Tarvitseeko yläkouluikäinen vanhempiaan?

Enemmän on kyllä kavereitten kanssa menossa kuin vanhempien. Yhdessä kuitenkin käydään reissuilla ja ostoksilla ja touhutaan kotona kaikenlaista.

Onhan se lapsi yhä, ei mikään aikuinen.

No ei ne meidän lapset ainakaan tuollaisia pulkkamäki-tyyppisiä enää ole yläasteiässä harrastaneet. Jotkut kyllä harrastaa, eikä siinä mitään. 

Vanhempia toki tarvii tukena ja turvana, kotipesänä jonka luota voi turvallisesti pyrähdellä siipiään kokeilemassa ja vahvistamassa maailmaan. Mutta tuonikäisten kehitystehtävä on itsenäistyä, joten täytyy heille sallia se että kaverit kiinnostaa enemmän kuin vanhemmat, ja välillä täytyy oikein kiukuttelemalla tehä rajanvetoa mikä on minun juttu ja mikä teidän boomerien.

Tuli juuri mieleen perhe, jossa isä kuoli lasten ollessa tuon ikäisiä. Se vaikutti lapsiin syvästi, eivät päässeet elämästä kiinni. Eli kyllä kuitenkin tarvitsee vanhempiaan.

Ovat pieniä vielä ja tarvitsevat.

Koti ja vanhemmat on kuin turvasatama. Tärkeitä.

Nimenomaan tarvitsee tuon ikäisenä kun on murrosiän kuohuntaa. Sanokaa, että rakastatte ja nuorenne ovat tärkeitä.

Mun seiskaluokkalainen käy kavereidensa kanssa yhä leikkipuistossa tai paikallisen alakoulun pihalla leikkimässä. Kiipeilevät kiipeilytelineissä ja keinuvat. Viime vuonna amiksessa oleva esikoinenkin lähti pulkkamäkeen, mutta meillä kyllä mäenlasku on ihan koko perheen huvia, eli minullakin on oma pulkka ja pehmoliukuri, niin ei me lasketa sitä lasten jutuksi. Täälläpäin pulkkamäessä käy niin lapset, opiskelijaporukat kuin työpaikkojen liikuntailtapäiviä viettävät aikuiset. 

Yhteistä aikaa voi viettää vaikka retkellä laavulle paistamaan makkaraa. Ja kyllä teinitkin voivat rakentaa lumesta, jos pulkkamäki ei innosta. Laskettelemaan tai hiihtämään voi mennä. Yhdessä pizzaa leipomaan. Lautapelit. Näyttelyissä käyminen.  jne.  Yhteinen ruokahetki tietysti päivittäin.

Hassu kysymys.

Mun seiskaluokkalainen viihtyy eniten kotona, perheen parissa. Kasilla tai ysillä alkaa ehkä kiinnostaa "iltamenotkin".