Mikä pari viikkoa vajaa 7 v. poikaa vaivaa kun...
... tämä kiusaa koko ajan toisia lapsia?
Kyseessä on naapurin poika. Tällä on myös juuri kaksi vuotta täyttänyt pikkusisko.
Olimme leikkipuistossa, tämä naapurinrouva kahden lapsensa kanssa ja minä kahden lapseni kanssa. Minun ovat 5 v. ja 3 v.
Tämä melkein 7 v. poika ilahtui kun minun lapseni tulivat puistoon ja juoksi viisivuotiaani luokse. Pari minuuttia istuivat penkillä ja lapseni ehdotti että mennäänkö keinumaan. Menivät.
Sitten naapurin poika otti minun lasteni pallon ja potkaisi sen pois leikkipuistosta, suoraan ajotielle. Onneksi ei tullut juuri autoa. Naapurin pojan äiti sanoi että hae se pallo sieltä. Poika väitti ensin vastaan eikä suostunut hakea mutta lopulta haki pallon takaisin.
Sitten 5 v. lapseni alkoi kerätä jotain hyönteisiä pieneen ämpäriin. Naapurin poika teki samoin. Molemmilla oli pian hyönteisiä ämpäreissä. He istuivat vierekkäin ja tutkivat hyönteisiään. Yhtäkkiä naapurin poika heitti omat hyönteisensä pois ja repäisi ämpärin lapseni kädestä. Sanoin että ei, anna se takaisin.
Naapurin poika kaatoi hyönteiset maahan ja yritti astua niiden päälle, talloa ne. Huusin että lopeta, älä tapa niitä ja nypin hyönteiset äkkiä takaisin ämpäriin. Naapurin pojan äiti sanoi pojalleen "Älä tee noin." Poika vaan jäkätti että saan minä.
Lapseni vei hyönteisensä jonnekin pensaan taakse, kaatoi sinne vapaaksi.
Sitten tämä naapurin poika alkoi ajaa lastani takaa, juoksivat ja kirmasivat ympäri puistoa. Yhtäkkiä naapurinpoika alkoi lyödä lastani. Minun lapseni ei lyönyt mutta esti lyöntejä niin kuin pystyi. Menin väliin äkkiä ja sanoin naapurin pojalle että lopeta heti, älä koske mun lapseen! Pojan äiti tuli myös siihen ja sanoi että nyt kyllä lopetat poika tai lähdetään kotiin. Poika sanoi että "ihan sama mulle, mulla on tylsää."
Sanoin lapselleni että älä leiki enää sen kanssa, leiki jonkun toisen kanssa.
Lapseni meni leikkimään oman sisaruksensa kanssa. Tähän leikkiin tuli naapurin pojan 2 v. sisko myös mukaan. Naapurin melkein 7 v. poika suuttui ja juoksi huutamaan lapsilleni että ÄLKÄÄ LEIKKIKÖ MUN SISKON KANSSA! Kirosanojakin tuli.
Sanoin pojalle että noin ei puhuta, hyi miten rumaa kielenkäyttöä.
Poika yritti taas lyödä esikoistani. Huusin pojalle että nyt kyllä loppu! Sanoin että lähdemme nyt kotiin. Poika kysyi esikoiseltani saako kuljettaa tämän pyöränsä tarakalla kotiin. Asumme vierekkäisissä rapuissa. Lapseni tuli kysymään minulta saako ja sanoin heille että ei, se on liian vaarallista. Kummallakaan ei ollut edes kypärää.
Lapsen äiti sanoi että poika on tosi outo, hän ei tiedä mikä sillä on. Äiti ei saa lapseen mitään kuria. Äiti sanoi, että lapsella ei ole oikein kavereita.
Mikähän poikaa voisi vaivata?
Miten te suhtautuisitte tälläiseen poikaan joka saattaa ihan yhtäkkiä tosi agressiivisen näköisenä alkaa lyödä tai potkia toista? Ilman että "uhri" edes sanoo tälle mitään. Minä katselin koko ajan mitä he tekevät ja tuntui kurjalta, kun piti koko ajan vahtia etteivät he ole lähekkäin toisiaan, ettei tämä naapurin poika lyö tms. potki.
Pitää kai vältellä heitä, katsoa ettei mennä ulos jos poika on puistossa. Ikävää.
Kommentit (7)
Kyseessä on ilmeisesti eskarilainen, kaikki vaan ei siinä iässä ymmärrä, miten toisten kanssa ollaan. Ja omia rajoja koetellaan tuossa iässä monilla eri tavoilla, kun pitäisi olla jo iso, mutta moneen asiaan on kuitenkin pieni. Ja varmaankin eskarissa puututaan asiaan, jos käytös on sielläkin jatkuvasti samanlaista.
on kaksi poikaa neljän vuoden ikäerolla. Esikoinen sai siis useamman vuoden olla ainoa lapsi, oli rauhallinen ja harkitsevainen. Kun pikkuveikka syntyi, alkoi nyrkit viuhua ja oli tottelematon. Joskus viisivuotiaana oli välillä ihan mahdoton. Eskarin myötä tasaantui ja nyt koulu on tehnyt myös hyvää. Silti edelleen pikkuveli saa välillä ärsytettyä "peruskiltin" pojan kamalaan raivariin. Ehkä ap:n tapauksessakin on jostain tällaisesta sisaruskuviosta kyse. Ja etenkin, kun pienempi on tyttö. Itse olen ainakin havainnut ihan yököttäviä esimerkkejä siitä, miten isoveljen pitää vääntyä joka mutkalle miellyttääkseen niin pientä ja kilttiä pikkusiskoa, joka kyllä osaa äidin selän takana olla tosi ilkeäkin :( (En tarkoittanut kommenttiani minään tyttövihan ilmauksena, mutta tällainen kuvio vain on valitettavan yleinen.)
että tää kiusaaja on turhautunut ja tylsistynyt kun ei ollut oman ikäistä seuraa puistossa. Miten tää poika mahtaa käyttäytyä oman ikäistensä kanssa, onko ongelmia eskarissa? Tai sitten vaan ei oo vielä sosiaalisesti kypsynyt, pojilla kehittyminen saattaa kestää... Pojan äidin pitää luoda selkeät rajat ja tosiaan lähteä puistosta jos "epäsosiaalinen" käytös jatkuu, eikä vain uhkailla.
Joskus tuossa 6-7v lapsilla on ihan yleisesti joku raivotauti. Kriisi, kun ovat isoja, mutta välistä ei oikein kuitenkaan tiedä haluaisisko sittenkin olla pieni. Aika usein tällä palstalla puidaan, että mitä pitäisi tehdä raivopäälle 6-7v pojalle. Että ei sitä tartte mikään sen kummempi vaivata. Ja järjestykseenhän ne pitää tietty laittaa ja sitten kun ovat kunnolla, niin halata ja pussata (kotona). Mutta puistossa pitäisi minun oman äidin huolehtia tuo komentaminen ja toiminnan estäminen. Ei niin että kritisoisin ap:ta, kritisoin pojan äitiä.
ja leikkikenttäkin taitaa olla jo liian vauvamainen?
kuria tarttis äitinsä tietty pitää ja ohjata oikeaan käytökseen
ehkä lapsi myös väsy? kun eivät enää nuku päiväunia ja jos aikaseen viety hoitoon ja eskariin?
tuohon ikään 6-7v kuuluu joku uhmakausikin, kun alkaa jo oleeen vähän isompi, mut kuitenki halu olla pieni
eli hellyyttä ja rakkautta ja kuriakin tarttis
ja niitä ikäisiään kavereita
ja ei aina saa eskairssa, meidän tyttö ei ole saanut tyttö kavereita eskarista, ovat toiset tytöt niin vaippaikäisestä olleet keskenään, ettei mukaan pääse millään....
Jäänyt pikkusiskon vuoksi taka-alalle. Äidin aika ei riitä pelkästään pojalle, joka myös välillä kaipaisi huomiota.