"Et sinä ymmärrä elämästä vielä tuossa iässä" - minua vähätellään ikäni vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemusten vertailu tai niillä kilpailu nyt on muutenkin aivan typerää. Kukaan ei voi valita sairauksia tai menetyksiä, ne vain sattuu kohdalle, eikä katso aikaa tai paikkaa. 

 

On myös paljon sellaista, mitä voi valita omaan elämäänsä. Jos sössii elämänsä huonoilla valinnoilla, ei ne ole sen paremmin elämää opettavia kokemuksia kuin ne hyvistä valinnoista tulevat. Silti usein juuri niiltä huonoja valintoja tehneiltä kuulee, että muut ei tiedä todellisesta elämästä mitään, ja vain rankat kokemukset kasvattaa elämänkokemusta. 

 

Työelämänkokemus on sitten asia aivan erikseen. Se nyt vaan on kiistämätön fakta, että sillä viisikymppisellä on se 20 vuotta enemmän työelämänkokemusta kuin kolmekymppisellä. Vaikka se kolmekymppinen olisi ollut 10 vuotta työelämässä, se ei silti ole sama kuin 30 vuotta. Toisaalta se on sellainen kokemattomuuden harha, jonka varmaan jokainen nuori käy läpi. Muistan kyllä itsekin vastavalmistuneena sen tunteen, kun ajatteli tietävän jo kaikesta kaiken. Nyt ajatus on vahvasti, että oppia ikä kaikki. 

Eihän työelämäkokemustakaan määritä vuodet vaan ne kokemukset, joita ei aina voi valita itse niitäkään. Työelämässä kokemukset riippuu myös omasta asenteesta, varsinkin pari-kolmekymppisenä, kiinnitti huomiota niihin jotka olivat kyllä kuusikymppisiä ja olleet jopa samassa paikassa töissä sen 30 vuotta, mutta silti heidän asenteensa ja maailmankuvansa siinä työelämässäkin oli niin kapea ja pieni. Asenne oli sellainen että meillä on aina tehty niin ja näin ja että minä olen oikeassa koska olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta. Ihan kuin olisivat kieltäytyneet näkemästä ympäristöä ja aikaa ja tehneen robottimaisesti automaatilla kaikki ne työvuodet. Myös tietyistä asioista puhuminen, esimerkiksi nykyään arvostetut sosiaaliset taidot sekä turhan hierarkian kyseenalaistaminen, oli heille ihan kauhistus.

Ja 40v ymmärtää että toimivaa kaava ei tarvitse muuttaa. 60 vuotiaat on nähneet niin monta nuorta jotka hrnkselitpaukkuen tuovat innovaatioita,sotkevat ja toteavat että se olikin hyvä niin. 60vee on jo väsynyt ja haluaa vain päivästä pois. Se 60vee on ollut myös se innokas nuori. Elä ja opi.

Minullakin on kokemus ikään liittyvästä vähättelystä liittyen kuolemaan. Samassa työpaikassa olleen noin 60v ihmisen isä oli kuollut ja tämä yhdessä suunnilleen samanikäisen kanssa pohti, että miten saa sitten sovittua tämän isälle siunausajan. Toinen oli varma, että ensin pitää ottaa yhteyttä hautaustoimistoon, sieltä sen siunausajan saa, koska hän itse oli ilmeisesti oman vanhempansa kohdalla tehnyt niin. Kun menin sanomaan tähän keskusteluun, että siunausajasta voi kyllä sopia ihan suoraan seurakunnankin kanssa, kuten oikeasti voi, niin tämä toinen äyskäisi, että eikä voi, ei sinne mitään itse voi mennä soittelemaan. Sitten seurasi jupinaa, että hohhoh kun ei nuoret mitään mistään tiedä eikä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemusten vertailu tai niillä kilpailu nyt on muutenkin aivan typerää. Kukaan ei voi valita sairauksia tai menetyksiä, ne vain sattuu kohdalle, eikä katso aikaa tai paikkaa. 

 

On myös paljon sellaista, mitä voi valita omaan elämäänsä. Jos sössii elämänsä huonoilla valinnoilla, ei ne ole sen paremmin elämää opettavia kokemuksia kuin ne hyvistä valinnoista tulevat. Silti usein juuri niiltä huonoja valintoja tehneiltä kuulee, että muut ei tiedä todellisesta elämästä mitään, ja vain rankat kokemukset kasvattaa elämänkokemusta. 

 

Työelämänkokemus on sitten asia aivan erikseen. Se nyt vaan on kiistämätön fakta, että sillä viisikymppisellä on se 20 vuotta enemmän työelämänkokemusta kuin kolmekymppisellä. Vaikka se kolmekymppinen olisi ollut 10 vuotta työelämässä, se ei silti ole sama kuin 30 vuotta. Toisaalta se on sellainen kokemattomuuden harha, jonka varmaan jokainen nuori käy läpi. Muistan kyllä itsekin vastavalmistuneena sen tunteen, kun ajatteli tietävän jo kaikesta kaiken. Nyt ajatus on vahvasti, että oppia ikä kaikki. 

Eihän työelämäkokemustakaan määritä vuodet vaan ne kokemukset, joita ei aina voi valita itse niitäkään. Työelämässä kokemukset riippuu myös omasta asenteesta, varsinkin pari-kolmekymppisenä, kiinnitti huomiota niihin jotka olivat kyllä kuusikymppisiä ja olleet jopa samassa paikassa töissä sen 30 vuotta, mutta silti heidän asenteensa ja maailmankuvansa siinä työelämässäkin oli niin kapea ja pieni. Asenne oli sellainen että meillä on aina tehty niin ja näin ja että minä olen oikeassa koska olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta. Ihan kuin olisivat kieltäytyneet näkemästä ympäristöä ja aikaa ja tehneen robottimaisesti automaatilla kaikki ne työvuodet. Myös tietyistä asioista puhuminen, esimerkiksi nykyään arvostetut sosiaaliset taidot sekä turhan hierarkian kyseenalaistaminen, oli heille ihan kauhistus.

Ja 40v ymmärtää että toimivaa kaava ei tarvitse muuttaa. 60 vuotiaat on nähneet niin monta nuorta jotka hrnkselitpaukkuen tuovat innovaatioita,sotkevat ja toteavat että se olikin hyvä niin. 60vee on jo väsynyt ja haluaa vain päivästä pois. Se 60vee on ollut myös se innokas nuori. Elä ja opi.

Ei ole kyse vain mistään toimivista kaavoista, vaan ihan siitä, että nämä vanhemmat ihmiset eivät esimerkiksi uskoneet tutkittuun tietoon, vaan vähättelivät sitä perustellen, että hyvin näinkin on pärjätty eikä ennen kuulemma edes sellaista ollut, tai tiedetty siitä. Sitten kuitenkin valittivat kun heidän oma totuttu tapansa vuosikymmenten takaa ei ihan toiminutkaan. Opiskeluaikana kun olin harjoittelussa yksi kuusikymppinen työntekijä oli ihan kauhuissaan kun kuuli että olin tauolla ruokalassa istunut samassa pöydässä kuin pari lääkäriä, joista sitäpaitsi toisen tunsin edellisestä työpaikasta. Että eihän niin tehdä, sitten alkoi paasaus siitä että miten ajattelematon olen, että kyllä jokaisen pitäisi tietää oma paikkansa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on kokemus ikään liittyvästä vähättelystä liittyen kuolemaan. Samassa työpaikassa olleen noin 60v ihmisen isä oli kuollut ja tämä yhdessä suunnilleen samanikäisen kanssa pohti, että miten saa sitten sovittua tämän isälle siunausajan. Toinen oli varma, että ensin pitää ottaa yhteyttä hautaustoimistoon, sieltä sen siunausajan saa, koska hän itse oli ilmeisesti oman vanhempansa kohdalla tehnyt niin. Kun menin sanomaan tähän keskusteluun, että siunausajasta voi kyllä sopia ihan suoraan seurakunnankin kanssa, kuten oikeasti voi, niin tämä toinen äyskäisi, että eikä voi, ei sinne mitään itse voi mennä soittelemaan. Sitten seurasi jupinaa, että hohhoh kun ei nuoret mitään mistään tiedä eikä ymmärrä.

Tietysti hautajais järjestelyistä vastaa hautaustoimisto, on yleinen käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Vähättely on typerää

Vähättely on muotia. Toimii erittäin hyvin itsekehun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemusten vertailu tai niillä kilpailu nyt on muutenkin aivan typerää. Kukaan ei voi valita sairauksia tai menetyksiä, ne vain sattuu kohdalle, eikä katso aikaa tai paikkaa. 

 

On myös paljon sellaista, mitä voi valita omaan elämäänsä. Jos sössii elämänsä huonoilla valinnoilla, ei ne ole sen paremmin elämää opettavia kokemuksia kuin ne hyvistä valinnoista tulevat. Silti usein juuri niiltä huonoja valintoja tehneiltä kuulee, että muut ei tiedä todellisesta elämästä mitään, ja vain rankat kokemukset kasvattaa elämänkokemusta. 

 

Työelämänkokemus on sitten asia aivan erikseen. Se nyt vaan on kiistämätön fakta, että sillä viisikymppisellä on se 20 vuotta enemmän työelämänkokemusta kuin kolmekymppisellä. Vaikka se kolmekymppinen olisi ollut 10 vuotta työelämässä, se ei silti ole sama kuin 30 vuotta. Toisaalta se on sellainen kokemattomuuden harha, jonka varmaan jokainen nuori käy läpi. Muistan kyllä itsekin vastavalmistuneena sen tunteen, kun ajatteli tietävän jo kaikesta kaiken. Nyt ajatus on vahvasti, että oppia ikä kaikki. 

Eihän työelämäkokemustakaan määritä vuodet vaan ne kokemukset, joita ei aina voi valita itse niitäkään. Työelämässä kokemukset riippuu myös omasta asenteesta, varsinkin pari-kolmekymppisenä, kiinnitti huomiota niihin jotka olivat kyllä kuusikymppisiä ja olleet jopa samassa paikassa töissä sen 30 vuotta, mutta silti heidän asenteensa ja maailmankuvansa siinä työelämässäkin oli niin kapea ja pieni. Asenne oli sellainen että meillä on aina tehty niin ja näin ja että minä olen oikeassa koska olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta. Ihan kuin olisivat kieltäytyneet näkemästä ympäristöä ja aikaa ja tehneen robottimaisesti automaatilla kaikki ne työvuodet. Myös tietyistä asioista puhuminen, esimerkiksi nykyään arvostetut sosiaaliset taidot sekä turhan hierarkian kyseenalaistaminen, oli heille ihan kauhistus.

Ja 40v ymmärtää että toimivaa kaava ei tarvitse muuttaa. 60 vuotiaat on nähneet niin monta nuorta jotka hrnkselitpaukkuen tuovat innovaatioita,sotkevat ja toteavat että se olikin hyvä niin. 60vee on jo väsynyt ja haluaa vain päivästä pois. Se 60vee on ollut myös se innokas nuori. Elä ja opi.

Ei ole kyse vain mistään toimivista kaavoista, vaan ihan siitä, että nämä vanhemmat ihmiset eivät esimerkiksi uskoneet tutkittuun tietoon, vaan vähättelivät sitä perustellen, että hyvin näinkin on pärjätty eikä ennen kuulemma edes sellaista ollut, tai tiedetty siitä. Sitten kuitenkin valittivat kun heidän oma totuttu tapansa vuosikymmenten takaa ei ihan toiminutkaan. Opiskeluaikana kun olin harjoittelussa yksi kuusikymppinen työntekijä oli ihan kauhuissaan kun kuuli että olin tauolla ruokalassa istunut samassa pöydässä kuin pari lääkäriä, joista sitäpaitsi toisen tunsin edellisestä työpaikasta. Että eihän niin tehdä, sitten alkoi paasaus siitä että miten ajattelematon olen, että kyllä jokaisen pitäisi tietää oma paikkansa täällä.

Ok, nyt ymmärrän. Sinä puhutkin hoitaja-maailmasta. Täällä muualla kyllä osataan kehittyä ja mennä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on kokemus ikään liittyvästä vähättelystä liittyen kuolemaan. Samassa työpaikassa olleen noin 60v ihmisen isä oli kuollut ja tämä yhdessä suunnilleen samanikäisen kanssa pohti, että miten saa sitten sovittua tämän isälle siunausajan. Toinen oli varma, että ensin pitää ottaa yhteyttä hautaustoimistoon, sieltä sen siunausajan saa, koska hän itse oli ilmeisesti oman vanhempansa kohdalla tehnyt niin. Kun menin sanomaan tähän keskusteluun, että siunausajasta voi kyllä sopia ihan suoraan seurakunnankin kanssa, kuten oikeasti voi, niin tämä toinen äyskäisi, että eikä voi, ei sinne mitään itse voi mennä soittelemaan. Sitten seurasi jupinaa, että hohhoh kun ei nuoret mitään mistään tiedä eikä ymmärrä.

Tietysti hautajais järjestelyistä vastaa hautaustoimisto, on yleinen käytäntö.

Hautapaikka ja siunaustilaisuuden ajankohta kyllä edelleenkin varataan ihan itse olemalla yhteydessä seurakunnan hautaustoimeen. Arkku/uurna, kukat, vainajan kuljetukset ja vainajan valmistelu arkkuun otetaan hautaustoimiston kautta. Muistotilaisuuden järjestelyt siunauksen jälkeen hoidetaan myös itse (paikan varaus, pitopalvelu, ellei sitten pidä itse kotonaan). Joistakin hautaustoimistoista saa ostettua myös hautamuistomerkin tai jo olemassa olevaan kaiverrukset tai laatan. Pienemmät toimistot ei tätä tee, vaan sitten ollaan vielä erikseen yhteydessä kiviliikkeeseen. Voi myös olla, että joistakin isommista liikkeistä voi tilata myös muistotilaisuuden järjestelyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on kokemus ikään liittyvästä vähättelystä liittyen kuolemaan. Samassa työpaikassa olleen noin 60v ihmisen isä oli kuollut ja tämä yhdessä suunnilleen samanikäisen kanssa pohti, että miten saa sitten sovittua tämän isälle siunausajan. Toinen oli varma, että ensin pitää ottaa yhteyttä hautaustoimistoon, sieltä sen siunausajan saa, koska hän itse oli ilmeisesti oman vanhempansa kohdalla tehnyt niin. Kun menin sanomaan tähän keskusteluun, että siunausajasta voi kyllä sopia ihan suoraan seurakunnankin kanssa, kuten oikeasti voi, niin tämä toinen äyskäisi, että eikä voi, ei sinne mitään itse voi mennä soittelemaan. Sitten seurasi jupinaa, että hohhoh kun ei nuoret mitään mistään tiedä eikä ymmärrä.

Tietysti hautajais järjestelyistä vastaa hautaustoimisto, on yleinen käytäntö.

Kyllä sinne seutakuntaan ihan itsekin voi olla yhteydessä. Toki hautaustoimistot tekevät varmaan tuonkin jos omwiset niin haluavat että hautaustoimisto on yhteydessä seurakuntaan, ja sitten hautaustoimisto tietty laskuttaa myös siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on kokemus ikään liittyvästä vähättelystä liittyen kuolemaan. Samassa työpaikassa olleen noin 60v ihmisen isä oli kuollut ja tämä yhdessä suunnilleen samanikäisen kanssa pohti, että miten saa sitten sovittua tämän isälle siunausajan. Toinen oli varma, että ensin pitää ottaa yhteyttä hautaustoimistoon, sieltä sen siunausajan saa, koska hän itse oli ilmeisesti oman vanhempansa kohdalla tehnyt niin. Kun menin sanomaan tähän keskusteluun, että siunausajasta voi kyllä sopia ihan suoraan seurakunnankin kanssa, kuten oikeasti voi, niin tämä toinen äyskäisi, että eikä voi, ei sinne mitään itse voi mennä soittelemaan. Sitten seurasi jupinaa, että hohhoh kun ei nuoret mitään mistään tiedä eikä ymmärrä.

Tietysti hautajais järjestelyistä vastaa hautaustoimisto, on yleinen käytäntö.

Hautapaikka ja siunaustilaisuuden ajankohta kyllä edelleenkin varataan ihan itse olemalla yhteydessä seurakunnan hautaustoimeen. Arkku/uurna, kukat, vainajan kuljetukset ja vainajan valmistelu arkkuun otetaan hautaustoimiston kautta. Muistotilaisuuden järjestelyt siunauksen jälkeen hoidetaan myös itse (paikan varaus, pitopalvelu, ellei sitten pidä itse kotonaan). Joistakin hautaustoimistoista saa ostettua myös hautamuistomerkin tai jo olemassa olevaan kaiverrukset tai laatan. Pienemmät toimistot ei tätä tee, vaan sitten ollaan vielä erikseen yhteydessä kiviliikkeeseen. Voi myös olla, että joistakin isommista liikkeistä voi tilata myös muistotilaisuuden järjestelyt. 

Arkun voi hommata myös muualta, esimerkiksi suoraan myyjiltä tai vaikka tehdä itse. Ei siis tosiaan tarvitse tyytyä hautaustoimiston perusmalleihin jos ei niitä halua.

Samoin kukat voi hankkia mistä tahansa, ei tarvitse olls hautaustoimisto. Myös kukat voi järjestää itse, varsinkin alkukesästä helppoa.

No  nuo vähättelijät eivät ole vielä oikein henkisesti kypsyneitä vaikka ikää jo jopa yli 50 v. 

Kai jokainen täyspäinen parikymppinen osaa hautajaiset järjestää. Kaikkea ei tarvi tietää etukäteen, kunhan osaa etsiä tietoa ja vaikka sitten kysellä tai googlettaa.