Onko liian kevyet perusteet miettiä eroa:

On ihan normaalia, että avioliitossa on tuollaisia vaiheita, nyt olisi hyvä hetki mennä vaikka avioliittoleirille opiskelemaan avioliiton vaiheista, ja löytämään uudelleen tärkeitä asioita.

varsinkin jos mies ei lähde pariterapiaan. Se meinaan voisi auttaa teidän tilanteeseenne. Mies on liian mustasukkainen ja hallitseva ja se ilmeisesti aiheuttaa sussa ja lapsissa pelkoa ja ahdistusta.



Ei tuollainen tilanne tietenkään lapsillekaan hyvä ole, jos koko ajan muu perhe pelkää mistä isä hermostuu tai suuttuu. Miehellä on ongelma, mutta pariterapiassa mies voisi saada varmuutta susta ja keinoja käsitellä ongelmiaan.

Ahdistavaa tuollainen, ei ole normaali parisuhde. Meillä tosin samanlaista, joten siksi tiedän miltä sinusta tuntuu.



Olen harkinnut myös eroa, mutten vielä taida olla täysin kypsä siihen vaikka tähän liittoon kypsä olenkin.

miehen mustasukkaisuus vain pahenee jatkossa, ja huomaat ettei sinulla ole mitään omaa elämää. Joko selvität asian miehesi kanssa (eli pukeudut niin kuin tahdot) tai nosta kytkintä.

meilla melkein sama asia, paitsi etta miehen kiukkuisuus ei minua haittaa. en reagoi siihen. enka myoskaan halua erota miehestani silla lapsi rakastaa isaansa ja jotenkin tuntuu etta sinnitellaan nyt muutama vuosi. jotenkin outoa oleminen kuitenkin kun en halua seksia mieheni kanssa, eli rakkaus on loppu tosiaan.

Tuossa on paljon korjattavia asioita, mutta ei mitään sellaista minkä takia lasten perhe pitäisi heti repiä rikki.



Ensinnäkin lakkaat tottelemasta, ihan sama mitä mies sanoo vaatteistasi tai menoistasi. Toiseksi kerrot, että sinua ahdistaa niin paljon, että mietit eroakin. Ja kolmanneksi, keskustelette kunnolla miehen kanssa kahdestaan ja mielellään myös pariterapiassa tms.

Mutta elämäsi ei kuulosta onnelliselta. Joudut olemaan varpaillasi etkä pääse elämään omaa elämääsi.



Jos et eroa, tulet myöhemmin katumaan elämätöntä elämää. Jos eroat, ajattelet, teitkö reilusti lapsia kohtaan.



Tsemppiä ja rohkeutta!

1) mies pettänyt kännipäissään

2) elän puutteessa, mies ei hirveästi seksistä väiltä omien sanojensa mukaan (tältä pohjalta ihmetyttää pettäminen, eiitse muista tilannetta)

3)Mä tunnen olevani koko ajan onneton.



Mies on mitä ihanin isä, osallistuva, pitkäpinnainen, rakastava.

Kertoo mulle kuinka rakastaa, hellii ja paapoo. Saan mennä ja tulla miten haluan.

Juuri ostin itselleni kevääksi kahdet uudet kengät, mies totesi, et hyvä juttu kun löysit itsellesi jotakin kivaa. jne.

Meillä on kyllä mukavaa yhdessä, keskustelemme paljon jne.



Onko mulla oikeus miettiä eroa näillä perusteilla?



Mutta mulla on vaan niin paha olla lähes koko ajan.

Minäin pystyn samaistumaan sinuun. Aivan kuin olisin itselleni vastannut... :(

useimmat listaamasi kohdat pätesivät kohdallani ja päätin erota,nyt helpottaa! Ihana aolla vapaa ja kaikki vielä edessä,elämä koettavana.

Voi olla, että osalle noista listaamistani syistä saisi tehtyä jotain pariterapiassa, keskustelemalla, anatamalla aikaa.



Mutta tämä tilanne on ollut päällä niin pitkään, että ehkä raja on jo ylitetty. Se raja, etten enää edes haluaisi yrittää korjata vaan haluaisin vaan päästä pois.

Paljon useammin pahan olon syy on itsessä, joten se myös korjaantuu omilla toimilla. Ap:n viestissä oli myös kohtia, jotka vaativat kumppanin panosta, mutta monia muita, joista voi aloittaa heti ihan itse, vaikka sitten lopulta ottaisikin eron.



Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan, ei sitä voi kumppanille sälyttää.