Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää haluaako joku olla kaveri? Tai ylipäätään missään tekemisissä
05.09.2024 |
Olen ihan tarkoituksella koittanut kaveerata/tutustua yhteen, joka näyttää olevan kovin yksinäinen/ulkona porukasta. Olemme sopineet, että käymme yhdessä ruokatunnilla. Olemme kummatkin intoverttejä, mutta tämä toinen vaikuttaa todella ujolta. Ruokatunnilla koitan kehittää keskustelua ja kevyesti kysellä hänestä. Kuitenkin hän ei ole kysynyt minusta mitään, ellei kyseessä ole ollut jokin lyhyt jatkokysymys. Tilanne vaikuttaa kuitenkin siltä, että olisimme vain hiljaa, jos en itse kysyisi mitään. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että hänellä ei olisi täällä asuinalueellani kavereita. Olemme itseasiassa kummatkin uudessa paikassa.
Olen itsekin melko introvertti ja hiljainen, mutta en yhtään osaa lukea tätä tilannetta. Voisin hyvin olla tämä toinen osapuoli, enkä saisi ujouttani oikein mitään sanotuksi. Kuitenkin keskustelun yksipuolisuuden voi tulkita helposti "ei kiinnosta jutella sulle"- tilanteeksi.
Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisista tilanteita? Tuliko tilanteeseen selvyyttä ikinä?
Kommentit (16)
Sinä olet selvästi wannabe introvertti etkä aito introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aito introvertti ei tunkeile toisen läheisyyteen.
Aito kontakti syntyy ikäänkui telepaattisesti.
En tiedä koska minulla ei ole 20 vuoteen ollut kaveria tai ketään läheistä. Kukaan ei soittele tai tullut käymään joten olen ajatellut ettei minusta tykätä.
T: kiltti mies
Tuntematta henkilöä ja miten hän käyttäytyy on hankala mennä sanomaan tekstin perusteella onko kyse ujoudesta vai haluttomuudesta tutustua.
Useaan otteeseen olleena tilanteessa, jossa keskustelun ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kysymistä eikä keskustelukumppani vie aktiivisesti keskustelua eteenpäin, väittäisin ettei hän tahdo olla lähemmin tekemisissä. Viimeksi toissapäivänä kokemus hetkestä, kun toinen antoi ymmärtää ettei kiinnosta olla seurassa. Siinä sitten sinkiteltiin ratikan saapumiseen saakka.
En halua kuitenkaan halua olla se tyyppi, joka tyrkyttää seuraa väkisin, vaikka todellisuudessa ei halua olla tekemisissä. Olen tässä itsekin ns epämukavuusalueella, eli koitan sosialisoitua enemmän. Keneltäkään ei voi suoraa kysyä "haluatko olla kaverini tms", koska sehän se vasta outoa olisikin.
Onko kellään mitään asiallisia vastauksia tähän?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä sanoa, mutta kuulostaa että tuollaisen ihmisen kanssa olisi hyvin raskasta olla ystäviä.
Itse olen sitä mieltä jos ihminen haluaa aidosti saada kavereita ja tutustua uusiin ihmiseen niin edes alkeelliset kommunikaatio taidot tarvitaan ja vähän ripaus yritystä.
Vierailija kirjoitti:
En halua kuitenkaan halua olla se tyyppi, joka tyrkyttää seuraa väkisin, vaikka todellisuudessa ei halua olla tekemisissä. Olen tässä itsekin ns epämukavuusalueella, eli koitan sosialisoitua enemmän. Keneltäkään ei voi suoraa kysyä "haluatko olla kaverini tms", koska sehän se vasta outoa olisikin.
Onko kellään mitään asiallisia vastauksia tähän?
Ap
Kyllä. Olisi erittäin omituista kysyä haluaako joku olla kaveri. Suhteet muodostuvat, jos ovat muodostuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sanoa, mutta kuulostaa että tuollaisen ihmisen kanssa olisi hyvin raskasta olla ystäviä.
Itse olen sitä mieltä jos ihminen haluaa aidosti saada kavereita ja tutustua uusiin ihmiseen niin edes alkeelliset kommunikaatio taidot tarvitaan ja vähän ripaus yritystä.
Niin, nämä on kyllä monimutkaisia asioita. Sanoisin kuitenkin, että lyhyenkin keskustelun jälkeen pystyy sanomaan eri ihmisistä, että onko sellaista dynamiikkaa vai ei. Kuitenkin jos toinen ei oma-aloitteisesti kysy mitään, niin itseltäkin loppuu jutteluaiheet todella nopeasti. Tälläiset tilanteet ovat kyllä hankalia, jos toinen on vähäsanainen. Pystyn kuitenkin hyvin samaistumaan toiseen, jos häntä oikeasti todella jännittää ja ei johdu "mielenkiinnon puutteesta". Olen mielestäni kuitenkin esittänyt kysymyksiä, joista on helppo esittää jatkokysymyksiä ja keskustelua ylipäätään.
Taidan katsoa tilannetta vielä vähän aikaa. Tiedän ainakin silloin, että muuttuuko tilanne, tai pysyykö tilanne samanlaisena. Pystyn sitten tekemään omat johtopäätökseni asiasta.
Ap
Ei siinä voi mitään henkilökohtaista olla, kun kerran ette edes tunne toisianne. On varmaan vain ujo ja hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä voi mitään henkilökohtaista olla, kun kerran ette edes tunne toisianne. On varmaan vain ujo ja hiljainen.
Niin, onhan se tämäkin mahdollisuus. Tilanne silti mietityttää, kun ei yhtään osaa lukea tilannetta tällä hetkellä. Tietysti selkeä merkki olisi jos hän itse aloittaisi kysymällä jotain.
Koen kuitenkin, että jos hän ei aloita keskustelua, tai esitä mielenkiintoa keskustelulle, niin tulkitsen sen silloin, että ei vain halua olla tekemissä/jutella mulle.
Ap
Usein vastaus on ettei halua ja ei halua olla tekemisissä. Kai se on sattuman kauppaa. Alkaa vaan toimimaan tai ei toimi. Tuttavuuksia. Kuka on lojaali oikeassa "hädässä" ja ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama tilanne koulussa, mutta olen se hiljainen osapuoli. On mukavaa olla toisen kanssa, mutta en ole kauheasti tottunut juttelemaan ihmisten kanssa ja omat sosiaaliset taidot harmittaa. En vaan osaa avata keskustelua tyhjästä. Olen myös epävarma ja ajattelen, ettei se toinen oikeasti halua jutella kanssani. Kunhan säälistä istuu siinä vieressä. Yritän kyllä koko ajan kehittyä.
Pyydä kahville/leffaan ja jos hän ei halua kaveria niin vastaus on takuulla ei. Jos lähtee niin haluaa olla kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama tilanne koulussa, mutta olen se hiljainen osapuoli. On mukavaa olla toisen kanssa, mutta en ole kauheasti tottunut juttelemaan ihmisten kanssa ja omat sosiaaliset taidot harmittaa. En vaan osaa avata keskustelua tyhjästä. Olen myös epävarma ja ajattelen, ettei se toinen oikeasti halua jutella kanssani. Kunhan säälistä istuu siinä vieressä. Yritän kyllä koko ajan kehittyä.
Ymmärrän täysin miltä tuntuu. Olen itsekin introvertti, enkä mahdottoman puhelias itsekään. Kuitenkin vuosien saatossa rohkeutta tullut varmaan lisää. Olen itsekin tässä tilanteessa ns vähän epämukavuusalueella. Koen kuitenkin, että tämä henkilö jota olen koittanut jututtaa, niin aistiin sen minustakin, että olen hiljaisemman puoleinen. Olen tainnut sen mainitakkin hänelle.
Pystynkö itse vaikuttamaan tilanteeseen siis tällä hetkellä? Tai, että toinen uskaltautuisi kuoresta vähä enemmän? Ehkä hän ajattelee näin kuten kirjoitit, mutta en pysty sitä mitenkään tietämään.
Ap
No ei se jutteleminen varmaan mitään haittaa, normaaliahan se on. Jos hän alkaa hakeutua pois seurastasi, niin huomaat sen kyllä.
No ei tuosta kovin hyvää kaveria tule jos sosiaaliset taidot on tuollaiset.