Oletteko muuttaneet lähemmäs vanhempianne, kun nämä ovat vanhoja?

kun kummankin vanhemmat on saman ikäisiä ja asuvat kaukana meistä. Miehen vanhemmat 450 km päässä ja mun vanhemmat 350 km päässä. Ja ihan eri suunnissa.

Hankala muuttaa lähemmäs, kun ei tiedä kumman vanhempia lähemmäs muuttaa.

kuitenkin niin kaukana, että pitäisi kulkea kahdella eri bussilla, kun ajokorttia ei ole. Olenkin miettinyt, pitäisikö vielä vanhoilla päivillään eron jälkeen ajaa se kortti? Ennen ei ollut tarvetta, kun mies kuskasi.



Joka tapauksessa haluan ehdottomasti olla lähellä heitä, kun he tulevat minua tarvitsemaan, koska kasvattivat minut. Koen sen myös velvollisuutena.

Täällä on oma talo, lasten koulut ja opiskelut ja kaverit ja miehen työ. Mun vanhemmille matkaa 350 km. Appivanhemmille n.90 km. Mies on ainoa lapsi, mulla sentään sisko. Tunnen ajoittain silti syyllisyyttä siitä, että siskolle jää enempi huolehdittavaa. Tosin lomilla käymme ja teemme sitten isompia hommia vanhmepieni avuksi, varsinkin mun mies tekee paljon remonttijuttuja jne.



Mutta muuttoon ei ole oikein mahdollisuuksia. Ehkä pitää jossain vaiheessa itse käydä pidempiä aikoja sitten vanhemmilla, jos tarvetta ilmenee.

Anoppi muutti meidän lähelle jäätyään leskeksi, mikä oli ihan hyvä ratkaisu.

Anoppi muutti meidän lähelle jäätyään leskeksi, mikä oli ihan hyvä ratkaisu.

Ja on suoraan sanottuna aika kamala ratkaisu ollut. Tietty kun anoppi ennen asui 300 km päässä niin ei oltu niin läheisiä, eikä niin tiuhaan tekemisissä toistemme kanssa. Nyt kun anoppi asuu ihan lähellä niin se ravaa meillä oikeastaan joka päivä.

Ja muutenkin kun ei se tunne täältä ketään muita kuin meidät, eikä harrasta mitään niin sillä on ihan liikaa aikaa.