Kurpitsasilta

On hämärää, kylmää ja kaunista. Ylitän siltaa, jonka kivipylväillä kurpitsalyhdyt. Katselen alla olevaa jokea. Pimeä, harmaa, usvaan kietoutunut joki.

Näen veneen. Siellä se lipuu hiljaa, soutajana kurpitsanainen. 

Ympärillä ihmisten hälinää, kukaan muu ei soutajaa huomaa.

Tämä on meidän salaisuutemme, minun ja kurpitsanaisen, joka hitaasti soutaa sillan alle ja katoaa. Käännyn katsomaan näenkö hänet vielä.

Hän ei tule sillan toiselle puolen. Hän soutaa jossain toisaalla.