Onko sopivaa lähteä juhliin läheisen hautajaisten jälkeen?

Miksei olisi?

Miks pitäs ottaa rauhallisemmin? Ei se siel montussa enää välitä.

Ei pyytänyt. Älä jaksa trollata tällä aiheella.

Voi olla hyväkin idea tehdä jotakin mukavaa. Eiköhän sen voi päättää ihan jokainen itse, ei kuulu muille.

Harva lähtee hautajaisista bilettämään. On muistotilaisiuus ja yleensä LÄHIOMAISEN kuoltua halutaan ilta viettää yksin/läheisten kanssa. On myös käsite suruaika, johon ei istu bailaaminen heti kun hautajaisista pääsee. 

Mikä sinä olet sanomaan, miten kaverin pitää oma surutyönsä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Harva lähtee hautajaisista bilettämään. On muistotilaisiuus ja yleensä LÄHIOMAISEN kuoltua halutaan ilta viettää yksin/läheisten kanssa. On myös käsite suruaika, johon ei istu bailaaminen heti kun hautajaisista pääsee. 

Mitä sen suruajan aikana sitten saa tai ei saa tehdä? Ja kuka sen määrittelee?

Totta kai voit lähteä!

Vierailija kirjoitti:

Harva lähtee hautajaisista bilettämään. On muistotilaisiuus ja yleensä LÄHIOMAISEN kuoltua halutaan ilta viettää yksin/läheisten kanssa. On myös käsite suruaika, johon ei istu bailaaminen heti kun hautajaisista pääsee. 

Mw lähdettiin perheen kanssa puistoon ja eläintarhaan isäni hautajaisten jälkeen kun olin lapsi.

Typerää on määritellä miten toinen saa surra. Mulla tuli itku vasta puoli vuotta isän kuoleman jälkeen, vaikka enoni hautajaisissa itkin koko ajan.

Kukin suree tyylillään .

Sulla ei ole ystävää, ap. Voit ihan hyvin juhlia synttäreitäsi itkemällä yksin tyynyysi niinkuin normaalistikin.

Mitä se kuollut hyötyy siitä, että omaiset istuu kotona? Saa ja pitää jatkaa elämää.

Joissain maissa on nimenomaan tapana istua hautajaisten jälkeiset muistelot kapakassa. Sinne vaan.

Sun hautajaistrollisi käyvät yhä typerämmiksi, ap. Kaveri muka pyytää sua "mukaan" juhlimaan sun syntymäpäivääsi, kuin sivuhenkilöksi. Pösilö.

Entä jos se olikin kaverisi isän toive, että hänen lapsensa jatkaisi elämäänsä ja iloitsisi asioista, joista voi iloita? Mun hyvä ystäväni kuoli nuorena syöpään ja hänen toiveenaan oli, että kun hän kuolee, me mentäisiin porukalla tanssiravintolaan, joka oli siihen aikaan meidän - siis myös tämän ystäväni - kantapaikka. 

Ihmiset ovat erilaisia ja tapa surra on erilainen,. En mäkään usko, että mun äitini, joka kuoli nyt toukokuussa, olisi toivonut, että mä istuisin yksin kotona synkistelemässä hautajaisten jälkeen. Uskoisin, etät silläkin on vaikutusta, missä iässä ihminen kuolee ja millä tavalla. Tuleeko kuolema yllätyksenä, josta seuraa shokki (esimerkiksi autokolari tai työtapaturma), vai onko kuoleman lähestyminen ollut tiedossa jo pidemmän aikaa (esim hoitoresistentti syöpä, ALS tms). 

Oliko pitkä sairaus vai äkillinen kuolema?

Jospa isä on sanonut lapselleen, että juhli juhlasi.

Kuolema on sellainen asia, että ei meillä kenelläkään ole tietoa/taitoa/oikeutta määritellä, että miten siihen tulee suhtautua tai mitten pitää toimia.

Vainajaa ja omaisia tulee kunnioittaa. Tietyt traditiot on ja ne hoidetaan, mutta tuollainen sanonta yleensä- on aika turhaa.

Jos sinut on kutsuttu, niin se on luottamuksen osoitus.

Mitä sitten?

Siskoni synttärit oli samana päivänä kun toinen vanhempamme oli kuollut yöllä tai aikaisin aamulla ja siskon eka huoli oli, että synttäreitä ei ainakaan peruta.

Mitä väliä? Ei läheisen kuoleman jälkeen ole sääntöjä mitä saa tehdä.

Ap on kutsuttu omille synttäreilleen. Jotain tasoa pitäisi saada näihin trolleihinkin.