Yksinäisyys keski-iässä
On kyllä karu juttu. Pari kaveria on, mutta yksi ei ajattele eikä puhu enää kuin eräästä verkkopelistä, toisella omat perhekuviot ym. Mulla ois vielä puolet elämästä jäljellä, en ees viittäkymmentä. Naurettavaa. :D Ei viitsisi ennen aikojaan lähteä, mutta tämmöstäkö tää sitten on? Lähtisikö ulkomaile, vai mikä teillä auttanut, jos mikään? Vielä tosiaan voi olla puolet elämästä lusittavana. :D
Kommentit (10)
Miten niitä kavereita ulkomailla paremmin löytyisi? En ymmärrä. Hanki harrastuksia tai jotain.
En nyt osaa päättää mitä sanoisin. Täältä ei kumminkaan löydy mitään kavereita. Uteliaisuus ei täällä kukoista. On valehtelua ja kyynistä katkeruutta.
No vaikka Espanjassa on todella mukava tunnelma ja paljon suomalaisia ja siellä sellainen yhteisöllisyys toimii. Kannattaa käydä katsomassa maailmaa..
Tuttu juttu. Ei kelpaa kenellekään seuraksi jos eivät tarvitse minusta jotain.
Vierailija kirjoitti:
En nyt osaa päättää mitä sanoisin. Täältä ei kumminkaan löydy mitään kavereita. Uteliaisuus ei täällä kukoista. On valehtelua ja kyynistä katkeruutta.
No se on kyllä totta. Tää olikin vaan tämmönen huuto tyhjyyteen. Kiitos että vastasit. Jos nähtäs, tarjoisin kaljan. Mut ei me nähä. Mut kiitos! <3 -ap
Kiitos sulle. Mä voisin kutsua sun meille kahville mutta et taida tulla?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sulle. Mä voisin kutsua sun meille kahville mutta et taida tulla?
Kyllä tulisin! Tai riippuishan se siitäkin, oletko sinä Utsjoella ja minä Helsingissä. Mut se että sanoit noin, pelasti tän päivän. Kaikkee hyvää sinulle, sinä ihana ihminen, kuka oletkaan. -ap
En mä tiedä omasta ihanuudesta. Välillä tökkii kaikki. Oma itse ja kanssakulkijat. Asun Helsingissä. Yritän kuitenkin olla positiivisellä tavalla utelias.
Ystävähaku, siellä kaiken ikäisiä....
Mitä ihmettä? Mikset rakenna omaa mieleistäsi elämää vaan roikut jossain menneissä kavereissa joilla ei ole edes aikaa sinulle?
Mitä SINÄ haluat?