Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kauan erotuska kestää?

Vierailija
03.10.2024 |

Vuosi erosta. Ei tää tunnu loppuvan. Oli myös yritys palata yhteen..

Kommentit (37)

Vierailija
1/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vuosi on lyhyt aika. Alkua vasta.

Vierailija
2/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ero oli ns. virhe, niin tietynlainen tuska ei lopu koskaan. Sitä voi esittää ja näytellä, että ratkaisu oli oikea ja yli on päästy, mutta se on vain itsehuijausta ja pintaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pahin tuska kesti mulla kaksi vuotta. Kolmannen vuoden aikana en ole enää häntä kaivannut ja oikeastaan siitä eteenpäin olen ajatellut eksästäni vain ja ainoastaan, että "terve menoa".

Tulin jätetyksi noin vuoden suhteen jälkeen ollessani rakastunut tuhannen auringon voimalla. Siitäpä syystä se vuosi tuntui ihan maagiselta ajalta, vaikka en jälkikäteen ajatellen edes tullut kauhean hyvin kohdelluksi.

Uskon, että olisin päässyt nopeammin yli, jos ero ei olisi tapahtunut noin voimakkaassa ensihuumassa.

Vierailija
4/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se riippuu ihmisestä. Ja myös siitä kuinka mones ero on kysymyksessä. Ensimmäisestä erosta toipumiseen menee noin kolme vuotta, keskimäärin.

Vierailija
5/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pahin tuska kesti mulla kaksi vuotta. Kolmannen vuoden aikana en ole enää häntä kaivannut ja oikeastaan siitä eteenpäin olen ajatellut eksästäni vain ja ainoastaan, että "terve menoa".

Tulin jätetyksi noin vuoden suhteen jälkeen ollessani rakastunut tuhannen auringon voimalla. Siitäpä syystä se vuosi tuntui ihan maagiselta ajalta, vaikka en jälkikäteen ajatellen edes tullut kauhean hyvin kohdelluksi.

Uskon, että olisin päässyt nopeammin yli, jos ero ei olisi tapahtunut noin voimakkaassa ensihuumassa.

 

Eli olit mielikuvitusrakastunut. Yhteyttä kumppaniin ei ollut. Ja nyt kaipaat tuota kuviteltua "rakkautta"? Kyse näkyy olevan siitä että tarvitset jonkun pitelemään itseäsi pystyssä.

Vierailija
6/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäinen ero. Oli ensirakkaus. 25v yhdessä. Ollaan vaan niin erilaisia. Mies boheemi ja itse taas en

 

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

18v suhde päättyi ja kaksi ensimmäistä vuotta oli aika tunnepitoisia. Nyt 5v myöhemmin en tunne enää mitään häntä kohtaan ja nautin yksinolosta ja vapaudestani. Kyllä se siitä 👍

Vierailija
8/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ero. Oli ensirakkaus. 25v yhdessä. Ollaan vaan niin erilaisia. Mies boheemi ja itse taas en

 

Heppoisin kuulemani eron syy. Ehkä myös syy yhdessäoloon oli yhtä olematon. Ihme että asian huomaamiseen meni 25 vuotta. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä mietitään samaa. Olotila on ihan kamala. Erosta kulunut vasta 2kk. Oltiin 30 vuotta yhdessä ja kaikki loppui siihen kun mies alkoi pettää. Tuntuu ettei tästä selviä!

Vierailija
10/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ero. Oli ensirakkaus. 25v yhdessä. Ollaan vaan niin erilaisia. Mies boheemi ja itse taas en

 

Heppoisin kuulemani eron syy. Ehkä myös syy yhdessäoloon oli yhtä olematon. Ihme että asian huomaamiseen meni 25 vuotta. 

 

Niin yritin kauan sietää ja siedinkin. Miten muka heppoinen syy? Ihmiset kasvaa erilleen. 

 

Ap

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu ihmisestä. Ja myös siitä kuinka mones ero on kysymyksessä. Ensimmäisestä erosta toipumiseen menee noin kolme vuotta, keskimäärin.

3 vuotta, yli 20 vuoden avioliitto. Nyt eron 3. vuosipäivä oli karmean vaikea (olisi ollut hopeahääpäivä). Sen jälkeen olen mennyt huimasti eteenpäin. 

Ahdistus menee edestakaisin. Olen 2 vuoden kohdalla ehtinyt lievästi ihastua ja löytänyt kivan treffikaverin sen jälkeen. Häneen voisin vaikka sitoutua, jos hänkin tahtoisi. 

Vierailija
12/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sairastuin henkisesti suhteen aikana. Osasyy oli suhde. 

Mies suuttui myös pienestä. Yritys yhteen oli kun mies sanoi muuttuneensa. Ei enää suuttunut helposti mutta edelleen itseäni ärsytti samat asiat. 

 

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivokemia tasoittuu. Mutta ehkä se vaatii että pitäisi päättää että eroaako itsekin, irrottaako jostain vai roikkuuko toisessa toivoen. Että prosessi etenee. Ja että tulisi uusi toivo muualta ja itsen kautta elämään, elää itsensä kautta. Jos näkee pelkkiä hyviä puolia toisessa ja kokee riippuvuutta, ero voi olla hankala. Pitäisi miettiä mitä huonoja puolia suhteessa olisi voinut olla tai ehkä kaikilla on huonojakin puolia, vaikka toinen yleensä on korokkeelle asetettu palvontaan lähes. Ja palaako yhteen vai ei, jos ei niin sitten hoitaa omaa tunnekehoaan ehjään suuntaan, vaikka ero on repivä ensin ja tuntuu että se hajottaa. Se on prosesseja ja vaiheita. Ja aurinko paistaa joku päivä taas, jos on ollut ajatusprosesseja. Ehkä järkeily ja keskustelukin joskus auttaa, vaikka itsensä kanssa. Alkoholi voi lisätä roikkumista. 

Vierailija
14/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen ero. Oli ensirakkaus. 25v yhdessä. Ollaan vaan niin erilaisia. Mies boheemi ja itse taas en

 

Heppoisin kuulemani eron syy. Ehkä myös syy yhdessäoloon oli yhtä olematon. Ihme että asian huomaamiseen meni 25 vuotta. 

Ei se muiden vika ole, ettet saa suhdetta. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erosin, palasimme yhteen, erottiin taas ja sitten kesän jälkeen yhteen.

Tehtiin lapsi. Sitten erottiin. En jaksanut enää jakaa häntä. Oli pakko lähteä.

Äiti kosti että en tapaisi lasta, olisi halunnut pitää mut ja muut.Vasta nyt kun 25 vuotta meni olen tavannut lastani; kun aikuinen. 

Mutta ahdistus erosta lapsestani ei lopu koskaan. Se palaa uniini. Maailma on julma, ja sen tekevät ihmiset

 

 

Vierailija
16/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vielä elättelen toiveita yhteenpaluusta. Mutta jaksaisinko sitä? Täälläkin sitä mieltä että ero turha. 

 

Ap

Vierailija
17/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis yhteenpaluu tuore. Huomasin taas että huomauttelin kaikesta. Mikä ei ollut hyväksi itselle eikä miehelle. Vieläkö kannattaisi yrittää? Meillä arvot samat ja huumorintaju. Erilliset mielipiteet kodista sen hoidosta ja siitä etten hyväksynyt miestä sellaisena kuin hän on.

 

Ap

Vierailija
18/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Erosin, palasimme yhteen, erottiin taas ja sitten kesän jälkeen yhteen.

Tehtiin lapsi. Sitten erottiin. En jaksanut enää jakaa häntä. Oli pakko lähteä.

Äiti kosti että en tapaisi lasta, olisi halunnut pitää mut ja muut.Vasta nyt kun 25 vuotta meni olen tavannut lastani; kun aikuinen. 

Mutta ahdistus erosta lapsestani ei lopu koskaan. Se palaa uniini. Maailma on julma, ja sen tekevät ihmiset

 

 

Jutun juoni jäi täysin epäselväksi. 

Vierailija
19/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sille se on helppoa joka pettää ja lähtee uuden matkaan. Petetylle karsea paikka!

Vierailija
20/37 |
03.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos ero oli ns. virhe, niin tietynlainen tuska ei lopu koskaan. Sitä voi esittää ja näytellä, että ratkaisu oli oikea ja yli on päästy, mutta se on vain itsehuijausta ja pintaa. 

 

Se toinen ei halua olla sun kanssa. Ei kannata jäädä haikailemaan loppuiäksi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi viisi