Rutiinien puute lapsen elämässä

Erään läheisen lapset oireilevat selvästi sitä, että heillä ei elämässä ole rutiineja ja elämä on epäsäännöllistä ja 'levotonta'. Viikonloput ja illat ovat täynnä ohjelmaa, perheen kesken kotona ei olla juuri koskaan. En tarkoita, että kaikki pitää aina mennä kellon mukaan, mutta lapsetkin ansaitsevat rauhoittumisaikaa ja aikaa, kun ollaan vaan tekemättä mitään perheen kesken.



Varsinkin toinen lapsista oireilee, on herkkä muutoksille ja saa hallitsemattomia raivokohtauksia. Tähän äitinsä totesi vaan, että 'meillähän ei juuri rutiineja ole, joten ei se voi niiden rikkomisesta ainakaan johtua'. MEinasin sanoa tähän, että ehkä kyse on juuri siitä rutiinien puutteesta, mutta en kehdannut. Miten voisi hienovaraisesti mainita asiasta?