan, niin heti perään mihin sä ny meet. Läheisriippuvainen takertuu toiseen, eikä pärjää päivääkään yksin ja kun on erossa, niin pyrki kontrolloimaan toisen kulkemisia. Henkisesti lapsen tasolle jäänyt. Sanomattakin selvää, ettei ole ikinä ollut suhteessa. 

Lueppa tuo kuvaus läheisriippuvaisesta ja mieti täsmääkö tähän. Ei. Tämä persoona on riippuvainen ja se on aivan eri asia. Ymmärrän ap:tä miksi halusi tehdä tämän aloituksen. 

Riippuvainen ja läheisriippuvainen menee useasti tällä palstalla sekaisin. 

"LÄHEISRIIPPUVAISUUS ON TODELLA LAAJA KÄSITE JA OSITTAIN VOI SANOA, ETTÄ IHMISELÄMÄÄN KUULUU HOIVATA TOISTA, VARSINKIN SAIRASTA JA HEIKOMPAA eli sanan 'läheisriippuvuus' liikakäyttöä pitäisi karsia."

Tietysti lähimmäisist' huolehtiminen ja hoivaaminen on luonnollista ja arvostettava asia. Mutta läheisriippuvaisuudessa tuo hoivasuhde on vinksahtanut sillä tavoi, että hoivaaja saattaa olla enemmän se TARVITSEVA osapuoli kuin hoivattu. Esim. juurikin tuollainen alkoholistin puoliso, joka hyysää ja hössöttää miesvauvaa ja näin mahdollistaa toisen alhon, vaikka äkkiseltään on muka auttamassa. Mies ei ota oman elämänsä ohjaksia omiin käsiin ja nouse sohvalta kaljapullon ääreltä, koska ei tarvitse - vaimo hoitaa selustan: puhtaat vaatteet, ruuan, puhtaat lakanat, korjaa oksennukset, soittaa ehkä selityspuheluja työpaikoille, sukulaisille jne. Toisaalta on teini-ikäisten äiti, joka roikkuu lapsissa kiinni ja kokee näiden itsenäisyyteen kasvamisen uhkana, joka mitä siitää seuraa: äidin sivuuttaminen. Ja jos äidillä ei ole koskaan ollut oikein muuta minää kuin hoivaaja-äitiminä, niin hän putoaa tyhjän päälle.

On siis erotettava normaalin ja ihmisyyteen kuuluva lähimmäisistä huolehtiminen ja epäterve hoivattavassa roikkuva huolehtiminen. Jälkimmäinen on läheisriippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset ihmiset leimaavat ja solvaavat normaaleja läheisriippuvaisiksi.

Se onkin mielenkiintoista, että joku parisuhde saattaa olla kahden narsistin parisuhde, jossa toinen on perinteinen itsekeskeinen narisisti ja se toinen uhrautuja-marttyyri-narsisti. Jälkimmäinen hyvinkin läheisriippuvainen ja se ensimmäinen imee hyödyn jälkimmäisen uhrautuvasta läheisriippuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset ihmiset leimaavat ja solvaavat normaaleja läheisriippuvaisiksi.

Se onkin mielenkiintoista, että joku parisuhde saattaa olla kahden narsistin parisuhde, jossa toinen on perinteinen itsekeskeinen narisisti ja se toinen uhrautuja-marttyyri-narsisti. Jälkimmäinen hyvinkin läheisriippuvainen ja se ensimmäinen imee hyödyn jälkimmäisen uhrautuvasta läheisriippuvuudesta.

Terveessä parisuhteessa on selkeät rajat. Rajattomien ihmisten suhteet eivät sisällä rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

 

Läheisriippuvainen ei takerru toiseen. Läheisriippuvainen luulee, että hänen on selvitettävä ulisijan ongelma.

Takertuminen on takertumista ja aivan eri asia.

No mutta kyllähän läheisriippuvainen nimenomaan takertuu. Takertuu siihen toiseen, esim. lapseen tai puolisoon, haluaa tehdä itsensä tarpeelliseksi takertumalla. Joillakin tuo takeruminen on toisen kasvua tukahduttavaa. On äiti, joka lapseen takertuessaan tukahduttaa lapsen kasvun lapsesta teiniksi, teinistä täysi-ikäiseksi. Tai takertuva läheisriippuvainen vaimon takertuva riippuvaisuus puolisosta tukahduttaa puolison kasvun pois riippuvuudestaan, esim alkoholista. Toinen on riippuvainen alkoholista, toinen tarpeellisuudentunteesta, jonka saa alkoholistia hyysätessään.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvaisuuden lähtökohta ei ole vain sen autettavan tarve, vaan myös sen auttajan tarve - ja ennen kaikkea se. Olkoon autettava vaikka alkoholisoitunut mies, se klassinen esimerkki ja tarina, ja häntä hyysäävä läheisriippuvainen vaimo. Vaikk suhde on ulkopuolisen silmin vinksahtanut, ruokkii se molempien hyväksytyksitulemisen tarvetta. Alkoholisti saa ympärivuorokautista huolenpitoa (vaikkakin mäkätysten siivittämää) ja mahdollisuuden jatkaa ryypiskelyä - josta ties monet kerrat on mukamas yrittänyt päästä irti. Vaimo, joka siis mäkättää ja motkottaa ja uhkailee välillä erolla, on kanaemo, joka on äiti paitsi lapsilleen, myös alkoholistimiehelleen. Ja mäkätyksestään huolimatta ylläpitää kuviota, koska läheisriippuvaisena saa ruokittua heikkoa itsetuntoaan hyysäämällä miestä. Hän tuntee olevansa tarpeellinen! Se hivelee.

Onhan tapauksia, joissa alkoholistin raitistuttua puoliso jää ikään kuin tyhjän päälle. Mitäs n

Totta.

Hmm, aiheutuuko tosiaan läheisriippuvuus puolison tai vanhemman riippuvuusongelmasta, vai ajautuuko läheisriippuvainen ihminen hoivaamaan ongelmaista ihmistä, jolle muut näyttäisivät ovea? Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Läheisriippuvainen ihminen on pelkistettynä pakonomaisesti riippuvainen muista ihmisistä; elää muiden kautta, ei tunnista eikä hoida omia tunteitaan tai tarpeitaan, ääripäissä joko takertuu tai kontrolloi. Nämä ilmenemismuodot riippuvat läheisriippuvaisen persoonasta.

Päihde- tai muut riippuvuusongelmat ovat usein läheisriippuvuuteen yhteydessä, koska esimerkiksi vanhemman riippuvuus aiheuttaa läheisriippuvuuden huonon itsetunnon kautta (lapsi ei saa vanhemman huomiota, eikä siten kokemusta olevansa huomion arvioinen). Toki ilmiö ei ole näin yksinkertainen, mutta jotenkin on pakko kärjistää.

Hyvää matskua täällä:

https://paihdelinkki.fi/tietopankki/tietoiskut/laheiset-ja-paihteiden-k…