Turvallisen mutta ahdistavan työn jättäminen ilman tietoa tulevasta
Olen kolmekymppinen ja täysin ahdistunut omaan alaani ja etenkin nykyiseen työhöni. Ahdistaa niin että oksettaa. Olen ollut nykyisessä asiantuntija-työssäni vain vuoden, mutta kyseinen työ hajottaa ja tuhoaa minua. Aiemmissa työpaikoissanikaan samalla alalla en varsinaisesti viihtynyt, mutta ne olivat vähän siedettävämpiä. Olen sairausloman tarpeessa varmasti. Ajatukset eivät ole missään muussa kuin työssäni ja siinä kuinka paljon siitä ahdistun ja sitä pelkään. Tilanne ei ole näin paha koko ajan vaan välillä on ollut parempiakin hetkiä, mutta kokonaistilanne on silti hyvin huono. Ainoa hyvä asia työssäni on palkka joka on melko hyvä. 
 
Olen oikeastaan alusta asti tiennyt että en halua olla alalla loppuelämäni ja varmuus siitä on vain lisääntynyt. Siitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ei minulla ole täysin selvää visiota mutta jonkinlainen suunta on tiedossa. 
 
Se mitä juuri nyt haluaisin tehdä on irtisanoutua työstäni heti ja ruveta pieneksi hetkeksi tekemään jotain vähän stressittömämpää perustyötä ja etsiä itseäni samalla ja hakea opiskelemaan jotain muuta alaa. Samaan aikaan kuitenkin pelottaa suuresti että heitän nykyisen, varmaan joidenkin mielestä ihan hyvän tilanteen roskiin ja aloitan ns nollasta. 
 
Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Mitä minun kannattaisi tehdä?
Kommentit (2)
Täysin samassa tilanteessa ollaan! Hieman alle vuoden olen ollut nyt kyseisessä työpaikassa mutta melko vähän tehnyt työvuoroja, koska työ ahdistaa liikaa. Tiedän ettei työpaikka ole tänä päivänä mikään itsestäänselvyys ja pitäisi osata arvostaa kun on sellaisen saanut, mutta en ole valmis uhraamaan omaa hyvinvointiani. Pahin skenaario olisi että huomaisin vielä kymmenen vuoden päästäkin tekeväni työtä johon lähteminen aamulla saa aikaan kokonaisvaltaisen huonon olon, joten jonkinlainen muutos on hyvä tehdä jo tässä vaiheessa. Minullakin on vielä auki mihin suuntaan aion tästä lähteä, mutta jotain ajatuksia jo on. Huomaan ettei minua edes haittaa, että pitkä yliopistokoulutukseni menee todennäköisimmin hukkaan.
Varmaankin kannattaisi hakea opiskelupaikkaa. Eiköhän se auta henkisesti jos aktiivisesti etsii muutosta tilanteeseen. Eli jaksaa paremmin.