Toivoitko lapsena olevasi adoptoitu?

En

Miten kukaan voisi toivoa olevansa orpo?

En, mutta uhosin muuttavani lastenkotiin kun kotona käskettiin ja laitettiin rajoja. Mitähän luulin olevan elämä lastenkodissa...

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voisi toivoa olevansa orpo?

Orponakaan ei todennäköisesti olisi tarvinut jatkuvasti pelätä kotona olemista tai oman hengen puolesta.

Aika usein toivoin, että isompana selviäisi että isäni olisikin joku muu. Tai että eläisin erilaisessa perheessä. Nimim. Väkivaltaisessa alkoholistiperheessä kasvanut. 

Vierailija kirjoitti:

Aika usein toivoin, että isompana selviäisi että isäni olisikin joku muu. Tai että eläisin erilaisessa perheessä. Nimim. Väkivaltaisessa alkoholistiperheessä kasvanut. 

Tätä minäkin toivoin, ja sitten selvisikin. En ole koskaan ollut niin helpottunut.

Näkyykö adoptiolapset virkatodistuksessa/sukuselvityksessä? Huhun mukaan semmoinen piti olla mutta ei näy sukuselvityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö adoptiolapset virkatodistuksessa/sukuselvityksessä? Huhun mukaan semmoinen piti olla mutta ei näy sukuselvityksessä.

Siis sukuun adoptoitu vai?

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö adoptiolapset virkatodistuksessa/sukuselvityksessä? Huhun mukaan semmoinen piti olla mutta ei näy sukuselvityksessä.

Minut adoptoitu ja sukuselvityksessä lukee vain isyyden vahvistamisen päivämäärän kohdalla adoptiopäivämäärä. Sukuselvityksessä ei siis erikseen mainita adoptiota.

Vierailija kirjoitti:

Näkyykö adoptiolapset virkatodistuksessa/sukuselvityksessä? Huhun mukaan semmoinen piti olla mutta ei näy sukuselvityksessä.

Meidän suvussa oli eräs antanut lapsensa adoptioon ja selvisi meille vasta kuoleman jälkeen. En tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta ei ollut kuitenkaan synnärillä luopunut lapsestaan, kuitenkin vauvaikäisestä puhutaan.

Kyllä vain. Mutta en sen takia, että olisi ollut huonot kotiolot. Olin niin seikkailunhaluinen, että pohdin sellaista vaihtoehtoa jännittävänä käänteenä elämässä.

Kyllä, ja haaveilen siitä edelleen. Olisipa minulla oikeat vanhemmat. Isä mielisairas juoppo, joka ei vaivautunut tapaamisiin, ja mutsi mielisairas sarjaseurustelija joka syytti mua siitä, että ukko lähti, mutta lapsi jäi.

Aika pian se laittoikin mut laitokseen moneksi vuodeksi, jota nykyään terveydenhuollossa ihmetellään, että miten edes on mahdollista pitää lasta pakkohoidossa, mutta narsisti kyllä osaa tehdä lapsestaan myös hullun.

Osaston jälkeen sit palasin himaan, jossa mutsi ja sen lukuisat mieskaverit pahoinpitelivät mua henkisesti ja myös fyysisesti 8 vuotta.

Nyt kun olen aikuinen, niin sama mutsi meni mun exän puolelle ja antoi musta viranomaisille lausuntoja, jolla he saivat exän kanssa mun lapsen itselleen ja vaatineet mua masennuslääkekuurille ja sairauslomalle. Näihin en suostunut.

Eli siis mun lapsen mutsi ja mun oma mutsi liittoutuivat ja yrittivät vieraannuttaa mut omasta lapsestani. Todellakin haluaisin olla jonkun muun lapsi.

PS. olen täysin järjissäni ja olen tavannut työterveyden kautta psykiatreja ja psykologeja, jotka eivät ole löytäneet minusta mitään poikkeavaa, paitsi ihmetelleet miten ja miksi olen jaksanut tätä taistelua.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voisi toivoa olevansa orpo?

Toivoin lapsens tätäkin. Haaveilin adoptiosta johonkin sellaiseen perheeseen, jossa olisi oikeat vanhemmat eikä sellaiset kuin omani.

Sad but true.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja haaveilen siitä edelleen. Olisipa minulla oikeat vanhemmat. Isä mielisairas juoppo, joka ei vaivautunut tapaamisiin, ja mutsi mielisairas sarjaseurustelija joka syytti mua siitä, että ukko lähti, mutta lapsi jäi.

Aika pian se laittoikin mut laitokseen moneksi vuodeksi, jota nykyään terveydenhuollossa ihmetellään, että miten edes on mahdollista pitää lasta pakkohoidossa, mutta narsisti kyllä osaa tehdä lapsestaan myös hullun.

Osaston jälkeen sit palasin himaan, jossa mutsi ja sen lukuisat mieskaverit pahoinpitelivät mua henkisesti ja myös fyysisesti 8 vuotta.

Nyt kun olen aikuinen, niin sama mutsi meni mun exän puolelle ja antoi musta viranomaisille lausuntoja, jolla he saivat exän kanssa mun lapsen itselleen ja vaatineet mua masennuslääkekuurille ja sairauslomalle. Näihin en suostunut.

Eli siis mun lapsen mutsi ja mun oma mutsi liittoutuivat ja yrittivät vieraannuttaa mut omasta lapsestani. Todellakin haluai

Maailmassa on paljon järjetöntä pahuutta.

Se saa jatkua koska on niin uskomatonta, että sitä on ulkopuolisten vaikea jopa ajatella, saati uskoa todeksi.

Edes puolisoni ei usko kaikkea mitä olen kokenut.

Minut on adoptoitu, mutta en yleensä kerro siitä ihmisille. Isäni on ainoa isäni joka minulla on koskaan ollut eikä asia mielestäni kuulu muille. Varmasti monilla ystävilläni on käsitys että isäni on myös biologinen isäni ja minun puolestani se käsitys saa ollakin.

Toivoin, että minut adoptoitaisiin tai pääsisin sijaisperheeseen. Kotona henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteena eläminen oli vaan niin kamalaa, mutta silti en uskaltanut puhua vaan pelkäsin myös apua.

Kuka semmoista toivoisi. Tosin  jotkut adoptoidut lapset ovat saaneet kuulla vasta teininä olevansa adoptoitu tyyliin: sietäisit olla kiitollinen, kun olet saanut niin hyvän kodin ...( siis muut kuin ne adoptiovanhemmat ovat valaisseet asian laidan)