Mikä mua vaivaa?
Miksi olen ihan hirveän rakastunut lapsiini ja ajattelen pelkkää hyvää lapsistani silloin kun ne nukkuvat?
Melkein koko muu aika meneekin hermot, huudan, mutta en lyö. Lapset ova ihan "normaalit" 5 ja 7 vuotiaat.
Heittäkää jotain muuta vinkkiä kuin terapiaan meno, kiitos! Masentunut en mielestäni ole, enkä väsynyt. Olen ollut puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja toinen puolikas vielä edessä.
Kommentit (4)
Mutta olettaisin, että sun omassa psyykeessä se olo on, eli vaikkapa se masis, turhautunut yms yms. Mitä sä teet lastesi kanssa? Haluatko saada enemmän omaa aikaa?
No, kyllä me myös yhdessä kokataan, siivotaan, pelataan. Leikkivät paljon kaksin. Omaa aikaa saisin lisääkin, mutta en ole kiinnostunut. Toukokuussa lähden tyttökaverini kanssa 3 pv reissuun.
Lähde reissuun ilman lapsia, siitähän täällä taas puhutaan.
Sanoisitte nyt jotain?
ap