Jos kumppanisi toteaisi sinulle että "rakastan sinua toistaiseksi"
Kommentit (26)
No, kuulostaa pysyvältä suhteelta: toistaiseksi, eikä määräaikainen. Ei kukaan voi oikeasti luvata että rakastaa ikuisesti.
Miksei voi vain sanoa rakastan sinua ilman mitään uhkauksia?
Naurattaisi. Ottaisin osoituksena huumorista. Oletus että on sanottu pilke silmäkulmassa. Muuten pitäisin vähän törppönä.
Vierailija kirjoitti:
No, kuulostaa pysyvältä suhteelta: toistaiseksi, eikä määräaikainen. Ei kukaan voi oikeasti luvata että rakastaa ikuisesti.
Ei tarvitse sanoa että rakastan sinua ikuisesti. Rakastan sinua riittää.
Olisihan se vähän oudosti ilmaistu. Mutta periaatteessa varmasti totta. Eihän kukaan pysty enempääkään lupaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vain sanoa rakastan sinua ilman mitään uhkauksia?
Luulenpa että ap on jotain painostanut sanomaan, "MIKSET IKINÄ SANO ETTÄ RAKASTAT MINUA AINIAAN JA AIKAIN LOPPUUN ASTI" ja puoliso tuskastunut ja vastannut noin. Tuskin on sanonut ihan out of the blue.
Elämässä ja suhteessa on muutakin kuin tällaiset yksittäiset lausahdukset joten mahdoton ottaa nyt kantaa tähän dilemmaasi.
Ihan ok fiilikset olisi.
Ei oikein voi vannoa ikuista rakkautta. Kun tulevaisuuteen emme näe.
Ero voi tulla vielä eläkeiässä.
Rakkaus voi loppua. Ei pelkästä velvollisuudesta ja pakosta voi edellyttää ketään elämään kuihtuneessa liitossa / suhteessa.
Siinähän menee kahden ihmisen loppuelämä hukkaan.
Tuollaisesta lausahduksesta tulee mieleen kaikkeen tosissaan ja kirjaimellisesti suhtautuva, ehkä as-piirteinen henkilö, joka on mielestään vain reilu ja rehellinen kun ei mene lupaamaan ikuista rakkautta. Erikoinen lausahdus ja helposti väärinymmärrettävissä mutta ei luultavasti mitenkään pahalla sanottu.
Ei se oikeastaan rakasta. En tiedä rakastiko alunperinkään.
Ah, niiiin mun tyyppinen mies :D <3<3 Siis oikeasti. Itsekin oon paljon funtsinut aihetta ja toihan on oikeasti mitä suurin rakkaudenosoitus. Että tällä hetkellä rakastaa jotakuta. Jotkut ei rakasta koskaan. N32
Tulee mieleen "paremman puutteessa". Mutta ihan kova juttu, että kuitenkin rakastaa. Se on vaikea laji.
Huonot olisi fiilikset. Kuulostaa uhkaukselta, jos et ole juuri sellainen kun määrään, rakkauteni loppuu. Eli kyse ei todellisuudessa ole mistään rakkaudesta vaan hallinta- ja omistussuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta lausahduksesta tulee mieleen kaikkeen tosissaan ja kirjaimellisesti suhtautuva, ehkä as-piirteinen henkilö, joka on mielestään vain reilu ja rehellinen kun ei mene lupaamaan ikuista rakkautta. Erikoinen lausahdus ja helposti väärinymmärrettävissä mutta ei luultavasti mitenkään pahalla sanottu.
Mikä se potentiaalinen väärinymmärrys olisi?
"Rakastan sinua kunnes kyllästyn tai löydän paremman"?
Olisihan se silloinkin oikein ymmärretty.
Rakastan sinua 31.12.2024 asti. Mahdollisesta jatkosta tehdään päätös sen jälkeen.
Olen eronnut tällaisen lausahduksen vuoksi.
5v suhteen jälkeen otin esille naimisiinmenon, kun puoliso täräytti tuon että rakastaa minua nyt, mutta ei halua mennä naimisiin koska ei voi tietää milloin rakkaus loppuu.
Itselläni tavoitteena on loppuelämän suhde, jossa rakkauden lisäksi myös tietoisesti tehdään valinta pysyä toisen rinnalla myös niinä aikoina jolloin eletään harmaata arkea ja vaikka joka päivä perhoset eivät lentelisikään vatsanpohjassa. Alkuhuuma on alkuhuumaa, mutta aito rakkaus on mielestäni myös kumppanuutta ja vakautta. Se vaatii rakkauden lisäksi myös tahtoa. Pitkässä suhteessa myös ihastuksia toisiin tulee ja menee, silloin etenkin olennaisinta on tietoiset valinnat ja tahtotila vaalia sitä suhdetta johon on sitoutunut.
Exäni ajatus vakavasta suhteesta taas tuntui paljon häilyvämmältä ja ailahtelevammalta. Totesin, että tavoitteemme ja arvomme eivät kohtaa, joten oli parempi jatkaa eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok fiilikset olisi.
Ei oikein voi vannoa ikuista rakkautta. Kun tulevaisuuteen emme näe.
Ero voi tulla vielä eläkeiässä.
Rakkaus voi loppua. Ei pelkästä velvollisuudesta ja pakosta voi edellyttää ketään elämään kuihtuneessa liitossa / suhteessa.
Siinähän menee kahden ihmisen loppuelämä hukkaan.
Silti lukemattomat pariskunnat varmasti elävät juuri sellaisissa suhteissa elämänsä loppuun asti käytännön syiden, tottumuksen ja yksin jäämisen pelon vuoksi. Puistattavaa.
15 vuotta sitten mies laittoi minulle kuvakaappauksen jostain taiteellisesta teksipläjäyksestä josta en muista nyt oikein muuta kuin että siinä luki dont promise me forever. Olin että okei. No nyt on se 15 vuotta jo pidetty yhtä ja usein sanomme toisillemme että ollaan yhessä ja että rakas oot.
Näistä päättelen, että on ihan ok luvata rakastaa toistaiseksi.
Loistavaa! Se on oikeasti ainoa lupaus mitä kukaan voi antaa. Arvostan realismia ja rehellisyyttä.