Vinkkejä, miten saada 1-vuotias syömään!

joka lapselle tulee tuo syömättömyyskausi jossain vaiheessa. Itse sanon, että välipalat ja herkut pois, tarjoat vain sen ruoan, lämmität vaikka sen saman ruoan monta kertaa päivässä. Ja älä anna litkiä sitä maitoa, täyttää mahansa sillä.



Helppohan näin on neuvoa, käytännössä vaikeampaa, tiedän. Jos painosta olet huolissasi, soita ihmeessa nauvolaasi ja kysy sieltä neuvoja.



T. Kolmen äiti, vaikkei se minusta sen viisaampaa tee, kun joka muksu on niin erilainen :)

Ei hajuakaan toimiiko tämä, meidän vauvalla toimii. Joitakin ruokia ei syö missään nimessä soseutettuna (esim. parsa) mutta kun saa käteen keitetyn parsankukinnon, niin järsii sen kokonaan. Muutenkin hänellä on aina ruualla jotain itse syötävääkin, leipää, porkkanatikkuja tms.

Toivottavasti alkaa ruoka maistumaan taas!

Tyttö ei syö välillä yhtään mitään, eikä edes juo. Mutta oon huomannut, että jossain vaiheessa sitten alkaa syödä. Siinä vaiheessa kai, kun henki on mennä, rupeaa ruoka kelpaamaan.



Ratkaisuksi sanoisin, että älä vie enää mummolaan. :) Jos siis voit välttää. Alkaa syödä sinultakin sitten, kun on pakko. Arvelisin, että meillä ainakin lapsi testaa minun hermojani. Haluaa saada minut suuttumaan, kun joskus onneton sen olen tehnyt. :( Nyt en enää suutu, tarjoan miniannoksia ja jos ei syö, heitän kompostiin. Syö sitten, kun ei enää ilman kestä.

Eli tarjoat ruuan, jos ei kelpaa niin sitten ei.

Tarjoat seuraavaan ruoka-aikaan taas ruokaa. Älä tarjoa herkkuja välissä. Kyllä se ruoka alkaa maistumaan kun tarpeeksi nälkä tulee...



Lapsi on ilmeisesti huomannut, että äidin saa vaikka pomppimaan päällään jos kieltäytyy syömästä ja se on hassua. Joten älä tee syömisestä mitään numeroa tai aloita lapsen kanssa valtataistelua asiasta.



Lapsilla on syömättömyyskausia. Ihmettelin välillä itsekin millä ne elää, kun mitään eivät välillä syöneet. Tosi rasittavaa se kyllä on.

Pakko se on uskoa, ettei terve lapsi ruokalautasen ääreen kuole. Tuota mieskin sanoo, vaikka näkee miehenkin hermojen välillä kiristyvän tuosta syömisasiasta. Musta tuntuu, että lapsi vaistoaa mun olevan jo valmiiksi sellainen jännittynyt, kun alan lautasen kanssa hymyillä teennäinen ilme naamalla ja jutella iloisesti ruuasta...:(



Jätän nyt nuo maanitteluherkut pois ja tarjoan normaalisti ruokaa 3-4 tunnin välein. Yritän olla hermostumatta ja stressaamatta.



Kauheaa ajatella, jos nyt jo alkaa valtataistelu ja lapsi vasta himpun yli 1. Tosin draamakuningatarhan tuo poika jo nyt on.

lapsi syö sitten kun on todella nälissään. Tarjoa normaalia ruokaa ilman herkkulisiä ihan tavalliseen ruoka-aikaan. Älä maanittele, elä raivoa, älä tee asiasta numeroa.Jos hän ei syös, voit vain todeta "ai, sinullako ei ollut nälkä nyt. Syödään sitten välipalalla seuraavaksi".



Minullakin lapset ovat protestoineet syömättömyydellä milloin mitäkin -isin ikävää, omaa poissaoloani, väsymystään, kiukkuaan jne jne. Mutta ne vaiheet ovat menneet ohi kun niistä ei nosta haloota.



Koita ajatella niin päin, että hyvä kun syö edes mummolassa, sillä elääkin jo viikon ;)



(Muistan tutkimuksen, jossa taaperoiden annettiin valita pitkän ajanjakson aikana ihan täysin mitä syövät ja kuinka paljon. Ensimmäiset päivät joku saattoi vetää pelkkää punajuurta tai hedelmiä, sitten kaikilla ruokailutahti hakeutui säännölliseksi ja monipuoliseksi)

Mutta ei sekään ole hyvä vaihtoehto, että normaali kasvu ja kehitys vaarantuu huonon syömisen takia. Mikä on poikasi pituus? 9 kiloa reilulle 1-vuotiaalle on vielä ihan normaalin alarajoissa, mutta kovin hoikkahan tuo on.



Minulla on myös vastaavanlaisia kokemuksia erittäin huonosti syövästä lapsesta. Meille ratkaisu löytyi ruoan kalorimäärän kasvattamisesta. Tässä muutama ruokavinkki:



- vaihda maito täysmaitoon

- tee puuro täysmaitoon

- puuroon reilu nokare voita

- leivälle voita

- vältä karkkeja ja sokeria, mutta jos leivot, niin tee kaikki leivonnaiset kermaan, voihin, täysmaitoon (esim. itseleivottu pulla, pannari, letut, jne., lettujen ja pannarien kanssa voi tarjota hilloa ja kermavaahtoa)

- suosi rasvaisia kaloja (lohi, anjovis, makrilli, sardiinit ja silli)

- tarjoa keitetyn perunan sijaan perunamuusia (jälleen täysmaitoon tehtyä ja reilu nokare voita)

- tarjoa pähkinöitä ja siemeniä (runsaasti hyviä rasvoja)

- lorauta ruokaa ruokaöljyä

- banaanissa, viinirypäleissä ja avokadossa on runsaasti kaloreita

Kun kasvaa,syö paremmin. Kun ei kasva,ei ruokakaan maistu. Sun lapsi ei näänny,usko pois!!! Jätät kaikki turhat hössötykset ja välipalat pois. Ja annat ruokaa ruoka-aikaan. Ja mummolle samat säännöt mitä lapsen ruokkimiseen tulee.

Joku fiksu neuvoi että ruokailu on se ensimmäinen tapa protestoida äidille, tottakai jokainen äiti huolestuu jos lapsi ei syö.



Eli irroita itsesi ruokailutapahtumasta, anna lautasellinen ruokaa (sormipaloina jos mahdollista) ja rupea itse vaikka silittämään. Ole lähellä, mutta keskity muuhun. Sopivan ajan kuluttua lautanen pois ja ruokailu on päättynyt, riippumatta siitä, mitä mahaan on mennyt.



Meillä toimi hyvin, tosin ajoittain sosemuotoista ruokaa oli kunnioitettavan laajalla alueella... siksi suosin sormipaloja heti kun onnistuivat.



Jos lapsi kasvaa terveesti eikä neuvola huolestu, saa varmasti tarpeeksi ravintoa. Juttele siellä kuitenkin tästä asiasta, ammattilaisina heillä on varmasti hyviä neuvoja.

Lapsilla ei ole aina sen kokoinen nälkä paljonko ruokaa on lautasella...joskus maistuu lusikallinen joskus 3 lautasellista:)Mun 1v. tyttö painaa 7kg (70cm),siro on ja syö ku hiiri,mutta virkee,ku mikä ja kehittyny ihan normaalisti:)

Tyttö myös vuoden täytettyään alkoi tuon. Aamu-, väli- ja iltapalan syötän minä, tytöllä on oma lusikka jolla saa lusikoida(sotkea...), pääruoan annan sormiruokana. Välillä on päiviä että ei suostu syömään mitään, välillä sitten syö mahtavalla ruokahalulla. Mutta kun noita syömättömiä päiviä on jo muutama, niin alkaa huoli puskea päälle. Ei siinä muu auta, syön itse vieressä loppuun, korjaan lautaset ja totean "Kiitos". Annan vähän maitoa ja se siitä.



Neljästi päivässä on ruoka tarjolla, kyllä varmasti syö sitten kun on tarpeeksi nälkä, näin muistutan itselleni.

Sitten kun viettää päivää ihan vain isänsä kanssa, silloin yleensä syö valtavia annoksia ruokaa. Ja ruoka-aikojen välissäkin, kun isänsä työntää tytölle nakkia, lihapullaa, juustoa jne. Joka kerta pitää olla muistuttamassa että ei makupaloja ruoka-aikojen välissä, mutta...

just samanlaista kun kiroitit, no annoin silloin kun pyysi ja se oli todella harvoin, kekseillä mentiin välillä, kunhan jotain suuhunsa laittoi, puolitoista vuotiaana meni tarhaan ja siellä syö hyvin, pyytää kuulemma lisää... mikä on mulle aikamoinen yllätys, kotona syö edelleen huonosti, mutta en ota enää stressiä, koska tiedän, että tarhassa syö.



muuten toi rormi ruoka auttanut myös asiaa, ehkä siikon verran söi paremmin sitten tyssäsi taas ja voi jumala mitä kaikkea olenkaan yrittänyt antaa! ihan kaikkea!

vaistoo stressisi... älä laita väkisin sinne suuhun. koita muuttaa omaa asennettasi ruokailujen aikana...

ja jätä se rauhaan ruokalautasen äärelle. meillä tehosi 1-vuotiaaseen! Lopetti syönniin niin ajattelin et sitte ku on nälkä se varmasti itse syö. Alko häviämään ruuat lautaselta kun en ollut huomaavinani poikaa. Turha stressi pois syönnistä :)