Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kova ikävä vanhaan kotikaupunkiin, ahdistaa..
19.04.2011 |
Muutimme takaisin mieheni vanhaan kotikaupunkiin n. puoli vuotta sitten, jätin kaiken "elämäni" vanhaan kotiin, mm. työni.. Olen hoitovapaalla ja tarkoitus olisi katsella jotakin muuta sitten kun palaan takaisin työelämään. Vanha koti ja siihen liittyvät muistot tulvivat mieleeni lähes joka päivä, lapset ikävöivät myös vanhaa kotia ja kavereitaan siellä. On vaikea suhtautua järkevästi heidän ikäväänsä kun on itsellä paha olla. Mies ei kaipaa vanhaa ja vaikuttaa kovin tyytyväiseltä. Haluaisin muuttaa takaisin mutta tiedän sen olevan mahdotonta, meillä on raksahommat alkamassa ja elämä asettunut tänne, lapset ovat uudessa koulussa pikkhuhiljaa sopeutumassa etc. Onko kellään kokemusta tällaisesta tilanteesta? Pitäisikö minun antaa vielä aikaa vai repäistä meidät täältä vielä pois takaisin vanhaan kotikaupunkiin? Jokin järkevä syy meidät tänne on ajanut, olimme ilmeisen kyllästyneitä ahtaaseen asuntoomme ja koko paikkakuntaan. Seutu oli kyllä aivan ihanaa, mutta isompien asuntojen hinnat karkasivat meidän ulottumattomiin. Tämä on ihan kamala tunne kun tietää että ulospääsyä ei tavallaan ole, tai miksei olisi mutta sellaista kai ei voi tehdä että ilmoittaa perheelle että olen päättänyt lähteä takaisin vanhaan kotikaupunkiin.. Olen tosi pettynyt itseeni kun luulin kaiken olevan täällä toisin, eikä ruoho ollutkaan vihreämpää..
Kommentit (2)
Muutin itse lapsena muutaman kerran isäni työn vuoksi, aina sopeuduin ja muurrekin tarttui usein eri paikkakunnilta. Lapset kyllä sopeutuvat, vaikka se voikin viedä vähän aikaa. Alku on aina hankalaa, mutta vuodessa parissa helpottaa. Ottaa han se aikaa kasvattaa juurensa uuteen paikkaan. Se on kuitenkin täysin mahdollista ja ystäviä voi löytää aikuisiälläkin. Koita tsempata, pahinta on jos aina vain ja vuosia yksi perheen aikuisista haikailee entiseen. Äitini oli yhden muuton jälkeen tallainen, eikä se ainkaan tehnyt hyvää lapsille. Teidän tapauksessanne ap ei ole realistisia vaihtoehtoja, joten koita pärjätä. Jouduit sentään vaan muuttamaan kaupunkia, toisethan joutuvat jättämään jopa kotimaansa. Ole kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Anna siis aikaa enemmän.
Lapset sopeutuvat varmaan vuodessa-parissa, itseltäsi se voi viedä kauemminkin.
Muistan, kun äitini joskus puhui, että kun muutti isäni kanssa tämän kotipaikkakunnalle silloin naimisiinmenon jälkeen, hän ei kahdenkymmenenkään vuoden jälkeen vielä aina tuntenut "olevansa kotona".
En tosin usko että kaikilta niin kauaa vie. Itse olen asunut 10 vuotta nykyisellä paikkakunnallani, ja olen sopeutunut ja kotiutunut tänne erittäin hyvin.
Katsele ja odota nyt rauhassa ainakin vuosi tai pari, ennenkuin edes odotat jotenkin kotiutuneesi uuteen kotiin ja uuteen paikkaan.
Kyllä se siitä kuitenkin :)