Lukemisen harrastaja, luetko klassikoita?

Kuka määrittelee mikä kirja on klassikko ja mikä ei? Voiko viisi vuotta sitten julkaistu kirja olla klassikko?

Olen lukenut maailmankirjallisuuden klassikot opiskellessani yliopistossa kirjallisuutta, enää ei tarvitse.

Kyllä esim. Fifty Shades of Grey

Kyllä luen mutta harvemmin. Yleensä psykologisia dekkareita ja historiallisia romaaneja. Jonkun verran minua kiinnostavien ihmisten elämänkertoja.

Luin klassikot jo kouluaikoina. Hyvin harvoin palaan niiden pariin, joskus luen tarkistaakseeni muistinko oikein. Luen yleensä vain tietokirjoja.

Joskus teininä jaksoin innostua ns. klassikoista. Tosin silloinkin Kadonnutta aikaa etsimässä jäi kesken, samoin Joycen Odysseus. Dostojevski on edelleenkin puuduttavaa paskaa kuten muutkin venäläiset.

Luen. Suurin osa klassikoista on klassikkoja juuri siksi, että ne on oikeasti hyviä ja viihdyttävää lukemista. 

En juurikaan, koska olen enemmän kiinnostunut nykykirjallisuudesta. Silloin tällöin klassikoitakin tulee luettua. Klassikoissa on tietenkin kiinnostavia teemoja ja takuulla oivaltavia näkemyksiä elämästä, mutta tyyliltään ovat usein todella raskaita. Naiskuva monissa myös kyllästyttää, kun klassikot ovat pitkälti vuosikymmeniä sitten eläneiden ukkeleiden kirjoittamia.

Minkä hyvänsä vuoden kirjallisuudesta suurin osa on roskaa tai ainakaan ne kirjat eivät kestä aikaa. Jos valitsee klassikoita niin pelaa varman päälle. 

Luen klassikoita, koska ne kiinnostavat. Kirjallisuus rakentuu aiemmin kirjoitetulle, ja tekstit sisältävät usein viitteitä ja lainauksia klassikoista. 1800-luvun kirjallisuuden osalta olen pahasti sivistyksestä jäljessä, mutta paikkailen tilannetta aina silloin tällöin, kun lukemiseni pääpaino kuitenkin on uudemmissa klassikoissa sekä aivan uudessa kirjallisuudessa. 

Luen jotain klassikkoja. Esim. Austenit, Brontet, Tuulen Viemää ja Runotytöt ja Annat on ihan lempparikirjoja ja luen niitä uudestaan. Olen lukenut myös monia muita.

Aika vähän, kun on niin paljon muutakin luettavaa.

En juurikaan,  katson ne mieluummin elokuvina tai sarjoina. Jäävät paremmin mieleenkin niin.

Vierailija kirjoitti:

En juurikaan, koska olen enemmän kiinnostunut nykykirjallisuudesta. Silloin tällöin klassikoitakin tulee luettua. Klassikoissa on tietenkin kiinnostavia teemoja ja takuulla oivaltavia näkemyksiä elämästä, mutta tyyliltään ovat usein todella raskaita. Naiskuva monissa myös kyllästyttää, kun klassikot ovat pitkälti vuosikymmeniä sitten eläneiden ukkeleiden kirjoittamia.

Eikös aikoinaan naiset kirjoittaneet salanimillä, koska naisten kirjoittamia kirjoja ei olisi ostettu? Sitä en osaa sanoa, että ovatko klassikoita kirjoittaneet.

Olen lukenut joskus nuorena mm. Jane Austenia tai Brontea mutta varsinkaan jälkimmäisestä en kyllä muista enää mitään. Muuten kirjallisuuden suurkuluttaja ja viime vuodet olen keskittynyt lähinnä jännityskirjallisuuteen, en siis tunne lainkaan vaikkapa Miki Liukkosen tuotantoa mutta komisario Koskinen on tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee mikä kirja on klassikko ja mikä ei? Voiko viisi vuotta sitten julkaistu kirja olla klassikko?

Ei. Jos sitä luetaan vielä 50 vuoden jälkeen, ainesta on. 

Olen kirjallisuuden ammattilainen, en kirjallisuuden harrastaja, mutta toki pakolliset klassikot on luettu monella kielellä.

Pitkään aikaan en ole jaksanut klassikoihin tarttua, mutta nyt kesällä luin Pohjantähdet. Kyllä kannatti. 

En lue. Ehkä joskus, jos tulee hetki, ettei mitään mielenkiintoista uutta kirjaa ole. Toistaiseksi sellaista aikaa ei ole vielä tullut.

Lapsena rakastin tyttökirjaklassikoita ja luin Alcottit, Montgomeryt, Anni Swanit, Seljan tytöt ja myös Lotta- ja Tiina-kirjat jne. - ovatko ne nyt sitten oikein klassikoita vai eivät.

Nuorena luin Waltarin historialliset romaanit, Tarun sormusten herrasta, venäläisistä klassikoista Anna Kareninan ja Rikos ja rangaistuksen, romanttisista Tuulen viemää, Bronten siskosten ja Austenin kirjoista varmaan melkein kaikki, jotain lyhyempiä klassikoita myös.

Nyt yli nelikymppisenä tulee luettua dekkareita ja muuta aika uutta kirjallisuutta. Jotenkaan en ehkä jaksa keskittyä kovin vanhoihin kirjoihin ja uutta mielenkiintoista luettavaa tulee koko ajan. Ainakin Christiet olen kuitenkin lukenut viime vuosien aikana, on kai nekin klassikoita.