Miksi kasvatat lapsesi huutamalla heille?
Kuvittele itsesi lastesi asemaan ja mieti, miltä tuntuisi, kun sinulle huudettaisiin koko ajan. Aina kun teet yhden väärän teon tai yhden tyhmän asian sen enempää miettimättä? Asioista voi sanoa kauniisti, mutta rakentavasti. Kuuntelen päivittäin, kuinka väsyneet perheenäidit (usein ne ikävä kyllä ovat äitejä, jotka huutaa) huutavat jälkikasvulleen. Mieti seuraavan kerran itsesi lapsen asemaan, ennen kuin alat huutamaan.
Kommentit (12)
Huutaja on itsekin jäänyt esiteinin tasolle ja kun huutamalla tuhoaa auktoriteettinsa niin sitten tietenkin joutuu huutamaan aina vain kovemmin.
Rauhallinen ja jämäkkä aikuisen käytös on näille tuntematonta.
Testattu taas tänään, pyytelin nätisti puhumalla esiteiniä suihkuun huoneestaan toista tuntia. Ei mitään tehoa. Pakko oli ääntä korottaa lopulta.
Ihan normaalia joskus huutaa, ei vahemmatkaan mitään robotteja ole. Joskus asia menee paremmin perille kun näyttää sen että on vihainen. Minulla ainakin on temperamenttinen poika ja kaipaa joskus kovaakin kasvatusta.
Onneksi en ole sellainen heikkohermoinen huutaja, räyhääjä tai rähisijä.
Hyi teitä!
Vierailija kirjoitti:
Että saisi sitten vanhempana kiitokseksi nyrkkiä lapselta kun aikuistunut.
tuntuu varmaan hyvälle äidistä sitten olla naama turvoksissa.
Jepjep. Lastenkaan ei kannata huvikseen uhota, poliisille saa soittaa jos lapsi rikkoo rauhaa kodissa. Ulkonakin saattaa saada kuonoonsa jos ei pidä päätänsä kiinni.
Nuoret myöskin turpilot kiinni. Ni.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia joskus huutaa, ei vahemmatkaan mitään robotteja ole. Joskus asia menee paremmin perille kun näyttää sen että on vihainen. Minulla ainakin on temperamenttinen poika ja kaipaa joskus kovaakin kasvatusta.
Joo eri asia kuin nämä rähisijät.
Vierailija kirjoitti:
Testattu taas tänään, pyytelin nätisti puhumalla esiteiniä suihkuun huoneestaan toista tuntia. Ei mitään tehoa. Pakko oli ääntä korottaa lopulta.
Lapsi on oppinut, että ennen huutamista sanottu ei merkitse mitään. Vasta kun huuto alkaa, on tosi kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testattu taas tänään, pyytelin nätisti puhumalla esiteiniä suihkuun huoneestaan toista tuntia. Ei mitään tehoa. Pakko oli ääntä korottaa lopulta.
Lapsi on oppinut, että ennen huutamista sanottu ei merkitse mitään. Vasta kun huuto alkaa, on tosi kyseessä.
Lapsi on ihan hiton add ja toiminnanohjaus rikki. Äiti on ihan hiton add ja myös viallinen.
Että saadaan mitään aikaiseksi, vaaditaan muutaman kerran viikossa pientä huutokonserttia.
T.eri
Entä jos lapsi ei halua totella sitä kaunista ja rakentavaa puhetta? Silloin on löydettävä joku tehokeino jotta saa lapsen tottelemaan. Eli jotta valta perheessä pysyy jatkossakin aikuisilla eikä valu lasten käsiin.
Rangaista lapsia ei käytännössä enää nykyään voi, kun lähes kaikki rangaistuskeinot ovat sellaisia että niistä tulee lasu. Joten vaihtoehdoksi jää lähinnä huutaminen. Toki diagnoosin hommaaminen lapselle on myös yksi vaihtoehto, mutta ei se adhd-lääkekään ole mikään ihmepilleri joka saisi lapsen kuin lapsen muuttumaan kiltiksi.
Koska kaikki eivät sovellu vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia joskus huutaa, ei vahemmatkaan mitään robotteja ole. Joskus asia menee paremmin perille kun näyttää sen että on vihainen. Minulla ainakin on temperamenttinen poika ja kaipaa joskus kovaakin kasvatusta.
Nämä ovat kyllä mielenkiintoisia asioita. Hyvin usein huutajavanhemmilla on huutajalapsia, mutta periytyykö temperamentti vai onko kyse mallioppimisesta?
Mulle on sattunut aika huutavia lapsia, ja minusta tuntuu että he ovat kasvattaneet minustakin jonkin verran huutajan. Lapsena olin hyvin arka ja aikuisenakin korrekti ja konflikteja välttelevä, mutta vilkkaiden lasten kanssa ei oikein kumpikaan toimi. Toki parasta olisi olla ovela viilipytty, mutta se vaatii aika paljon ennakointia ja voimia. Välillä onnistuu, välillä ei.
Että saisi sitten vanhempana kiitokseksi nyrkkiä lapselta kun aikuistunut.
tuntuu varmaan hyvälle äidistä sitten olla naama turvoksissa.