Miten lohduttaa vanhaa mummoa, joka saattohoidossa?

Eipä siinä kauheasti sanoilla ole merkitystä. Läsnäolo tärkeintä.

Tarviiko se lohdutusta? Mun mummo oli valmis lähtöön ja lohdutti meitä jotka jäivät tänne.

Hän on onnekas jos on saanut elää vanhaksi mummoksi.

Taivastoivo on ainoa oikea lohdutus kuoleman edessä. Jos mummo ei ole ateisti, niin pyydä että saatko rukoilla hänen puolestaan, että Jeesus odottaisi toisella puolella, pesisi puutteet ja synnit pois, veisi taivaan iloon. Tai vaikka olisikin ateisti, niin voihan sitä ehdottaa, että näin tuntemattoman edessä pelaisi varman päälle. Rukous sinällään ei tietysti pelasta, vaan se, mitä asianomaisen sydämessä ehkä silloin tapahtuu.

Pitämällä kädestä kiinni ja kuuntelemalla, jos hän haluaa kertoa jotain. Toteuttamalla hänen viimeisiä toiveitaan.

Mummolla ehkä kipuja, ehkä hän pelkää kuolemaa, joutuuko vielä kärsimään, kuka ja miten hänen asiansa hoitaa, jne. Nuo kysymykset voivat vaivata häntä. Voisitko koittaa lempeästi oma-alotteisesti puhella rauhoitravasti ja varovasti kysellä, haluaisiko hän puhua vielä ajatukdistaan, kysyä, sanoa, tunnustaa, paljastaa jotain puhumatonta salaisuutta jota ei saisi viedä hautaan.

Näitä ajattelisin, et vois vielä puhua, kun on aika lopussa.

Itse en oikein tykkää siitä et aina pelkkä läsnäolo riittää. Tuo jotenkin vie vastuuta pois siltä läsnäolijalta, eli et hänen ei muka tarvitse vaivautua muuhun. Kyllä puhuminen olis tärkeää!

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko se lohdutusta? Mun mummo oli valmis lähtöön ja lohdutti meitä jotka jäivät tänne.

Kyllä olen tavannut omaisia jotka EI olleet valmiita lähtöön. Ikä ei takaa että haluaisi kuolla.

Kuolemanrajakokemusten tuomalla optimismilla. 

Hyvä ketjun aihe mietittäväksi.

Sairaalapappi jos haluaa. Läsnäolo. Kuuntelu. Harva kai jaksaa puhua.

Moni kuoleva ei halua lähdön hetkellä ympärilleen muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kärsii

Sitä toivon sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Taivastoivo on ainoa oikea lohdutus kuoleman edessä. Jos mummo ei ole ateisti, niin pyydä että saatko rukoilla hänen puolestaan, että Jeesus odottaisi toisella puolella, pesisi puutteet ja synnit pois, veisi taivaan iloon. Tai vaikka olisikin ateisti, niin voihan sitä ehdottaa, että näin tuntemattoman edessä pelaisi varman päälle. Rukous sinällään ei tietysti pelasta, vaan se, mitä asianomaisen sydämessä ehkä silloin tapahtuu.

Älä puhu paskaa.

istu vierellä ja kun jutut loppuu niin soita jotain musiikkia mummon nuoruudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko se lohdutusta? Mun mummo oli valmis lähtöön ja lohdutti meitä jotka jäivät tänne.

Kyllä olen tavannut omaisia jotka EI olleet valmiita lähtöön. Ikä ei takaa että haluaisi kuolla.

Toki molempia löytyy, en muuta sanonutkaan. Meidän mummo oli sairastanut ja kärsinyt pitkään ja halusi pois.

Vierailija kirjoitti:

Kuolemanrajakokemusten tuomalla optimismilla. 

         Ne ovat aivojen tuotoksia, eli unia. Youtubessa on näitä useita, kokemukset ovat aina kuin ne kokeneet ihmiset, esim. lääkärillä taivaskokemusa ja rikollisella helvettikokemus. Oikeasti kuollut ei ole kertonut rajakokemuksistaan, luonnollisesti.

Kysy siltä tanssiko se kilttien poikien kanssa koulun limu diskossa vai kelpasko sille vain jännittävät yläluokkalaiset.

Tätä varten olisi se hoitotahto hyvä olla kirjattuna ylös. Hiljaisuutta vai musiikkia, kenet tahtoisi vierelle ja ketä ei, kosketusta vai ei...

Keskustellaan lapsuudesta ja nuoruudesta, kysytään ja kysellään, pidetään kädestä kiinni, ei jätetä yksin, nauretaan, itketään!