Lue keskustelun säännöt.
Elämä ilman suunnitelmia?
27.09.2024 |
Onko sulla elämässä suunnitelmia? Mulla ei ensimmäistäkään. Elän vain tätä hetkeä. En tiedä missä tunnin päästä olen. Ehkä kävelen ulkona, ehkä katson teeveetä. En tiedä yhtään huomisesta. Rajoittavia tekijöitä ovat pitkät välimatkat ja rahatilanne. Tuntuu että olen, mutta en silti elä. Punainen lanka elämästä kadonnut. Osaatko auttaa?
Kommentit (6)
Ostin eilen lipun ensi kesän Iron Maidenin keikalle, mutta sitä ennen ei oikeastaan ole mitään suunniteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina elänyt näin, mutta mä olen kyllä ollut tyytyväinen elämääni. Olen aina jotenkin ajelehtinut kuitenkin eteenpäin, elämä on tuonut eteen tilaisuuksia ja olen tarttunut niihin. Esim. opiskelu - en tiennyt yhtään mitä kiinnostaa, menin kauppaan kassalle töihin lukion jälkeen. Mutta tapasin miehen joka opiskeli yliopistossa, ja päätin sitten mennä opiskelemaan samaa alaa, sama kai mitä sitten kun kerran mikään ei erityisesti kiinnosta. Valinta oli hyvä, työtä on riittänyt ja palkat on miesvaltaisella alalla hyvät. Sitten kun olin ollut jokusen vuoden töissä, tuli vastaan asuntoilmoitus söpöstä pienestä omakotitalosta. Ihastuin ja ostin. Töissä tuli vastaan mukava mies ja seurusteltiin muutama vuosi. Sen loputtua halusin taas jotain muuta. Vaihdoin työpaikkaa ja muutin Helsinkiin. Työn myötä tuli mahdollisuuksia ulkomailla asumiseen, ja olenkin tehnyt projekteja myös briteissä, Portugalissa ja Puolassa. Nyt takaisin Suomessa parin portugalinvuoden jälkeen, ja odottelen taas, että innostun vaikka muuttamaan johonkin uuteen kaupunkiin, kun saan tehdä 100% etätyötä nyt eikä ole mikään pakko asua Helsingissä enää. Minusta ei koskaan tiedä, en siis minä itsekään, että onko se uusi juttu keskusta-asunto vaikka Turun tai Tampereen keskustasta, vai remontoitavan vanhan kyläkoulun osto jostain pikkukylästä. EI suunnitelmia, impulsseilla mennään, ja hyvä elämä on ollut.
Minulle kävi noin, kun takana oli sopivasti määräaikaisuuksia ja työttömyyttä. Tulevaisuushorisontti vaan katosi. En osaa kuvitella elämää edes ensi kesään asti, saati sitä pidemmälle. Aiemmin oli päämääriä, mutta nähtävästi niistäkin voi oppia pois.
Minä olen jo eläkkeellä, mutta en ole oivaltanut miten tätä vapaata käyttää. Aikaa on yllin kyllin. Joka aamu miettii, mitä tälle päivälle keksii. Välillä ei keksi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi noin, kun takana oli sopivasti määräaikaisuuksia ja työttömyyttä. Tulevaisuushorisontti vaan katosi. En osaa kuvitella elämää edes ensi kesään asti, saati sitä pidemmälle. Aiemmin oli päämääriä, mutta nähtävästi niistäkin voi oppia pois.
Mitä sä puuhaat päivät?
Hiljaista on. Ehkä en ole olemassakaan. Ap