Hah! Nyt loppuu miehen marmatuksen kuunteleminen!

Tsemppiä, mikään ei voi mennä enää pahemmaksi =)

Mikset sano :

"Lopeta vittu se narina kun susta ei saatana ole mitään apua tän perheen pyörittämiseen"



Tai:

"Sun valitus oikeus on loppunut siinä vaiheessa kun päätit että minä yksin pyöritän tätä perhettä!"



tai:

"Hei siivelläelijä,herra on hyvä ja ihan itse siivoa lastensa jäljet"







t.tuittupää

Mutta suosittelen kyllä noita Tuittupään reploja!

Mies kun on lasten kanssa yhden illan ja yön, niin koti on kuin pommin jäljiltä, silti on sitä mieltä, etten minä tee kotona mitään.

Mutta suosittelen kyllä noita Tuittupään reploja!

niistä kommenteista. Ignooraan täysin ja sehän se varmaan ärsyttävintä onkin :D Noihin muihin kun miehellä on varaa vetäistä "mutta minä käyn töissä ja elätän teidät kaikki" -kortin.

aikoinani kehitin ympärilleni suojakilven. Olin teflonia, lopetin välittämisen, marmatukset meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Vuosien myötä minä kuolin sisäisesti. Kun lopetin näiden negatiivisten tunteiden tuntemisen, niin kai se on niin ettei ole toista ilman toista - ja myös positiiviset tunteet kuolivat.

Erosimme 20 vuoden jälkeen.



Valitettavasti en osaa neuvoa, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Mutta ei ainakaan sitä, mitä minä tein: lopetin pyytämisen, lopetin omien tunteideni ja tarpeideni ilmaisemisen, lopetin välittämisen.

ei tästä suhteesta mitään tule meilläkään. Kyllä se ero on lopulta edessä, oli se sitten viiden tai viidentoista vuoden kuluttua. Pariterapiat on käyty, keskusteluja on käyty jne. Emme vain osaa olla yhdessä niin kuin pitäisi.

ap.

aikoinani kehitin ympärilleni suojakilven. Olin teflonia, lopetin välittämisen, marmatukset meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vuosien myötä minä kuolin sisäisesti. Kun lopetin näiden negatiivisten tunteiden tuntemisen, niin kai se on niin ettei ole toista ilman toista - ja myös positiiviset tunteet kuolivat.

Erosimme 20 vuoden jälkeen.

Valitettavasti en osaa neuvoa, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Mutta ei ainakaan sitä, mitä minä tein: lopetin pyytämisen, lopetin omien tunteideni ja tarpeideni ilmaisemisen, lopetin välittämisen.

että kun tietyt herrat tuohon palveluun tottuvat niin oksat pois:) Just sanoin siipalle, että lapsi matkaan ja ulos,kiitos:)



Toinen ei nyt taas hiffaa ollenkaan että kellot käännettiin ja lapsi nous vasta ysiltä ja söi aamupalan, eiku eiku eiku kuulu ja muuta ärrinmörriä, mutta sinnepä meni:)

vaikka tein kaikki kotihommat ja olin viikot yksin kahden lapsen kanssa. Kun miehen kotiinpaluu lähestyi, sydän alkoi hakata ja yritin tehdä kaiken mahdollisen, ettei olisi mitään huomautettavaa, mutta arvatkaa onnistuinko. aina löytyi jotain parantamisen varaa!



Kerran sitten päässäni napsahti ja huusin että pidä vittu ees joskus se turpas kiinni saatana. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun kiltti kotiorja nousikin kapinaan. Toivuttuaan sain nuhdesaarnan kauheasta kielenkäytöstä, mutta tuo episodi oli jonkinlainen käännekohta meidän käytöskaavassamme. Aina kun aiheeton marmatus alkoi, tylytin vastaan, ja se auttoi. Nykyään on aika rauhallista.

Kun mies vetäsee tämän elättämis- korttinsa niin tässä pari nasevaa lausetta takas:



" Sä voit tunkea ne rahasi vaikka persereikään kun ei näköjään tollakaan rahamäärällä saada isää lapsistaan huolehtimaan"



"No ehkä sun pitää lopettaa sitten työt ja tienaaminen että saadaan lapsille kaksi osallistuvaa aikuista"



"Harmi kun tolla rahamäärällä ei voi ostaa välittävää aviomiestä"



"Kai nyt aikuinen mies tietä että perhe-elämä ei pyöri pelkällä rahallla???"





Tsemppiä ap,vituttaa sun puolesta!

MIKSI teit miehen kanssa 4 lasta? Tuo käytös tuskin on alkanut vasta sen viimeisimmän lapsen jälkeen.

MIKSI teit miehen kanssa 4 lasta? Tuo käytös tuskin on alkanut vasta sen viimeisimmän lapsen jälkeen.

Ekan jälkeen asiat oli vielä suht ok. Sitten tulikin kaksoset. Piti jäädä tähän. Asiat alkoi jo mennä persiilleen, joten oli järkytys, kun kondomiehkäisyn kanssa olinkin tullut raskaaksi. Eli näin sitten meillä on 4 lasta.

Vähän aikaa sitten menin jo kyllä ihan sanattomaksi, kun taas mies lateli vaatimuksiaan ja sanoin, että jospa antaisi mun vaikka nukkua joku viikonloppuaamu pidempään, että jaksaisin. Vastaus oli, että hän katsoo oikeudekseen nukkua myös viikonloppuisin, kun hän on kuitenkin viikolla töissä. Ja tekee muuten siistiä sisätyötä. Että juu en voi katsella tuota äijää kyllä loppuelämääni.

ap.

Siksi en ole vielä eronnutkaan, eikä se oli lähitulevaisuuden suunnitelmissakaan. Nyt on vain keksittävä keinoja "kestää" tuota miestä.



ap.

Meillä vähän sama tilanne, lapsia onneksi vain yksi. Valitettavasti en osaa neuvoa. Haluaisin itsekin jonkin ratkaisun tähän ongelmaan. En tiedä mitä tuolle miehelle on tapahtunut lapsen syntymän jälkeen. En tiedä mitä ne pienet varoituksen merkit ovat olleet.



Joku kommentoi ettei yksinhuoltajana olisi sen helpompaa. Uskallan väittää toisin. Minun ei tarvitasisi raahata perässäni tuota henkistä kiviriippaa. Mieheni olisi pakko edes joskus olla lapsensa kanssa. Nyt hän saattaa 20 minuuttia leikkiä lapsen kanssa viikon aikana. Saisin hoitaa lapseni asiat kuten haluaisin. Olen riidellyt varmaan joka ikisestä ratkaisusta mieheni kanssa. Uskokaa tai älkää, mutta hän AINA vastustaa kaikkea ehdottamaani. Myöhemmin hän myöntää epäsuorasti minun olleen oikeassa. Olen niin kyllästynyt keskusteluyrityksiin ja jatkuvaan vääntämiseen. Oikeasti olisin onnellinen yksin. Varmasti lapsikin kärsii nyt.

yksinhuoltajana helpompaa. Kyllä se kummasti helpottaa elämää, kun joku ei koko aikaa kritisoi kaikkea. Kritisointi syö itsetuntoa.

Ainoa, jonka suhteen elämäni on vaikeampaa, on rahallinen tilanne.

Mietin silti, mitä voisit vielä tehdä tilanteen korjaamiseksi. Olisiko sun mahdollista saada jotakin keikkatyötä jollekin miehen lomaviikolle? Vaikka sitten torimyyjäksi tai siivoojaksi, jos muu ei auta. Tai ystävälle palkatuksi remonttiavuksi tms. Ja sitten käännät roolit toisinpäin. Sinä et tee kotona sen viikon aikana mitään, arvostelet vain miestä. Mies hoitakoot yöheräilyt. Sinä nukut viikonloppuna molempina aamuina niin pitkään kuin unta riittää ja sitten lähdet jonnekin omaan menoosi.



Minkä ikäisiä lapset ovat? Missä vaiheessa olet palaamassa töihin? Silloin mieheltä loppuvat itse keksimänsä oikeutukset toimia kuten toimii. Toisaalta, veikkaan että kuitenkin, jotenkin ihmeen kaupalla, hän saa perusteltua itselleen, miksi sinun pitää yhä tehdä yksin kaikki kotityöt ja hoitaa lapset.