Kun masentaa kunnolla, mitä teet silloin?
En ehkä voisi diagnosoida itselleni varsinaista masennusta kun pääasiassa kaikki on ihan hyvin, hoidan asiani, käyn töissä, opiskelen työn ohella, harrastus on ja pidän itsestäni huolta. Mutta toisinaan mielen valtaa niin suuri tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne ettei mitään järkeä. En ymmärrä mistä nämä "masennuskohtaukset" tai päivät johtuu. Olisi kiva kuulla onko muilla tällaista ja miten saat sen menemään ohi? Ainut mitä omasta elämästäni puuttuu on ystävät ja merkitykselliset ihmissuhteet tai on niitäkin mutta pääasiassa koen yksinäisyyttä, eniten henkisesti.
Kommentit (33)
Otan mielialalääkkeitä ja juon viinaa
Menen ulos makoilemaan kalliolle ja mietin että mitä jos pyörisin sieltä kielekkeeltä alas "vahingossa".
Kyllä se on niin että jollain ilveellä pakotan itseni liikkeelle ja mieluiten luontoon kuljeskelemaan.
Voi olla masentunut vaikka puitteet kunnossa ja toimintakykyäkin riittää. Kohtauksien aikana kannattaa huomio suunnata pois itsestä johonkin ulkoiseen itselle mieluisaan asiaan tai tekemiseen. Jos se ei onnistu ja masennus lisääntyy, voi etsiä apua netistä, esim. mielenterveystalo.fi tai tietenkin ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon.
Syön mässyjä, nukun paljon, en ulkoile, käyn kaupassa kun on pakko, en tee itse ruokaa, vältän siivoamista...
Mietin juuri tätä tänään. Olen siis hyvin yksin, mutta en koskaan ole yksinäinen ellen ala miettimään asiaa. Yksinolo on ulkopuolinen asia mutta yksinäisyys taas mielensisäinen asia. Voin olla yksin olematta yksinäinen. Mutta olen yksinäinen vain kun ajattelen asiaa. Outo selittää tätä.
Jos oot nainen niin hormoonit tekee tuota, monesti ennen kuukautisten alkamista on näitä oireita. Silloin kannattaa muistaa että se on luonnollista ja ottaa rennommin ne vaikeat päivät.
Ei kovin terveellistä enkä suosittele, mutta uppoudun johonkin sarjaan ja katson sitä monta jaksoa putkeen kunnes olen niin väsynyt että menen nukkumaan. Jos kotona on herkkuja, syön niitä, varsinkin suklaa ja sokeriset keksit piristää mielialaa hetkellisesti. Terveempää olisi tietenkin lähteä ulkoilemaan mutta en vain kestä ihmisiä siinä mielentilassa, ja täällä lähiössä niitä on joka puolella. Olisi ihanaa asua jossain jossa pääsisi kotiovelta melkein heti metsään.
Lue, käy kävelyllä, kuuntele musiikkia, katso sarjaa tai elokuvaa, käy kuntosalilla, soita jollekin, meditoi, käy saunassa, syö jotain hyvää, hemmottele itseäsi jotenkin, itke surut ulos, rentoudu, nuku.
Vierailija kirjoitti:
Jos oot nainen niin hormoonit tekee tuota, monesti ennen kuukautisten alkamista on näitä oireita. Silloin kannattaa muistaa että se on luonnollista ja ottaa rennommin ne vaikeat päivät.
Olen nainen ja tuon olenkin jo tunnistanut, noin päivä-pari ennen kuukautisten alkua tulee kunnon romahdus ja haluan entistä enemmän vetäytyä kaikesta omiin oloihin. Nytkin itseasiassa taas mietin että joko on sen aika, mutta vasta viikon päästä niin ei varmaan nyt tuosta johdu.. ap
Joillekin tuli vaihdevuosissa tyhjyyshetkiä, joista pääsi yli. Jos olet nuorempi, voi olla just ne hormonit tm seikat?
Juon viinaa. Mulla siitä ei tule edes mitään jälkeenpäin morkkista tai masennusta, vaan krapulassakin on sellainen mukavan välinpitämätön olo niistä omista murheista. Toki pidän huolta, etten liian usein tätä lääkitystä käytä, niin että alkaisi kovasti terveyden päälle käymään. Välillä sitä pitää vaan kestää kaikenlaisia oloja myös. Niitä tulee ja menee, ei niihin kuole, eikä edes pysyvästi haavoitu.
Sinänsä minusta tuollaiset olot on hyvin yleisiä ja lieneekö ketään, joka ei olisi niitä missään iässä kokenut? Mulla on ollut murrosiässä, nuorena aikuisena ja sitten taas esivaihdevuosissa. Mutta en mä ole niitä masennuksena niin pitänyt, kun niiden luonne on ollut sen verran ohimenevä. Olen vaan sitten antanut olla, tietäen että tämäkin menee ohi. Niin kuin menee ne onnen hetketkin. Mutta jos tosiaan ei joskus jaksa ja huvita kohdata, niin alkoholi auttaa.
Itselläni myös juuri vaihdevuodet näin 45+ ikäisenä aiheuttaa masennuksen tunteita, vaikka kaikki on hyvin. Joskus koen myös ahdistusta tulevaisuudesta ja lasten tulevaisuudesta, vaikka siltäkin osin kaikki on hyvin. Paras apu näihin hetkiin on ikäänkuin unohtaa itsensä. Minua auttaa maailman, uutisten ja erilaisten tapahtumien seuraaminen. Ulkoilu ja liikunta auttaa myös, mutta huonoimpina hetkinä tämä ei ole paras vaihtoehto, koska silloin on aikaa liikaa kuunnella itseään.
Katson kuukautiskalenteristani onko pms aika tai ovulaatio meneillään kierrossa. Ei noita oloja muina aikoina tule
Kaikki mitä on saatavilla onnellisuuden saamiseen on saatavilla jo nyt. Mutta kukaan ei halua olla onnellinen jo nyt. Hetki hetkeltä me heitämme pois meille tarjotun koska emme halua sitä. Kaikki olisi saatavilla jo nyt mutta me emme halua sitä.
Olen ap kaltaisesi. En tiedä miten olen pystynyt hankkimaan 3 vuoden aikana itselleni paperit 2 uuteen ammattiin sillä koen, että olen vakavasti masentunut. Olen osa-aikatyössä ja en koe edes jaksavani tällä hetkellä enempää. Minulla ei ole ystäviä eikä mitään työn ulkopuolista elämää. Olen aika varma, että työkaverini eivät aavista yhtään kuinka huonosti voin, sillä olen hyvä esittämään iloista. Kotiin päästyäni kuitenkin romahdan sohvalle ja itkenkin välillä, vaikka tuntuu, että kyyneleeni ovat jo ehtyneet. Pienetkin asiat on iso ponnistus esim.kaupassa käynti. En jaksa siivota, sillä mitä väliä, eihän täälä käy kukaan. En tiedä kuinka kauan jaksan tällaista elämää, sillä ei tämä ole elämää.
Käyn vatsalleni lattialle ja viheltelen reippaita lauluja. Yleensä puoli tuntia riittää ja olen taas ennallani.
Menen etsimään torstai Kallesta seuraa
Makaan sängyssä vaan silmät kiinni. Jos tarpeeksi myöhä, menen nukkumaan.