Miten lohduttaa vanhaa mummoa, joka saattohoidossa?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä tanssiko se kilttien poikien kanssa koulun limu diskossa vai kelpasko sille vain jännittävät yläluokkalaiset.
Ei silloin kun mummu oli nuori ollut mitään limudiskoja! Rippikoulun jälkeen saattoi päästä lavatansseihin heilaa hakemaan, jos vanhemmat eivät olleet kovin uskovaisia.
Valoportaali. Luultavasti elämä alkaa siellä toisella puolella. Osa nuorenee jälleen. Tulee iloa ja valoa. Ellei joku päätä syntyä heti uudelleen. Olisi tärkeää että huolenpito helpottaa hänen olotiloja fyysisesti ja henkisesti. Ettei myös pelot saa valtaa, on luonnollista että on pelkoja, ei saa tukahduttaa tuntemuksia tietenkään. Kuka vaan voi pelätä. Ehkä sielu vaan lähtee kun on joku hetki, osa nukkuessa. Ehkä joku sairaus, kipu tai kohtaus voi aiheuttaa pelkoja, että mitä paniikkia se aiheuttaa. Rukoilu voi hiljaa auttaa.
Juttele ihan tavallisista asioista jos mummo jaksaa kuunnella, mummoille on usein lohduttavaa kuulla, että lapsilla ja lapsenlapsilla on kaikki hyvin. Muistelkaa yhteisiä juttuja. Samalla kuuntele herkällä korvalla mummon toiveita. Pidä kädestä, silittele hiuksia, ole läsnä, laula vaikka. Kuoleva on usein kovin väsynyt ja nukkuu paljon.
t. sh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanrajakokemusten tuomalla optimismilla.
Ne ovat aivojen tuotoksia, eli unia. Youtubessa on näitä useita, kokemukset ovat aina kuin ne kokeneet ihmiset, esim. lääkärillä taivaskokemusa ja rikollisella helvettikokemus. Oikeasti kuollut ei ole kertonut rajakokemuksistaan, luonnollisesti.
Tiede on jo päätynyt siihen, että tietoisuus on aivojen ulkopuolella.
Löydät tietoa, jos haluat.
Kuolemanrajakokemuksista tietenkin kertovat vain elävät, päivänselvää.
Älä pelkää.
Oletko ap nyt ihan varma kumpi teistä tarvitsee lohdutusta, sinä vai mummo?
Puhu Jeesuksesta ja Hänen sovitustyöhönsä ristillä, lue Raamattua, rukoile, jos ei Mummo vastusta sitä. Toki voi siinä sivussa myös puhua muistoista, itkeä ja nauraa välillä, jos siltä tuntuu.
Viimeiseen hengenvetoon pystyy vielä vastaanottamaan Jeesus pelastajanaan.
Kaikkea hyvää Sinulle ja Mummolle !
Jos on ollut ilkeä ihminen niin kertoilee tarinoita kadotuksesta ja helvetin tulesta mihin joutuu, jos taas mukava niin kivoja tarinoita paratiisista johon pääsee !
Itse olen ammatissani valvonut monen kuolevan vieressä ja kun siinä tilanteessa ollaan riittää valtaosassa tapauksia pelkkä läsnäolo, suun kostutus, asennon vaihto yms.
Hyvin usein ihminen siinä vaiheessa ei edes jaksa tai halua puhua. Elämä on lähtenyt irtautumaan, se tapahtuu luonnollisessa kuolemassa vähitellen. Elintoiminto toisensa jälkeen hiipuu ja sammuu.
En ole nähnyt kuin kaksi levotonta kuolevaa, yleensä he ovat olleet rauhallisia ja enimmäkseen unessa. Läsnäolo on tärkeää. Vanha ihminen vaikka ei olisi vielä siinä vaiheessa usein on hyvin sinut lähestyvän elämän loppumisen kanssa, omaiset ne enemmän on huolissaan ja heitä joutuu rauhoittelemaan.
Vanhus on elänyt pitkän elämän ja on niinsanotusti kylläinen päiviinsä, valmis lepoon. Kuolema on ihan yhtä luonnollinen asia kuin syntymäkin. Elämänkaaren alku ja loppu. Jokaisella ederssä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut ilkeä ihminen niin kertoilee tarinoita kadotuksesta ja helvetin tulesta mihin joutuu, jos taas mukava niin kivoja tarinoita paratiisista johon pääsee !
Provo.
Minä lauloin papalleni kun hän oli saattohoidossa. Silitin kädestä ja kostutin suuta. Juttelin tavallisia asioita. Puhuin myös taivaasta sillä pappani uskoi Jumalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanrajakokemusten tuomalla optimismilla.
Ne ovat aivojen tuotoksia, eli unia. Youtubessa on näitä useita, kokemukset ovat aina kuin ne kokeneet ihmiset, esim. lääkärillä taivaskokemusa ja rikollisella helvettikokemus. Oikeasti kuollut ei ole kertonut rajakokemuksistaan, luonnollisesti.
Tiede on jo päätynyt siihen, että tietoisuus on aivojen ulkopuolella.
Löydät tietoa, jos haluat.
Kuolemanrajakokemuksista tietenkin kertovat vain elävät, päivänselvää.
Älä pelkää.
Hyvä että myönnät Jumalan olemasssaoloa. " Tiede on aivojen ulkopuolella". Juuri niin!
Vierailija kirjoitti:
Tätä varten olisi se hoitotahto hyvä olla kirjattuna ylös. Hiljaisuutta vai musiikkia, kenet tahtoisi vierelle ja ketä ei, kosketusta vai ei...
No joo, kukaan vaan ei etukäteen tiedä mitä sitten tosi paikassa haluaisi tarkalleen. Paitsi läheisimmät ihmiset nyt yleensä halutaan vierelle.
Vierailija kirjoitti:
Minä lauloin papalleni kun hän oli saattohoidossa. Silitin kädestä ja kostutin suuta. Juttelin tavallisia asioita. Puhuin myös taivaasta sillä pappani uskoi Jumalaan.
Kaunista 💓 .
Vierailija kirjoitti:
Valoportaali. Luultavasti elämä alkaa siellä toisella puolella. Osa nuorenee jälleen. Tulee iloa ja valoa. Ellei joku päätä syntyä heti uudelleen. Olisi tärkeää että huolenpito helpottaa hänen olotiloja fyysisesti ja henkisesti. Ettei myös pelot saa valtaa, on luonnollista että on pelkoja, ei saa tukahduttaa tuntemuksia tietenkään. Kuka vaan voi pelätä. Ehkä sielu vaan lähtee kun on joku hetki, osa nukkuessa. Ehkä joku sairaus, kipu tai kohtaus voi aiheuttaa pelkoja, että mitä paniikkia se aiheuttaa. Rukoilu voi hiljaa auttaa.
New Age höpinöitä, pakanuutta.
Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa!
No, tuolla asenteella tuskin kukaan tulee kuolinvuoteellesi puhumaan taivaasta. Mutta muille me halutaan antaa mahdollisuus.