Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten lohduttaa vanhaa mummoa, joka saattohoidossa?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ammatissani valvonut monen kuolevan vieressä ja kun siinä tilanteessa ollaan riittää valtaosassa tapauksia pelkkä läsnäolo, suun kostutus, asennon vaihto yms.
Hyvin usein ihminen siinä vaiheessa ei edes jaksa tai halua puhua. Elämä on lähtenyt irtautumaan, se tapahtuu luonnollisessa kuolemassa vähitellen. Elintoiminto toisensa jälkeen hiipuu ja sammuu.
En ole nähnyt kuin kaksi levotonta kuolevaa, yleensä he ovat olleet rauhallisia ja enimmäkseen unessa. Läsnäolo on tärkeää. Vanha ihminen vaikka ei olisi vielä siinä vaiheessa usein on hyvin sinut lähestyvän elämän loppumisen kanssa, omaiset ne enemmän on huolissaan ja heitä joutuu rauhoittelemaan.
Vanhus on elänyt pitkän elämän ja on niinsanotusti kylläinen päiviinsä, valmis lepoon. Kuolema on ihan yhtä luonnollinen asia kuin syntymäkin. Elämänkaaren alku ja loppu. Jokaisella ederssä.
Millainen on levoton kuoleva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustellaan lapsuudesta ja nuoruudesta, kysytään ja kysellään, pidetään kädestä kiinni, ei jätetä yksin, nauretaan, itketään!
Mä en tunne ketään joka nauraa kuolinvuoteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele ihan tavallisista asioista jos mummo jaksaa kuunnella, mummoille on usein lohduttavaa kuulla, että lapsilla ja lapsenlapsilla on kaikki hyvin. Muistelkaa yhteisiä juttuja. Samalla kuuntele herkällä korvalla mummon toiveita. Pidä kädestä, silittele hiuksia, ole läsnä, laula vaikka. Kuoleva on usein kovin väsynyt ja nukkuu paljon.
t. sh
Sukulaiseni kuollessa puhumattomia. Eivät enää ihan täällä.
Pappa puhui lähestulkoon viimehenkäykseen saakka. Oli muutenkin enenevissä määrin levoton, ei nukkunut, motorisesti levoton. Kummallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustellaan lapsuudesta ja nuoruudesta, kysytään ja kysellään, pidetään kädestä kiinni, ei jätetä yksin, nauretaan, itketään!
Mä en tunne ketään joka nauraa kuolinvuoteella.
Mietin samaa.
Vierailija kirjoitti:
Millainen on levoton kuoleva?
Ei rauhallinen, vaikka pelokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistakin musiikki voi tuntua hyvältä, esim. jos uskonnollinen, saattaa haluta kuunnella virsiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustellaan lapsuudesta ja nuoruudesta, kysytään ja kysellään, pidetään kädestä kiinni, ei jätetä yksin, nauretaan, itketään!
Mä en tunne ketään joka nauraa kuolinvuoteella.
"Keskustellaan lapsuudesta ja nuoruudesta, kysytään ja kysellään" no on tehty jo kyllä ennen viimeisiä päiviä, no ei ole kuolinvuoteen asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on levoton kuoleva?
Ei rauhallinen, vaikka pelokas.
Pelokas ja rauhallinen ei oikein sovi yhteen. Mitä meinaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ammatissani valvonut monen kuolevan vieressä ja kun siinä tilanteessa ollaan riittää valtaosassa tapauksia pelkkä läsnäolo, suun kostutus, asennon vaihto yms.
Hyvin usein ihminen siinä vaiheessa ei edes jaksa tai halua puhua. Elämä on lähtenyt irtautumaan, se tapahtuu luonnollisessa kuolemassa vähitellen. Elintoiminto toisensa jälkeen hiipuu ja sammuu.
En ole nähnyt kuin kaksi levotonta kuolevaa, yleensä he ovat olleet rauhallisia ja enimmäkseen unessa. Läsnäolo on tärkeää. Vanha ihminen vaikka ei olisi vielä siinä vaiheessa usein on hyvin sinut lähestyvän elämän loppumisen kanssa, omaiset ne enemmän on huolissaan ja heitä joutuu rauhoittelemaan.
Vanhus on elänyt pitkän elämän ja on niinsanotusti kylläinen päiviinsä, valmis lepoon. Kuolema on ihan yhtä luonnollinen asia kuin syntymäkin. Elämänkaaren
Tuskainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustellaan lapsuudesta ja nuoruudesta, kysytään ja kysellään, pidetään kädestä kiinni, ei jätetä yksin, nauretaan, itketään!
Mä en tunne ketään joka nauraa kuolinvuoteella.
Riippuu varmaan vähän siitä, mitä "kuolinvuoteella" tarkoittaa. Tarkoittaako just sitä hetkeä, jolloin ihminen kuolee? Vai esimerkiksi edellistä päivää, kun ihminen on jo maannut syömättömänä ja juomattomana vuodepotilaana useita päiviä? Ja noin muutenkin siitä tilanteesta eli minkä verran yleensäkään on tajuissaan. Mun äitini tykkäsi viimeisenä elinpäivänään (vaikka siis oli jo ihan aliravittu ja nestehukasta kärsivä muistisairas luuranko) , kun näytin hänelle kännykästäni Facebookin hauskoja kissavideoita. Jaksoi siis välillä avata hetkeksi aikaa silmiään ja nauroi ääneen niille videoille.
Jos hän on kirkon jäsen, pyydä sairaalapappi tai seurakunnasta pappi käymään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustellaan lapsuudesta ja nuoruudesta, kysytään ja kysellään, pidetään kädestä kiinni, ei jätetä yksin, nauretaan, itketään!
Miksi vasta kuolinvuoteella? Eikö aiemmin kiinnostanut?
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein tykkää siitä et aina pelkkä läsnäolo riittää. Tuo jotenkin vie vastuuta pois siltä läsnäolijalta, eli et hänen ei muka tarvitse vaivautua muuhun. Kyllä puhuminen olis tärkeää!
Mulla ei ollut paljon siinä enää sanottavaa. Soitin musiikkia, ja jos kuuli jotain, uskon että arvosti sitäkin. Hänen nuoruuden musiikkia, varmasti suurinta osaa kappaleista ei ollut kuullut vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä vielä edellisenä päivänä punkesi ylös ja työnteli rollaa huoneessa, yritti syödä
. Ilta ja yö oli tuskaista kunnes helpotti ja aamuvarhain pulisi niitänäitä aamuhoitajan kanssa. Hoitajan mentyä käymään jossain, oli isä lähtenyt. Kerrasta siis ilman hiipumista ja tajuttomuutta. Ei pelännyt kuolemaa. Olen iloinen että saattovaihe loppui seinään ilman sitä odotteluvaihetta ravinnotta ja nesteittä.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaiseni kuollessa puhumattomia. Eivät enää ihan täällä.