Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiällä ratsastamaan, antakaa neuvoja!
03.04.2011 |
Olen kerran ollut hevosen selässä. Haluaisin oppia ratsastamaan. Siinä lähtökohdat.
Eli olen kolmekymppinen urheilullinen nainen, minulla on hyvä fyysinen kunto ja osaan kyllä hallita kroppaani. En pelkää, vaan olen vähän sellainen rämäpää. Tykkään haasteista ja eläimistä.
Miten kannattaa aloittaa ratsastusharrastus ja kauanko siinä menee, että hallitsee hevosen sen verran hyvin että voi osallistua mm. ratsastusvaelluksille ulkomailla? Kaikki vinkit otetaan vastaan!
Kommentit (24)
Tosiasia on, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla jatkuvasti.
Mene ensin jonnekin aikuisten alkeiskurssille, jotta saat istunnan kuntoon ja käsityksen erilaisista avuista. Urheilulliselta naiselta varmaan onnistuu keskivartalon core-lihasten hallinta ja sitten lantion täytyy olla liikkuva.
Jos haaveilet ratsastusvaelluksesta ulkomailla, niin joskus vuoden kuluttua voisit yrittää, kunhan ratsastat vähintään kolme kertaa viikossa, joista yksi on opetustunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ratsastanut 17 vuotta ja tippunut tasan 2 kertaa ja väittäisin silti olevani ihan hyvä raatsastaja.. ei kait sieltä hevosen selästä nyt ole tarkoitus koko ajan tippua.
Vai 100 kertaa pitäisi tippua ollakseen hyvä ratsastaja..
Itse olen ratsastanut 17 vuotta ja tippunut tasan 2 kertaa ja väittäisin silti olevani ihan hyvä raatsastaja.. ei kait sieltä hevosen selästä nyt ole tarkoitus koko ajan tippua.
Se on vain sanonta jonka tarkoitus on rohkaista pudonnutta ratsastajaa.
Ehkä asiasta ensimmäiseksi maininnut on ottanut sanonnan turhan tosissaan...
olennaista tässä on se että ratsastus ei ole pohjimmiltaan mikään suorituslaji, eikä edes tekniikkalaji. SE on kontaktilaji jonka lähtökohtana on oltava rakkaus ja kunnioitus hevosia kohtaan. Toki sitä tekniikkaa ja suoritustakin tule mukaan, mutta ennen kaikkea se on halua oppia kommunikoimaan hienon eläimen kanssa, eikä mitään snoppailua ja minäminä-lajia-kuten suuri osa muista lajeista on. Se on enemmän kuin urheilu. Ja toki liikuntatausta auttaa sen tekniikan oppimisessa, mutta siinä kontaktilajissa ei.On ihan sama mitä siellä selässä suorittaa tai osaa, jos ei opi ja oivalla yhteistyötä hevosen kanssa.
Eron huomaa jo lapsista; toiset rakastavat sitä eläintä, kaikessa touhussa, myös ratsastuksessa on ajatus mukana. Ja sitten on "ratsastuksen harrastajat" jotka hommaa varustekokonaisuuden niinkuin muihinkin lajeihin ja tällää itsensä sen hevosen selkään suorittamaan. Eivätkä koko aikana käsitä että siinä on ihan tunteva ja ajatteleva eläin, koska koko elämä- myös ratsastus ovat lähtökohtaisesti"minäminäminä"-toimintaa ja kaikki, myös hevonen, on vaan välineitä sille minälle.
rakettitiedettä joidenkin mielestä. Ei se vaikeaa ole tuollaisella perustuntitasolla. Ap, mene vaan aikuisten alkeiskurssille ja siinähän opit alkeet. Samalla huomaat, onko se sun juttu vai ei. Siitä voi sitten jatkaa alkeisjatkotunneille jne. Toisille laji on luontainen, toisille ei. Jos tykkäät, muttet ole luontainen hevosihminen, voit silti harrastaa sitä ihan normaalisti käymällä tunneilla ja vaelluksilla. Joillekin hepat on elämä, toisille vain harrastus muiden joukossa.
Eikä niitä hevosia tarvi pelätä. Isojahan ne on, mutta aloittelijoille annettavat tuntihevoset tosi nössyköitä ja käsiteltäviä. Iso eläin tietysti vaatii järkeä aina, koska sitä ei pysty voimalla hallitsemaan kuten cockerspanielia. Mutta normaalilla järjellä pärjää.
Sellainen ikävä puoli ratsastuksessa on harrastuksena, että fanaattisimmin talleilla pyörivät ihmiset on jotenkin vähän yksinkertaisia usein. Se alkaa sieltä tallityttötasolta ja edelleen aikuisena hevosaktiivit ovat usein "ikäviä" ihmisiä. Poikkeuksia toki on ja eihän se jossain alkeiskurssilla näy, kun siellä on samanlaisia taviksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen ikävä puoli ratsastuksessa on harrastuksena, että fanaattisimmin talleilla pyörivät ihmiset on jotenkin vähän yksinkertaisia usein. Se alkaa sieltä tallityttötasolta ja edelleen aikuisena hevosaktiivit ovat usein "ikäviä" ihmisiä. Poikkeuksia toki on ja eihän se jossain alkeiskurssilla näy, kun siellä on samanlaisia taviksia.
Siis toki monet hevosharrastajat on tosi kivoja ja fiksuja, mutta paljon niissä on sellaisia hirveitä akkoja, jotka on tosi kovia määräilemään ja pomottamaan. En käsitä!
Sellainen ikävä puoli ratsastuksessa on harrastuksena, että fanaattisimmin talleilla pyörivät ihmiset on jotenkin vähän yksinkertaisia usein. Se alkaa sieltä tallityttötasolta ja edelleen aikuisena hevosaktiivit ovat usein "ikäviä" ihmisiä. Poikkeuksia toki on ja eihän se jossain alkeiskurssilla näy, kun siellä on samanlaisia taviksia.
Siis toki monet hevosharrastajat on tosi kivoja ja fiksuja, mutta paljon niissä on sellaisia hirveitä akkoja, jotka on tosi kovia määräilemään ja pomottamaan. En käsitä!
niitä fiksujakin löytyy. Eikä se mitään rakettitiedettä ole, en vain pidä siitä että hevosta välineellistetään, kuten nykyihminen niin helposti tekee, ajattelee kaiken oman napansa kautta ja jättää merkityksettä koko sen hienon eläimen. Ja vielä se että tallilla tän huomaa myös; ymmärtääkö ihminen olevansa hevosen kodissa vai onko hän maksavana asiakkaana "harrastepaikassaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain tekniikkalaji. Kiipeet hevon selkään ja sit ratsastat. Pystyäkseen oikeasti ottamaan kontaktia hevoseen, ymmärtämään sen käytöstä ja niin pois päin, on MUN mielestäni hallittava myös ns. hevosmiestaidot = hevosen hoito, maasta käsin hallinta yms.
Etenkin jos on lähdössä vaellusratsastuksiin, on vaelluksen aikana hoidettava se koni yleensä ihan itse, joten tallilla on syytä viettää aikaa ihan niiden hevosten kanssa muutenkin kuin kerran pari viikossa ratsailla. (VAIKKA onkin maksava asiakas ja olis tosi kiva, kun talliflikat olis putsanneet ja varustaneet hevosen, ettei tarttis ite likastaa itteään... Näitäkin kuulee)
hakeudu hyvälle tallille aikuisten alkeiskurssille ja ota myös yksityisopetusta jolloin paneudutaan juuri sinun heikkoihin kohtiisi ja voit ottaa ysityistuntien opit käytäntöön myös ryhmätunneilla ... eli huomioit tuntitehtävien lisäksi ne omat kohdat joihin tulee kiinnittää huomiota. Mene myös hevosenhoitokurssille jos sellainen tallilla on. Hevosen käsittelyyn tulee varmuutta.
Ulkomaille lähtö on ihan yksilökohtainen juttu, huomaat kyllä koska taitosi ovat sellaiset että uskallat. Kannattaa maastossa käydä Suomessakin muutamia kertoja ja ota selvää vaelluskohteesta mitkä on heidän vaatimuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen nähtävästi tässäkin ketjussa häiriköi (vai johtuneeko sitten niistä sadasta putoamisesta). Ratsastaminen ei ole vaikeaa. Ollakseen kelvollinen ratsastaja, ei tarvitse liisteröidä hevosen kuvia kotinsa seinille, ostaa hevosta tai edes hirveää varustearsenaalia, ja voi puhua muustakin kuin hevosista vapaa-aikanaan.
Ottaahan se päähän, kun jotkut voivat ratsastaa JA heillä on sen lisäksi muutakin elämää, mutta silti pitäisi ymmärtää ettei kaikkien elämä pyöri siellä maneesin paskakasassa.
Sellainen nähtävästi tässäkin ketjussa häiriköi (vai johtuneeko sitten niistä sadasta putoamisesta). Ratsastaminen ei ole vaikeaa. Ollakseen kelvollinen ratsastaja, ei tarvitse liisteröidä hevosen kuvia kotinsa seinille, ostaa hevosta tai edes hirveää varustearsenaalia, ja voi puhua muustakin kuin hevosista vapaa-aikanaan.
Ottaahan se päähän, kun jotkut voivat ratsastaa JA heillä on sen lisäksi muutakin elämää, mutta silti pitäisi ymmärtää ettei kaikkien elämä pyöri siellä maneesin paskakasassa.
maneesia ympäri = tapetoi kämppäänsä heppajulisteilla ja elämä pyörii tallin ympärillä???
Kukaan ei pakota sinua tallille. Tai mihinkään muuhunkaan harrastukseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuon on muuten Kyra Kyrklundin sanoma lause.
Minulla on muuten todella paljon elämää muualla kuin tallilla :)
Mutta on siis ratsastamista ja ratsastamista. Joku kutsuu ratsastamiseksi sitä, että istuu hevosen selässä tunnin kerran viikossa juurikaan mitään tekemättä.
Sitten on niitä, jotka ratsastavat ja kuluttavat ratsastustunnin aika 600-800 kcal, koska ovat koko ajan aktiivisia ja tekevät muutakin kuin kiertävät kenttää.
Joku mainitsi hevosmiestaidot ja ne erottavat "ratsastajan" ratsastajasta. Hevoselle pitää pystyä olemaan johtaja maasta käsin ennen kuin voi olla johtaja selästä.
En tiedä, miksi ratsastajat olisivat fanaatikkoja ja yksinkertaisia ihmisiä. Minun ratsastuskavereista useimmat ovat menestyviä yrittäjiä, joille ratsastus loistava vastapaino raskaalle työlle; ratsastessa kun ei voi ajatella muuta kuin sitä yhteistyötä hevosen kanssa.
Pitää muistaa, että ihminen ei opeta hevosta vaan hevonen ihmistä. Jos ihminen ei osaa toimia oikein, ei hevonen tee mitään. Kun ihminen toimii oikein, hevonen kuuntelee ja toimii annettujen ohjeiden mukaisesti.
Ja sitten yksi kylmä tosiasia; kukaan ei ole koskaan valmis ratsastaja, ei vuosienkaan treenien jälkeen. Hyvän ratsastajan tuntee esim siitä, että hän ei käytä raippaa, ei potki hevosen kylkiä vaan kykenee pelkällä istunnalla muuttamaan hevosen askellajista toiseen ja pysäyttämään hevosen pelkällä istunnalla. Hyvä ratsastaja aistii ja tuntee hevosen mielentilat ja ymmärtää niitä. Hyvä ratsastaja hallitsee hevosen muutkin treenimuodot kuin vain ratsastuksen.
Loistavaa päivää kaikille ikävästä sateesta huolimatta!
Huom! Aikuinen hevonen painaa keskimäärin 500 kg. :D .... JA hevosen selässä istuminen (= "ratsastaminen hevosella") ei ole vaikeaa - ei käynnissä, laukassa eikä ravissa. Kun taas hevosen ratsastaminen ON vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas teillä pieniä hevosia jos 300-500kg painaa. Minun puoliveriseni painaa 700kg, on toki iso mutta huomattavasti isompiakin on olemassa.
Mutta siis alkeiskurssille ja siitä sitten jatkokursseille kannattaa mennä. Valitse ratsastuskoulu missä on osaavia isoja hevosia niin voi olettaa että sieltä löytyy niitä aikuisratsastajia suurimmaksi osaksi ja opetus on niille suunnattu. Tuntien hinnat voi tosin olla eri luokkaa. Siinä vaiheessa voi mennä vaellukselle kun hallitsee hevosen käsittelyn kaikissa askellajeissa ja maastakäsin perusasiat. Toki voi mennä aiemminkin mutta ehdottamallani tavalla se on kaikista turvallisinta. Vaellukseen käytettävät hevoset ovat rauhallisia mutta ne ovat kuitenkin hevosia joten sen varaan ei kannata laskea mitään jos ei ole taluttajaa.
jollekin hyvälle tallille. Kypärän saat lainaksi sieltä. Tarvitset kannalliset kengät (esim. kumpparit), joustavat housut, jotka eivät hierrä ja nahkahanskat.
En tiedä, miten kauan menee, että oppii hallitsemaan hevosen. Auttaa, jos pyrit tutustumaan hevosiin muutenkin kuin selästä käsin.
joka ei ole kovin fiksu. Hevonen myös painaa 300 kiloa, ja kun se pelästyy tai hermostuu, sen voimat riittävät hajottamaan luita. Kannattaa oppia tavoille, ennenkuin sattuu!
joka ei ole kovin fiksu. Hevonen myös painaa 300 kiloa, ja kun se pelästyy tai hermostuu, sen voimat riittävät hajottamaan luita. Kannattaa oppia tavoille, ennenkuin sattuu!
Esimerkiksi kalliokiipeilyssä saa kyllä ottaa kaikki riskit huomioon ja tarkistaa uudestaan ja uudestaan klipit, köydet, slingit ja valjaat. Eli osaan kyllä suhtautua tilanteeseen sen vaatimalla vakavuudella. Muuten en enää olisi tässä :)
Tuolla pelottomuudella tarkoitin sitä, että en usko hätkähtäväni ensimmäisestä putoamisesta. Eikös se kuulu ikään kuin asiaan jossain vaiheessa kuitenkin?
joka ei ole kovin fiksu. Hevonen myös painaa 300 kiloa, ja kun se pelästyy tai hermostuu, sen voimat riittävät hajottamaan luita. Kannattaa oppia tavoille, ennenkuin sattuu!
Kannattaa myös ehkä ottaa asioista selvää, ennen kuin alkaa neuvomaan muita ja varsinkaan tohkaamaan riskeistä,joista ei oikeasti ymmärrä mitään...
Harva 300 kiloinen hevonen kantaa aikuista..voimat myös riittävät paljon pahempaankin kuin luiden rikkomiseen.
Tämän ap kuitenkin on varmaan ottanut huomioon jo harrastusta miettiessään. Harva harrastus on riskitön.
Ap:n saama neuvo aikuisten alkeiskurssista on hyvä. Jo sen käytyä pystyy yleensä osallistumaan jonkinnäköiselle vaellukselle, käytössä on silloin rauhalliset ja luotettavat hevoset, turvalliset maastot ja rauhallinen vauhti.
Alkeiskurssilla opitaan perusasiat hevosen hallinnasta ja siitä eteenpäin taito tulkita hevosta kasvaa koko ajan huimaa vauhtia ja hallitseminen muuttuu enemmän ja enemmän refleksien omaiseksi. Mitään muuta kun alkeiskurssin opit ja tietysti ratsastuskokemusta jotta opit menevät selkärankaan, et periaatteessa vaelluksella tarvitse.
Täytyy kesällä ottaa joku intensiivialkeiskurssi, että pääsee jyvälle. ap
Toivottavasti ymmärrät, että ratsastus ei ole ollenkaan pelkkää teknistä suorittamista. Sinun on mukauduttava hevoseen eikä päinvastoin.
Hevonen on iso eläin, 500-700 kg, ja se voi yllättää monessakin kohtaa; tuulen kohahdus, ohi loikkiva jänis, muovipussin heilahdus, katolta tippuva lumi jne. Et koskaan voi tietää, mitä hevonen näkee ja kuule, siksi sinun on opittava lukemaan hevosta ja oltava 10 sek edellä sen ajatuksia.
Kehonhallinta hevosen selässä on ihan hemmetin vaikeaa, itselläni voimistelutausta sekä toimin liikunta- ja hyvinvointi alalla, hevosen selässä kaikki vain on toisin.
Issikka vaelluksille voi lähteä kokematonkin mutta ulkomailla en kyllä lähtisi hevosvaelluksille tuosta vain.
Itselläni on 2 kaksi hevosta, joten tiedän kyllä, mistä puhun.
Ja tippumisista; ei voi olla hyvä ratsastaja ennen kuin on tippunut 100 kertaa.