Pitääkö töissä koko ajan jaksaa puhua muille ja hymyillä?
Mä en ainakaan, oon muutenkin hiljainen enkä jaksa aina ihmisiä kovin paljoa. Teen työni kyllä mutta ei voida koko ajan vaatia et pitää olla iloinen ja sosiaalinen. Nyt kun sitten olen ollut ajoittain hiljaisempi enkä ole lähtenyt joka läppään mukaan huomaan miten mua katsotaan tutkivasti välillä tosi pitkään kun luullaan etten näe, ei pyydetä enää kahville tai aletaan puhua kuin lapselle. En ole mitenkään töykeä, vastaan kyllä jos kysytään mutta olen vain hiljaisempi enkä puhu välttämättä oma-aloitteisesti niin paljon. Jännä nähdä miten ihmiset ei tunnu kestävän sitä. Mä kestän hyvin, ihanaa!
Kommentit (5)
Oikeasti säälittää ihmiset joiden ainoa elämä on työpaikalla. Työpaikka ja työkaverit, joita tapaa vain töissä, muuta ei ole, ei mitään työpaikan ulkopuolella.
Ei tarvitse eikä jaksa. Todella uuvuttavaa jos on esitettävä jotain supersosiaalista ja iloista ihmistä koko ajan.
Mulla on tosi kivat työkaverit ja töissä on hauskaa, onnellinen siitä! Kavereita ja tuttavia on kyllä muutenkin - jokunen vanha kolleegakin.
Ei haittaa yhtään jos joku on hiljaisempi syrjäänvetäytyvä, kunhan ei ole töykeä ja ilkeä.
Töissä ollaan tekemässä töitä ja sosiaalinen elämä on ihan muualla. Työkavereille voi jonkun sanan sanoa, mutta ei niiden kanssa tarvitse kaveerata.