Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko vanhempia, jotka mielestäsi liian vähän lastensa kanssa?
19.04.2011 |
Mua kiinnostaa tietää, mikä ihmisten mielestä on liian vähän aikaa lastensa kanssa? Eli kerro ihan konkreettisia esimerkkejä.
Eräs ystäväni ja hänen miehensä eivät tule koskaan ennen klo 18 kotiin, hoitaja hoitaa lapsen. Lisäksi paljon työmatkoja, joten aika lapsen kanssa jää vähäiseksi.
Samoin tapasin erään perheen, jossa 1,5-vuotias lapsi oli päivät hoidossa ja lisäksi pariskunnalla oli lähes joka viikonloppu omia juhlia yms. ja lapsi mummolla hoidossa. Pitivät kyllä itsekin tilannetta huonona.
Itsellä ollut joskus lyhyt ajanjakso, että olen ollut lapseni kanssa mielestäni liian vähän. Esim. väitöskirjan viimeistelyn yhteydessä taisi olla kaksikin kertaa siten, että tein pari viikkoa hyvin paljon töitä ja näin lasta vain muutamia tunteja / päivä, joskus en sitäkään. Siitä oli huono omatunto, mutta onneksi ei ollut pitkäaikaista.
Kommentit (30)
1,5v lapsi ollut kokopäivähoidossa 10kk iästä, vaikkei äidillä mitään tekemistä. "Pitäis varmaan keksiä jotain tekemistä, kun lapsi menee hoitoon", sanoi. Toinen syntyy pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..liian vähän lapsesi kanssa ja sitä ei kuittaa mikään tiiviskään yhdessäolo sen jälkeen.
Sanoo asiantuntijat.
Vaikka olen osittaisella hoitovapaalla, niin silti olen yhdelle lapsistani liian vähän läsnä. Hänellä on erityistarpeita ja harva vanhempi pystyisi niihin täydellisesti vastaamaan.
Kysymyksen vastaus riippuu paljon vanhempien ja lapsien temperamentista, tukiverkon pysyvyydestä (onko tuttu mummola tai käytetäänkö vaihtuvia mll:n hoitajia) jne.
Mutta itselleni tulee usein eräästä tuttavaperheestä mieleen, että ohhoh, taasko lapset ovat mummolassa. He käyvät joissakin samoissa juhlissa kuin me (esim. yhteisten ystävien häät) ja lapset ovat aina hoidossa (kuten meilläkin, mutta näitä siis pari kertaa vuodessa). Sen lisäksi heillä tuntuu olevan aika paljon muiden ystäväpiirien juhlia ja sen lisäksi vievät usein lapset viikonloppuna mummolaan, että pääsevät yhdessä harrastamaan. Minulle tulee heidän kertomuksistaan se olo, että lapset ovat max puolet viikonlopuista kotona. Arkisin mies tekee säännöllistä työaikaa ja äiti epäsäännöllistä, äidillä ilmeisesti jkv. arkivapaita on.
ja tosiaan lapsella itselläänkin on sananvaltansa tässä näkemisasiassa. Kai hänelle on suotu mahdollisuus olla kavereidensa ja harrastustensa yms. juttujensa parissa, mikäli niin tahtovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ainakin minusta tuntuu siltä.
Olen kotiäitinä, mutta en pysty läheskään siihen mitä normi AV mamma pystyy.
Minusta tuntuu että kotitöitä, kaupassa käymistä, siivousta, ruuanlaittoa, pihan hoitoa, harrastuksiin kuskaamista, yms on niin paljon etten ennätä varsinaisesti olemaan lasten kanssa.
vaimo ja lapset asuu Suomessa. Isä näkee perhettään muutaman päivän kuussa. Se on mielestäni aika vähän. samoin nää caset, joissa toinen vanhempi työskentelee viikot toisell apaikkakunnalla ja palaa kotiin leikkimään vanhempaa aina viikonlopuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kotona, mutta en jaksa katella noita kiljukauloja. Laitan ruokaa, pesen pyykkiä, nukutan vauvaa ja yritän pysyä mahdollisimman kaukana isommista, ettei tarvis kuunnella niiden tappelua. Sitten kun jotain niille sanon, oli se hyvää tai pahaa, niin ne haukkuu mut tyhmäksi ja kiukuttelee. Olkoot siis kaksistaan ja repikööt vaikka hiukset toistensa päistä.
Mun mies puolestaan ei ole ollut kuukauteen kotona ennen klo 18/19 ja puolet ajasta se on ollut kokonaan muualla työmatkalla. Sitten kun se tulee kotiin, se istuu tietokoneella tekemässä jotain turhaa.
Vitun hauskaa perhe-elämää. Mä en jaksa yksin tätä kaikkea, pää hajoaa.
Parempi jos joku sukulainen on lapsen kanssa sen ajan kun vanhemmat poissa.Vieraille en antaisi hoitoon.Siis yökylään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs perhe, jossa lapset olleet jo ihan pienestä yksin ulkona (vanhemmat sanoneet, etteivät jaksa ulkoilla). Lasten kanssa ei tehdä mitään muutenkaan yhdessä, kuin lomilla.
Siis sellanen tavallinen yhteinen tekeminen on tosi vähässä.
Mut tää onki vaan mun mielipide.
Minä olen kotona, mutta en jaksa katella noita kiljukauloja. Laitan ruokaa, pesen pyykkiä, nukutan vauvaa ja yritän pysyä mahdollisimman kaukana isommista, ettei tarvis kuunnella niiden tappelua. Sitten kun jotain niille sanon, oli se hyvää tai pahaa, niin ne haukkuu mut tyhmäksi ja kiukuttelee. Olkoot siis kaksistaan ja repikööt vaikka hiukset toistensa päistä.
Mun mies puolestaan ei ole ollut kuukauteen kotona ennen klo 18/19 ja puolet ajasta se on ollut kokonaan muualla työmatkalla. Sitten kun se tulee kotiin, se istuu tietokoneella tekemässä jotain turhaa.
Vitun hauskaa perhe-elämää. Mä en jaksa yksin tätä kaikkea, pää hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko todella noin kategorisesti tuota mieltä? Mikä ero on sillä, että esim. 2-vuotias on 15 tuntia viikossa hoidossa, mutta ei koskaan yökylässä tai muussa hoidossa verrattuna kotihoidettuun lapseen, joka on joka toinen viikko yökylässä mummolla tai kummitädillä? Näin esimerkiksi?
Jos viet alle 3-vuotiaan hoitoon, olet.....liian vähän lapsesi kanssa ja sitä ei kuittaa mikään tiiviskään yhdessäolo sen jälkeen.
Sanoo asiantuntijat.
Täytyyhän yleensä jomman kumman vanhemman käydä töissä. Viettääkö tämä vanhempi sitten aina automaattisesti liian vähän aikaa lastensa kanssa?
Itse kysymykseen vastaan, että en tunne/tiedä tuollaisia perheitä. Joskus poden huonoa omaatuntoa siitä, että meillä on aika vähän koko perheen yhteistä aikaa. Sen sijaan jomman kumman vanhemman kanssa lapsemme ovat normaalissa arjessa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä siis mielipidekysymys, ja ymmärrän, että kaikki eivät näe asiaa niin kuin minä. Mielestäni siskoni viettää aika vähän aikaa lastensa kanssa.
Lapsia on neljä: 10-, 8-, 6- ja 4-vuotiaat.
8-vuotias joutui vuosi sitten lopettamaan harrastuksensa kokonaan ja isompi toisen harrastuksestaan, kun vanhemmat eivät ehtineet viedä heitä sinne omilta harrastuksiltaan. Siskoni harrastaa lähes joka ilta. Hän hakee pienet lapset hoidosta klo 16.30, tekee ruoan ja kun mies tulee klo 17.30 lähtee harrastuksensa pariin. Tulee kotiin klo 19.30-20.00, jolloin on lasten iltapala-aika ja nukkumaanmeno (kaikki sängyissä klo 21 mennessä, yleensä nukkuvat jo klo 20.30). Siskoni näkee siis lapsiaan joka ilta max kahden tunnin ajan, yleensä vähemmän. Isommat lapset ovat aika usein kavereillaan, joten näitä näkee sitten tuon tunnin ennen nukkumaanmenoa.
Viikonloppuisin siskoni harrastaa molempina päivänä pari tuntia, mutta muun ajan kyllä viettää lastensa kanssa.
Siskon mies harrastaa siskon jälkeen eli lähtee harrastukseensa klo 20. Hän tosin ei harrasta joka ilta, on myös paljon työmatkoilla. Enemmän hänenkin harrastuksensa painottuvat tuonne viikonloppuun.
Ehkä olen siksi niin tuomitseva, koska siskoni oli pitkään kotiäiti ja korosti, miten lapset pitää hoitaa mahdollisimman pitkään kotona. Kaksi vuotta sitten palasi työelämään ja aloitti tämän harrastuksensa. En vain jaksa käsittää, miten se kotonaolo muka kompensoi nyt näitä poissaoloja.
Minä kannatan kohtuutta kaikessa. Ei se lapsi muista/hyödy siitä kotonaolosta, jos töihin paluun jälkeen niille lapsille ei ole enää aikaa. Minusta on julmaa, että äidin harrastus menee lasten harrastusten edelle ja lapset siksi joutuvat harrastuksistaan luopumaan. Tällä hetkellä lapsista vain vanhin harrastaa kerran viikossa, ja isä hoitaa tuohon harrastukseen kustaamisen (vuorottelee kaverin vanhemman kanssa).
Olen sitä mieltä, että siskoni olisi voinut vaikka palata työelämään aiemmin, jos se kotonaolo teki noin tiukkaa, että nyt ei aikaa riitä lapsille lainkaan.
Minä olen kotona, mutta en jaksa katella noita kiljukauloja. Laitan ruokaa, pesen pyykkiä, nukutan vauvaa ja yritän pysyä mahdollisimman kaukana isommista, ettei tarvis kuunnella niiden tappelua. Sitten kun jotain niille sanon, oli se hyvää tai pahaa, niin ne haukkuu mut tyhmäksi ja kiukuttelee. Olkoot siis kaksistaan ja repikööt vaikka hiukset toistensa päistä. Mun mies puolestaan ei ole ollut kuukauteen kotona ennen klo 18/19 ja puolet ajasta se on ollut kokonaan muualla työmatkalla. Sitten kun se tulee kotiin, se istuu tietokoneella tekemässä jotain turhaa. Vitun hauskaa perhe-elämää. Mä en jaksa yksin tätä kaikkea, pää hajoaa.
Jos en olisi ihan varma niin luulisin että kirjoitin tuon itse.
Terkut vaan sinne kohtalotoveri.
Eräs perhe, jossa lapset olleet jo ihan pienestä yksin ulkona (vanhemmat sanoneet, etteivät jaksa ulkoilla). Lasten kanssa ei tehdä mitään muutenkaan yhdessä, kuin lomilla. Siis sellanen tavallinen yhteinen tekeminen on tosi vähässä. Mut tää onki vaan mun mielipide.
Paitsi mökillä tehdään puutarhahommia yhdessä koko kesä. Mutta en siis leiki. Opetan toki ajamaan pyörällä ja luistelemaan mutta sitten saavt ihan itse puuhailla pihalla.
Ensimmäisenä tuli mieleen eräs tuttu neljän lapsen perhe, jossa äiti on kotiäitinä, ollut niin kauan kun on ollut lapsia. Kotiäitiys ei vain valitettavasti kaikille tarkoita sitä, että olisi aikaa olla lasten kanssa.
Ystäväni joka on yh, hoidattaa lapsensa (2kpl) joka viikonloppu vanhemmillaan että saa viettää laatu-aikaa uuden miesystävän kanssa. Lapset laitetaan myös arki-iltaisin mummolaan (muutamana päivänä viikossa) että saa omaa aikaa tai pää hajoaa.
Ystäväni joka on yh, hoidattaa lapsensa (2kpl) joka viikonloppu vanhemmillaan että saa viettää laatu-aikaa uuden miesystävän kanssa. Lapset laitetaan myös arki-iltaisin mummolaan (muutamana päivänä viikossa) että saa omaa aikaa tai pää hajoaa.
Ei mutta tosissaan jos olen, niin ei YH:lla ole aina niin helppoa perustaa uutta parisuhdetta. Ja miksi se YH:n ex ei sitten hoida välillä lapsiaan?
mokoma teini on koko ajan menossa kavereidensa kanssa.