Ärsyttää kun kukaan perheestä ei haluaisi juhlia syntymäpäivääni
Lapsuudessamme toinen vanhemmistamme kuoli samana päivänä kun minulla oli syntymäpäivä. Olin silloin viidennellä luokalla, joten tästä on aikaa melkein 20 vuotta. Siitä asti syntymäpäiväni on perheen kesken mennyt kuin siinä sivussa. Muiden sisarusten synttäreitä juhlittiin suunnitellen ja ihan erilaisissa tunnelmissa, omat synttärini taas oli kaikille perheessä pakollinen päivä, mitä leimasi aina tietynlainen alakulo ja surullinen tunnelma. Olen juhlinut syntymäpäivääni lähinnä ystävien kanssa teininä ja aikuisena, perheeltä en aina saa edes onnitteluja. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Täällä!
Mun veljeni muutti päivää aikaisemmin pois kotoa, kun mulla on syntymäpäivät. Sitten hän kuoli kuukauden päästä. Veljeni oli 22 vuotias kuollessaan ja mä täytin silloin 14v.
Sen jälkeen mun synttäreitä ei ole mitenkään noteerattu perheeni sisällä. Lapsen kuolema on varmasti kamalinta mitä voi ihmiselle tapahtua. Ei sillä, että tuo olisi ollut mitenkään yllätys kuolema. Veli oli nisti ja muutenkin eli lain väärällä puolella ja elämään liittyi paljon väkivaltaa.
kerran aikuisena sitten soitin äidille, että tiedätkö mikä päivä tänään on? "sun veljes muuttopäivä oli eilen!!! miten voit olla noin itsekäs?!" Mä täysin silloin 25v. Silloin aloin tietoisesti vähentämään yhteydenottoja perheeseeni. Jos kerran ajat sitten kuollut on tärkeämpi kuin mä, että sitä pitää märehtiä vuosittain kuukausikaupalla, niin olkoot sitten. En mä vaan jaksa enää olla näkymätön läheisilleni.
V
Tsiisus! Hieno, että on ne kaverit. Ei kannata yhtään haaskata aikaa tuollaiseen "perheeseen".
Tavallaan ymmärrän, onhan se varmasti surullinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän, onhan se varmasti surullinen päivä.
Lapsen syntymäpäivän pitäisi silti mennä edelle.
Täällä!
Mun veljeni muutti päivää aikaisemmin pois kotoa, kun mulla on syntymäpäivät. Sitten hän kuoli kuukauden päästä. Veljeni oli 22 vuotias kuollessaan ja mä täytin silloin 14v.
Sen jälkeen mun synttäreitä ei ole mitenkään noteerattu perheeni sisällä. Lapsen kuolema on varmasti kamalinta mitä voi ihmiselle tapahtua. Ei sillä, että tuo olisi ollut mitenkään yllätys kuolema. Veli oli nisti ja muutenkin eli lain väärällä puolella ja elämään liittyi paljon väkivaltaa.
kerran aikuisena sitten soitin äidille, että tiedätkö mikä päivä tänään on? "sun veljes muuttopäivä oli eilen!!! miten voit olla noin itsekäs?!" Mä täysin silloin 25v. Silloin aloin tietoisesti vähentämään yhteydenottoja perheeseeni. Jos kerran ajat sitten kuollut on tärkeämpi kuin mä, että sitä pitää märehtiä vuosittain kuukausikaupalla, niin olkoot sitten. En mä vaan jaksa enää olla näkymätön läheisilleni.
Voimia sulle ap. Kiva, kun sulla on kavereita joiden kanssa voit viettää päivääsi!